doradin puutarhasivut: perennat

Perennat

Perennalista on jaettu muutamaksi eri sivuksi tieteellisen nimen alkukirjaimen mukaan. Valokuvat aukeavat suuremmaksi klikkaamalla kuvaa.

Miten luetaan info-saraketta: esimerkki
[H 45, F VI ] luetaan näin:
H = korkeus sentteinä (jos lehdet ja kukat kovin eri korkuiset, HL=lehtien ja HF=kukkien korkeus), F = kukintakuukausi, n=kukinta ei koristearvon kannalta oleellinen, tai ei kuki. Annetut tiedot perustuvat kokemuksiin omassa puutarhassa ja muualla tekemiini havaintoihin ja voivat pitää tai olla pitämättä paikkaansa muualla ja muissa olosuhteissa. Usko ja sovella omalla vastuulla!

tieteellinen nimi	lajike	suomalainen nimi	info	kuvat

Alchemilla alpina		tunturipoimulehti	HL 7, HF 15, F V-VI
Puolivarjossa tai varsin varjoisassakin paikassa menestyvä, keltavihreäkukkainen, lähinnä lehdistönsä takia kasvatettava perenna. Maan olisi hyvä olla läpäisevää ja multavaa, mutta aika kosteaa. Kasvia voi jakaa aikaisin keväällä tai kukinnan jälkeen. Useita muitakin poimulehtilajeja sekä myydään meillä perennoiksi että kasvaa luonnonvaraisena maassamme. Useimmat viihtyvät puutarhassa esimerkiksi maanpeitekasvina kosteahkossa, multavassa paikassa ja puolivarjossa.

Anemone nemorosa		valkovuokko	H 15, F V
Valkovuokko on Etelä-Suomessa yleinen luonnonkasvi, joka päätyy aika usein myös puutarhaan ihan omia aikojaan. Se leviää hyvin tehokkaasti ohuen, pitkänivelisen juurakon avulla ja voi olla joskus hankala rikkaruoho. Sopivalla paikalla, esimerkiksi pensaiden juurella, se on kuitenkin nätti kevätkukkija, jonka lehdistö lakastuu aikaisin tehden tilaa muulle kasvillisuudelle. Valkovuokko menestyy puutarhassa aika pohjoisessakin, kunhan sille annetaan multava kasvupaikka, syksyisin kannattaa levittää muutama sentti lehtiä maan pintaan multavuutta parantamaan. Etelä-Suomessa se tuntuu olevan aika välinpitämätön maan laadun suhteen. Valkovuokosta on kukan väritykseltään punaiseen ja siniseen meneviä ja eri tavoin kerrannaisia lajikkeita, jotka epäilemättä olisivat kasvattamisen arvoisia.

Anthericum liliago		tähkähietalilja	HL 45, HF 55, F VI
Olen yrittänyt hankkia sekä haarahietaliljan että tähkähietaliljan taimia, mutta en ole ihan varma mitä lajia kukin taimista on tai onko joukossa risteymiä, sillä erottavat tuntomerkit ovat lähinnä pituus- ja kokotuntomerkkejä jotka puutarhassa pitävät huonommin paikkansa kuin luonnonoloissa. Lajit ovat siis keskenään aika saman oloiset ja näyttävät viihtyvän samoissa oloissa. Hietaliljat menestyvät multavassa perennapenkissä lievässä varjossa. Kukinta osuu kesäkuussa sopivasti aikaan, jolloin puutarhassa ei ole liiemmälti muita kukkia. Tähtimäiset valkoiset kukat nousevat pitkinä tähkinä hentoa päivänliljaa muistuttavan lehdistön yläpuolelle.

Anthericum ramosum		haarahietalilja
Haarahietaliljan kukintojen pitäisi olla haaraisia ja tähkähietaliljan haarattomia, mutta tämä tuntomerkki on alkanut epäilyttää, kun näin eräässä kasvitieteellisessä puutarhassa A. liliagoksi merkatuissa kasveissa haaraisia kukkatähkiä. Haarahietaliljan lehtien pitäisi olla kapeammat ja kukkien pienemmät kuin tähkähietaliljalla. Haarahietaliljan kukinnon tukilehdet ovat kalvolaitaiset ja sen emin vartalo on suora ja kehälehtiä pidempi, myös heteet ovat pitkät. Useissa taimissani tukilehdet ovat kalvolaitaiset, mutta emi on kaartuva ja heteet lyhyet. Otappa tuosta sitten selvää..

Aquilegia chrysantha	Yellow Star	kulta-akileija	HL 30, HF 60, F VI-VII
Lämpimän ja kuivahkon, ilta-auringossa paistattelevan akileijatarhan asukeista ehkä suurikukkaisin. Arka talvimärkyydelle, joten kuivatuksen on oltava kunnossa, mutta myös kastelusta täytyy varautua huolehtimaan alkukesän aikana. Samanlainen kasvupaikka sopii muillekin tämän sivun akileijoille. Kaikkien akileijojen ongelmana perennapenkissä on se, että niiden lehdistö on loppukesällä harva ja epäsiistin näköinen, vaikka kukintansa päättäneiden kukkavarsien poistosta olisi huolehtinut miten tunnollisesti. Akileijat risteytyvät ja siemenet itävät tarhaan päätyessään aika helposti, joten jos siemenet saavat karista tarhaan, on se pian täynnä mitä mystisimpiä risteymiä. Näin joskus taannoin akileijakasvuston, joka oli kasvatettu omasta entisestä McKana-jaloakileijoja ja lehtoakileijaa sisältäneestä tarhastani kerätystä siemenestä. Jälkeläistössä oli mukana hyvinkin kauniita, esimerkiksi kukan kooltaan jaloakileijan näköisiä, puhtaan ja tasaisen vaaleansinikukkaisia kasveja.

Aquilegia skinneri		meksikonakileija	HL 35, HF 70, F (VI)-VII
Eksoottisuudessaan näyttävä tuttavuus, jonka kukinta-aika on hivenen muita akileijoja myöhäisempi ja ehkä myös pidempi. Akileijojen joukossa oma suosikkini.

Aquilegia Cultorum-hybr.	Danish Dwarf	jaloakileija	HL 20, HF 30, F VI-VII
Pieni jaloakileijalajike, jolla on suuret, näyttävät kukat.

Aquilegia viridiflora	Choco- late Soldier	dahurianakileija	HL 30, HF 45, F V-VI
Akileijoista ensimmäisten joukossa kukkiva ja lakastuva erikoisuus, jonka kukat ovat vihreävalkoisen ja pähkinänruskean sävyiset ja vain muutaman sentin läpimittaiset. Siemenlisätyissä taimissani oli kukiltaan hieman eri sävyisiä yksilöitä.

Aquilegia vulgaris	Magpie	lehtoakileija	HL 35, HF 65, F VI, O
Tavallisen lehtoakileijan erikoisen värinen lajike. Hyvin altis härmälle. Akileijoja voi lisätä jakamalla, mikäli haluaa säilyttää lajit ja lajikkeet puhtaina. Jakaminen on joskus aika hankalaa ja vaatii kärsivällisyyttä ja terävän veitsen.

Artemisia abrotanum		aaprottimaruna	H 80, F n
Aaprottimarunan varret puutuvat ja aika usein alaosistaan talvehtivatkin, joten se on melkeinpä pensas. Kasvupaikka saisi olla aurinkoinen, jopa paahteinen, multava ja kuivanpuoleinen. Tällaisella kasvupaikalla lehdistö saa harmahtavanhopeisen sävyn, varjoisammassa paikassa lehdistö on vaaleanvihreä. Kasvissa on voimakas, useimpien mielestä miellyttävä aromi. Koristearvo perustuu tuoksuun ja hienoon lehdistöön. Myöhään kesällä tai alkusyksystä kehittyviä vaatimattomia kukkia ei välttämättä edes huomaa. Pitkään suhtauduin omaan kasvini aitouteen vähän epäilevästi, koska muistin erään rintamamiestalon pihasta jakotaimena otetun aivan erinäköisen aaprottimarunan, ja oma kasvini on tietenkin uudempaa tuontikantaa, paljon vähemmän tyveltä puutuva ja lehdistöltään eri värinen. Äskettäin sitten sattui silmääni Pentti Alangon maininta aaprottimarunasta Tammen suuren puutarhakirjat-sarjan uudessa perennakirjassa: nykyiset tuontikannat ovatkin erilaisia ja ehkä jopa eri lajia kuin meillä vanhastaan viljellyt. Allekirjoitan.

Aruncus aethusifolius		pikkutöyhtö- angervo	HL 15, HF 30, F VII
Erityisesti lehdistöltään hieno pikku perenna, joka joinakin syksyinä saa etenkin aurinkoisella paikalla myös kauniin syysvärin. Menestyy ja kukkii varsin varjoisassakin paikassa kosteusoloiltaan ja ravinteikkuudeltaan normaalissa hyvässä puutarhamaassa, mutta selviää varsin vaatimattomissakin oloissa. Märkänä kesänä 2012 järkytti kasvamalla noin tuplakokoon aiempiin vuosiin verrattuna - lehdistö oli polvenkorkuinen ja kukinnot nousivat noin puoleen metriin! Muodostaa tiiviitä mättäitä, joiden jakamisessa tarvitaan hyvin terävää lapiota. Ilmeisesti tällä kasvilla on sukulaisensa töyhtöangervon (A.dioicus) tapaan hieman erinäköiset emi- ja hedeyksilöt, koska istutusryhmässä huomaa, että osalla kasveista on vihreämmät kukinnot ja osalla valkoisemmat. Kannattaa tietenkin jakaa ja lisätä vain niitä komeamman näköisiä yksilöitä, jotka lienevät hedekasveja. Vaivaton ja vaatimaton, aina siisti ja näyttävä kasvi, joka ymmärrettävästi on myös julkisessa viherrakentamisessa kohtalaisen suosittu ja hyvin saatavilla taimimyymälöissä.

Asarum canadense		kanadantapon- lehti	H 10, F n
Lehtotaponlehden serkku rapakon takaa, jonka lehdet eivät ole ikivihreät, vaan sen kauniin silkinhimmeät ja vaalean vihreät lehdet lakastuvat talveksi. Keväällä uudet lehdet vioittuvat helposti kovempina hallaöinä. Kasvia itseään tämä ei juuri haittaa, mutta kasvin ulkonäkö hieman kärsii. Suojaisesta kasvupaikasta tai hallalta suojaamisesta olisi siinä mielessä etua. Voi käyttää lehtotaponlehden tapaan puolivarjoisten paikkojen maanpeitekasvina ja kasvupaikkavaatimukset ja leviämistyyli ja -vauhti ovat aika samanlaiset; kerran paikalleen asetuttuaan leviää hyvin, myös siemenestä melkoisen runsaasti. Liian aurinkoisella paikalla lehdistö saa hieman kellertävää sävyä, joka varjostuksen lisääntyessä muuttuu kauniin heleän vaaleanvihreäksi tai sinivihertäväksi.

Asarum europaeum		lehtotaponlehti	H 10, F n
Ikivihreä puolivarjon ja vähän syvemmäkin varjon hyvin tunnettu ja yleinen maanpeitekasvi. Paikalleen asettuminen kestää muutaman vuoden, mutta sen jälkeen leviää kohtuullista tahtia ryömivän juurakkomaisen maavarren avulla. Voi lisätä jakamalla tai maavarren kärkiä juurruttamalla, mutta kannattaa huomata, että maavarressa saattaa paikoitellen olla vähänlaisesti juuria. Taponlehtien toukokuisilla, maanrajaan kehittyvillä ruskehtavilla kukilla on lähinnä kuriositeettiarvoa. Ilmeisesti niitä kuitenkin joku pölyttää ja siemeniäkin kehittyy, koska sekä kanadan- että tavallisen taponlehden siementaimia ilmaantuu pikku hiljaa puutarhassa sinne tänne, usein yllättävänkin kauas emokasvista, erityisesti lämpimien keväiden jälkeen. Ainakin omassa puutarhassani ne tuntuvat tekevän ensimmäisenä vuonnaan vain sirkkalehdet ja taimet tulee tunnistettua vasta toisena vuonnaan, kun ensimmäiset taponlehden malliset varsinaiset kasvulehdet kehittyvät. Näistä siementaimista taponlehtiä on melkein helpompi lisätä kuin kasvullisesti, sillä rönsytaimet juurtuvat usein vähän huonosti ja jurovat, kun taas siementaimet ovat reippaita alusta saakka. Tässä vaiheessa fiilis on, että kanadan- ja lehtotaponlehti eivät risteytyisi keskenään ja tekevät siementaimia aika lailla samaa vauhtia.

Perennat, etusivu

Perennat C