doradin puutarhasivut: puuvartiset kasvit

Puuvartiset kasvit

Lista puutarhan nykyisistä tai menneistä pensaista ja puuvartisista köynnöksistä. Perennojen ja puuvartisten kasvien rajanveto on joskus hankalaa ja jotkut kärhöt ovat täällä, toiset perennalistassa. Epävarmat nimet on merkitty kysymysmerkillä.

Miten luetaan info-saraketta: esimerkki
[H 45, F VI ] luetaan näin:
H = korkeus metreinä (jos lehdet ja kukat kovin eri korkuiset, HL=lehtien ja HF=kukkien korkeus), F = kukintakuukausi, n=kukinta ei koristearvon kannalta oleellinen, tai ei kuki. Annetut tiedot perustuvat kokemuksiin omassa puutarhassa ja muualla tekemiini havaintoihin ja voivat pitää tai olla pitämättä paikkaansa muualla ja muissa olosuhteissa. Usko ja sovella omalla vastuulla!

tieteellinen nimi	lajike	suomalainen nimi	info	kuvat

Chaenomeles japonica	Sargentii	japanin- ruusukvitteni	H 0.5, F V(-VI)
Japaninruusukvitteni on menestynyt ongelmitta. Se on pidetty leikkaamalla hyvin matalana ja lähes maanmyötäisenä, mutta kukkii silti aika mukavasti. Kasvupaikka on jokseenkin kuiva ja ravinteikas kuten japaninruusukvittenille sopiikin, mutta paikka saisi olla vielä aurinkoisempi. Ruusukvitteni on jotenkin aika harva ja ilmava pensas, joten sen seurassa ja suorastaan oksiston läpi voi kasvatella vaikka kuivassakin pärjääviä, sitkeähenkisiä liljalajeja.

Clematis Jackmanii- ryhmä	Jackmanii	loistokärhö	H 2, F VII-IX
Maineeltaan yksi helpoimpia jalokärhöjä ja omista jalokärhöistäni se onkin selvästi kovanahkaisin, tosin tuntuu olevan muita kärhöjäni arempi lakastumistaudille (eli epämääräiselle versojen kuivumiselle kesken kasvukauden). Versot talvehtivat silloin tällöin yli puolen metrin korkeudelle asti, etenkin jos saavat olla hyvän lumisuojan alla. Kasvupaikka on melko varjoinen ja kosteahko, aurinkoa saisi olla hivenen enemmän tarjolla, vaikka monet kärhöt viihtyvät kohtuullisessa varjossa eivätkä pidä paahteesta. Kukkien tumman violetinsininen väri ei oikein tallennu digikuviin. Kaikki jalokärhöt saavat kastelulannosta säännöllisesti toukokuulta heinäkuun loppupuolelle saakka. Tämä kärhö on istutettu 2005 ja oli edelleen paikallaan hyvässä voinnissa 2016.

Clematis Jackmanii- ryhmä	Rüütel	loistokärhö	H 1.5, F VII-IX
Rüütel on melko matala mutta voimakaskasvuinen, aluksi tumman ja kukkien vanhetessa vaaleamman kirsikanpunakukkainen jalokärhö. Sen versot ovat paleltuneet vuosittain maata myöten, mutta se ei tätä jalokärhöä haittaa. Kasvupaikka on multava, hieman turhan kuiva länsiseinusta, missä ilta-auringon lämmössä elokuussa kukkia voi olla auki yhtä aikaa useita kymmeniä. Lajike jää todellakin vuoden säistä riippumatta melko matalaksi; ylimpien kukannuppujen huippukorkeus tuntuu olevan suunnilleen 1,5 metriä eikä alkukesän runsas kosteus ja avulias lannoituskaan tuota juuri lisää korkeutta. Sopii siis hyvin kohtesiin, joissa näköestettä ei saa olla enää aikuisen silmän korkeudella. Puutarhan kaksi Rüütel-kärhöä istutettiin 2006 ja menestyivät hyvin siihen saakka, kun joutuivat kaivutyömaan uhreiksi syksyllä 2015.

Clematis Patens-ryhmä	The President	loistokärhö	H 2, F VII-IX
Meillä pitkään tunnettu ja kasvatettu, näyttävä ja helponpuoleinen, elinvoimainen peruslajike.

Clematis Patens-ryhmä	Toki	loistokärhö	H 1.5, F VII-VIII
2010 istutettu, aluksi kukinnaltaan aika niukaksi jäänyt isokukkainen, valkoinen lajike, joka on alkanut kukkimaan reippaammin kesinä 2015 ja 2016.

Clematis	Paul Farges	lumikärhö	H 4, VII-IX
Erittäin helppo ja viihtyessään voimakaskasvuinen, todella runsaskukkainen kärhö, jota voisi suositella lähes minne tahansa. Talvenkestävyys oli alkuvuosina (istutettu 2005) hyvä ja varret ovat yleensä talvehtineet vähintään noin metrin korkeuteen, mihin saakka ne on keväisin leikattu. Varret paleltuivat ensimmäistä kertaa maata myöten talvella 2009-2010 (ja toistamiseen seuraavana talvena), mutta lumikärhö lähti maanrajasta uudelleen oikein terhakkaasti ja venyi jälleen vuotuiseen neljään-viiteen metriinsä, tosin kukinta alkoi vasta elokuussa, useamman viikon tavallista myöhemmin. Kukat ovat pieniä, halkaisijaltaan pari-kolme senttiä, mutta niitä on todella paljon ja kukinta-aika on pitkä. Lumikärhö saattaa viiden metrin vuosikasvuineen olla jopa liian voimakaskasvuinen moniin paikkoihin. Kasvupaikka puutarhassani on multava, ravinteikas ja hyvin kostea, mutta ei seisovavetinen, puolivarjoinen, mikä tuntuu sopivan tälle kärhölle hyvin. Olen nähnyt kyseistä kärhöä kohtuullisessa kasvussa ja kukassa myös lähes toivottoman varjoisalla pohjoisseinustalla.

Clematis Viticella-rist.	Blekitny Aniol (Blue Angel)	tarha- viinikärhö	H 2, F VII-IX
Helpon oloinen viinikärhön peruslajike, jonka kukat ovat halkaisijaltaan ehkä 5-7 cm ja vaalean siniset.

Clematis viticella	Rubra	viinikärhö	H 3, F VIII-IX
Kärhöistäni ehkä vaatimattomimman näköinen, sillä kukinta ei ole ollut kovin runsasta ja kukat ovat halkaisijaltaan vajaan viiden sentin kokoiset. Heikkoon kukintaan lienee syynä naapurina kasvava kärhö 'Paul Farges', joka vie leijonanosan vedestä ja ravinteista. Talvehtimisongemia ei ole ollut ja muutamana talvena versot ovat selvinneet elossa noin puolen metrin korkeuteen saakka. Lehdistö on monia muita kärhöjä sirompi.

Hydrangea paniculata	Grandiflora	syyshortensia	H 2, F VIII-IX
Perinteikäs syyshortensia eleli puutarhassa vajaan 10 vuotta, kunnes joutui kaivutyömaan uhriksi. Syyshortensia lähtee kasvuun varsin myöhään keväällä, minkä takia se sopii erityisen hyvin keväisten sipulikukkien kaveriksi.

Kerria japonica	Pleniflora	pallerokerria	H 0.6, F (V-VI tai) IX-X
Kukkii joko keväällä tai jos versostoa kovasti paleltuu, vasta syys-lokakuussa. Syksyn kukinta tuntuu olevan lähes jokavuotinen ilmiö, kerria voi kukkia lokakuussa vaikka olisi jonkin verran kukkinut jo keväällä. Leikataan kuten vadelmaa, versot ovat kaksivuotisia. Versoja paleltuu joka talvi vaihtelevassa määrin, mutta maata myöten palelluttuaankin on tehnyt reippaasti tyvivesoja. Kasvupaikka lämmin mutta melko kostea tarhan eteläreuna.

Kolkwitzia amabilis		kellokuusama	H 1.5, F VI-VII
Kellokuusama kasvaa melko kosteassa paikassa, jossa se saa aurinkoa lähinnä iltapäivällä ja illalla. Se kasvaa vähän turhankin voimakkaasti eikä ole vielä kovin kiinnostunut kukkimisesta. Lieneekö syynä liian kostea tai varjoinen kasvupaikka vai nuori ikä, en tiedä. Kellokuusaman pitäisi kukkia toisen vuoden versoilla, joten sopivan ikäistä oksistoa kyllä pitäisi pensaassa olla. Talvenkestävyysongelmia ei ainakaan vielä ole ollut, vaikka kellokuusaman varret "kuoriutuvat" usein keväällä huolestuttavasti eli niistä irtoaa ulointa kuorikerrosta. Varret hilseilevät vanhaa kuorta pois ihan säännöllisesti, eli se ei ole merkki paleltumisesta.

Lonicera caprifolium		tuoksu- köynnös- kuusama	H 3, F VI
Tuoksuköynnöskuusama lienee köynnöskuusamista helpoin kasvatettava. Se tulee lehteen keväällä melko aikaisin ja kukinta on lyhyt, mutta aika näyttävä. Pituutta venyy useampi metri kesässä ja tyviosa risuuntuu nopeasti, joten leikkaamista riittää. Paahteisella paikalla erittäin arka punkeille. Omassa puutarhassani tuoksuköynnöskuusama kasvoi alunperin eteläseinän säleikössä, mutta punkit vaivasivat sitä todella pahasti. Nyt kuusama on käännetty kasvamaan hieman varjoisammassa kivijalan vierellä maanpeitekasvina, eikä punkkiongelmia enää juuri ole. Se on myös juurtunut matkan varrelta maahan niin, että vaikka alkuperäinen taimi katosi kaivutöissä, tuoksuköynnöskuusamaa ei onneksi kokonaan hävitetty.

Lonicera periclymenum		ruotsin- köynnös- kuusama	H 2.5, F VII
Ruotsinköynnöskuusaman kasvupaikka on turhan kuiva, mutta pikku hiljaa se näyttää ulottavan juuriaan kosteammille seuduille ja muutama kukkakin on nähty. On paleltunut kylmempinä talvina lumirajaa myöten.

Lonicera x brownii	Dropmore Scarlet	tulikuusama	H 1.5, F VIII-IX
Vaatii melko runsaasti kosteutta ja aurinkoisen, lämpimän kasvupaikan. Kukkii melko myöhään kesällä, ruotsinköynnöskuusaman jälkeen, mutta joinakin vuosina ihan milloin sattuu, esimerkiksi toukokuussa. Versonkärkien paleltuminen on ollut puutarhan tulikuusamalla jokavuotinen ilmiö. Muiden köynnöskuusamoiden tapaan tyveltä kaljuuntuva ja risuuntuva, ehkä pahemminkin kuin esimerkiksi tuoksuköynnöskuusama.

Magnolia stellata		tähtimagnolia	H 0.7, F V-VI
Aranpuoleinen pensas, joka vaatii hapanta maata ja nauttii alkukesällä rodolannoitteesta. Tämä saattaa olla jokin tähtimagnolian lajike, vaikka on ostettu vain lajinimellä, istutettu 2006. Tähtimagnolia on magnolioista kai kestävämmästä päästä, mutta versonkärkiä paleltuu lähes joka talvi. Syynä ei ehkä ole huono talvenkestävyys sinänsä vaan se, että kasvu jatkuu liian myöhälle syksyyn. En ole keksinyt millä kasvun saisi loppumaan ajoissa, jotta silmut ehtivät kehittyä talvehtimiskuntoon. Pientä viitettä on ollut siihen suuntaan, että liian pitkään jatkuva versonkasvu syksyisin saattaa olla ainakin osaksi juuri nuorelle pensaalle tyypillinen ongelma joka olisi jo rauhoittumaan päin. Myöhempinä vuosina lumikuorman alla repeileminen on ollut suurempi ongelma kuin paleltuvat versonkärjet. Aluksi ei kukkinut läheskään joka vuosi, mutta nyttemmin kyllä (2013). Keväällä 2016 odotin jännityksellä, onko pensas selvinnyt edellisen talven ruhjonnasta ja kaivutyömaasta, mutta ihme kyllä se näyttää selvinneen. Kukinta alkaa joinakin vuosina jo ennen lehtien tuloa, joskus vasta lehtien puhjetessa. Mutta on se hieno pensas joka tapauksessa!

Malus domestica	Pirja	tarha- omenapuu	H n, F V-VI
Kesäomena, puutarhassani se kasvaa kääpiöivällä perusrungolla. Ostettu loppukesällä 2005 kyseisen kevään vartteena. Pirja kukki ensimmäisen kerran keväällä 2007, ja onnistui tuottamaan neljä omenaa; muutama omena on sittemmin tullut joka vuosi. Nuorena satoikään tuleva lajike saattaa siis kääpiöivälle perusrungolle vartettuna kukkia jo aivan pikkuisena.

Malus domestica	Sandra	tarha- omenapuu	H n, F V-VI
Syysomena, puutarhassani se kasvaa kääpiöivällä perusrungolla ja kukki ensimmäisen kerran kahden tertun voimin keväällä 2010 eli kuusivuotiaana. Kaksi pikku omenapuutani kasvavat noin 1,5 m korkeassa säleikössä ja ne on vaihtelevalla menestyksellä "espalieerattu" eli kasvatettu ja leikattu tietyn muotoisiksi säleikköpuiksi. En ole homman onnistumisesta vielä ihan varma, kunhan puut vähän kasvavat ja Sandrakin tulee satoikään, niin kerron tarkemmin mitä niille olen tehnyt. Periaatteessa kuitenkin säleikkökasvatus tarkoittaa oksiston muotoilemista tukemalla säleikköön ja leikkaamalla. Kevättalvella oksistoa leikataan halutun malliseksi, poistetaan ulos muodosta kasvavat oksat ja sitten kesän mittaan puuta "nypitään" eli aivan nuorimpia versonkärkiä katkotaan parin viikon välein, jotta versosto pysyy kääpiöivänä. Tietysti jos isomman puun haluaa ja tilaa on, niin ei tarvitse nyppiä yhtä rajusti. Koko homma taitaa muistuttaa aika lailla bonsaipuun kasvatusta. Nyt juttu omenapuiden kasvattamisesta säleikössä täällä!

Philadelphus x virginalis	Snowbelle	kamelia- jasmike	H 2.5, F VII
Uudehko kameliajasmikkeen lajike, istutettu 2007. Jasmikkeiden kasvutapa ei ole järin kaunis ja oksasaksille riittää tekemistä. Snowbellellä on puutarhassani ollut pari muutakin ongelmaa. Se on arka kirvoille ja Snowbellellä on kyseenalainen kunnia olla ainoa kasvi parvekkeen ulkopuolella, josta on kirvoja täytynyt torjua mäntysuovalla ja kylmillä vesisuihkuilla. Alkukesällä, viileiden säiden vallitessa, sen versoihin ja lehtiin ilmaantuu tummia laikkuja ja lehdet ja versonkärjet vioittuvat ja kuolevat. Vaiva vaikuttaa bakteeritaudilta enkä ole keksinyt siihen mitään muita kotikonsteja kuin vioittuneiden kasvinosien hävittäminen. Vaiva on yleensä hävinnyt ennen kuin kukinta alkaa. Hieman yllättäen talvenkestävyyden kanssa Snowbellella ei ollut mitään ongelmia (kesään 2015 mennessä).

Prunus pumila	var. depressa	lamohieta- kirsikka	H 0.2, F V(-VI)
Lamohietakirsikka kasvaa ihan kivasti kuivahkossa mutta ravinteikkaassa, aurinkoisessa paikassa kivikkotarhan laitamilla erinäisten maksaruohojen ja muiden kivikkokasvien kaverina. Sen maata vasten painuvat varret ovat vanhemmiten jotenkin hauskan köysimäisiä. Puu- ja pensaskasvio ei mainitse hietakirsikkaa sen enempää myrkylliseksi kuin syötäväksikään, mutta en ole koskaan tullut maistaneeksi sen marjoja, joita joinakin vuosina on aika runsaasti. Täytyy joskus kokeilla, linnutkaan eivät tunnu niitä oikein osaavan etsiä.

Syringa Vulgaris -ryhmä	Krasavitsa Moskvy	jalosyreeni	H 3, F VI
Pihasyreenille vartettu Moskovan kaunotar on vielä aika nuori, istutettu 2007, runsaampi kukinta alkoi 2010 taimen saavutettua reilun kahden metrin korkeuden. Valkoiset, hieman punaviolettiin vivahtavat kerrannaiset kukat ovat suorastaan mielettömän kauniita. Kasvupaikan suhteen toiveet kaunottarella ovat samat kuin pihasyreenillä, omaani auttelen ajoittaisella kastelulla, koska kasvupaikka on hivenen kuivanpuoleinen. Talvella 2009-2010 Kaunottareni neljästä rungosta kaksi sai pakkashalkeamia, toinen niin pahoja, että runko piti poistaa. Talvella 2010-2011 lisätuhoja ei näyttänyt tulleen ja vauriokohtien alta, mutta onneksi varttamiskohdan yläpuolelta, lähti kehittymään jonkin verran uusia versoja. Jonain myöhempänä talvena vaurioita tuli kyllä taas, ja kesällä 2016 alkuperäisistä rungoista on jälkellä vain yksi. Muutama uusi runko on kyllä onneksi myös kehittynyt.

Vitis vinifera	Leon Millot	aitoviini- köynnös	H 2
Viiniköynnös kasvaa aika lämpimässä etelään ja länteen avautuvassa nurkkauksessa. Istutettu 2005 ja pärjäsi hienosti siihen saakka, kun joutui kaivuutyömaan jalkoihin syksyllä 2015. Rypäleet olivat pieniä, mutta herkullisia.

Ruukkupuu- tarhan puuvartiset
Pihani on pieni ja ahdas eikä oikein salli puiden kasvatusta. Niinpä pari puuvartista on päätynyt ruukkukasvatukseen. Ruotsista, Alnarpissa sijaitsevan maatalousyliopiston puistosta saadusta siemenestä kasvatettu katsura (Cercidiphyllum japonicum, vasen kuva) on alusta alkaen kasvanut pihassa pienessä ruukussa. Katsura kasvaa Etelä-Suomessa pieneksi tai keskikokoiseksi puuksi, talvenkestävyys on kohtuullinen ja talvivaurioita saattaa esiintyä etenkin nuorilla puilla. Ruukkukatsurastani paleltuu joka talvi oksankärkiä, mutta se ei juuri haittaa. Katsura on peräisin muistaakseni keväällä 2007 tehdystä kylvöksestä ja oli keväällä 2010 noin metrin korkuinen. Ruukkukasvina katsura viihtyy puolivarjossa ja vaatii aika paljon vettä. Oikeanpuoleisessa kuvassa on sirotuomipihlaja (Amelanchier laevis), joka kasvaa vähän isommassa ruukussa ja on ostettu (isotuomipihlajalle?) vartettuna taimena keväällä 2008. Nämä molemmat jäivät tilanpuutteessa vaille istutusta talvisiirteeseen syksyllä 2015 ja keväällä niistä ei ollut enää eläjiksi. Lisäksi ruukkukasvatuksessa on ollut jokunen jaloruusu, mutta ne eivät useinkaan selviä kovin montaa vuotta. Katsura ja tuomipihlaja sen sijaan selvisivät hyvin niin kauan, kun ne talvetettiin maahan istutettuna. Lokakuun loppupuolella irrottelin molemmat juuripaakut ruukuistaan ja istutin ne kuivahkoon suojaiseen paikkaan lehtikasaan viettämään talvea. Takaisin ruukkuun ne istutettiin hieman ennen silmujen aukeamista toukokuun alkupuolella. Kummankin siirto-operaation aikana varottiin rikkomasta juuripaakkua.