doradin puutarhasivut: sipuli- ja mukulakasvit

Sipuli- ja mukulakasvit

Sipuli- ja mukulakasvien lajilista on jaettu muutamaksi eri sivuksi tieteellisen nimen alkukirjaimen mukaan. Krookuksilla, narsisseilla ja tulppaaneilla ja myrkkyliljoilla on omat sivunsa. Valokuvat aukeavat suuremmaksi klikkaamalla kuvaa.

Myrkkyliljat (Colchicum)
Sahramit (krookukset,
Crocus)
Lumikellot ja -pisarat
(Galanthus)
Reticulata-
kurjenmiekat (Iris)
Liljat (Lilium)
Narsissit (Narcissus)
Sinililjat ja
kevättähdet (Scilla)
Tulppaanit (Tulipa)

Miten luetaan info-saraketta: esimerkki
[H 45, F VI ] luetaan näin:
H = korkeus sentteinä (jos lehdet ja kukat kovin eri korkuiset, HL=lehtien ja HF=kukkien korkeus), F = kukintakuukausi, n=kukinta ei koristearvon kannalta oleellinen, tai ei kuki. Annetut tiedot perustuvat kokemuksiin omassa puutarhassa ja muualla tekemiini havaintoihin ja voivat pitää tai olla pitämättä paikkaansa muualla ja muissa olosuhteissa. Usko ja sovella omalla vastuulla!

tieteellinen nimi	lajike	suomalainen nimi	info	kuvat

Muscari armeniacum		tummahelmi- lilja	H 20, F V
Tätä nykyä tavallisimmin saatavilla oleva helmililja. Helppo ja aika vaatimaton joka perennatarhan kevätkukkija. Monet helmililjat innostuvat kasvattamaan lehtiä jo syksyllä, mutta niiden paleltumisesta talven aikana ei näytä olevan harmia, vaan keväällä ilmaantuu lisää lehtiä. Tummahelmililjan ja sen lajikkeiden kasvupaikka saa olla aurinkoinen tai puolivarjoinen, kosteahko tai kosteudeltaan normaali - toisin sanoen se sopii hyvin perusperennapenkkiin. Seisovaa vettä talvella eivät helmililjatkaan siedä. Isohelmililjaa lukuun ottamatta jokseenkin kaikki helmililjat puutarhassani ottivat nokkiinsa kuivista, kuumista kesistä 2010 ja 2011. Kastelu olisi varmaan auttanut, mutta lisävettä ei meillä tarjoilla kuin äärimmäisessä hädässä.

Muscari armeniacum	Blue Spike	tummahelmi- lilja	H 20, F V-VI
Kasvatuksen puolesta ei eroa oleellisesti edellisestä. Kukinta-aika on ainakin puolivarjoisessa paikassa huomattavasti pidempi kuin päälajilla, ja lisääntyy selvästi hitaammin.

Muscari armeniacum ?	Dark Eyes	helmililja	H 20, F V
Myydään nimellä M. aucheri, todellinen laji ja sukupuu lienee hämärän peitossa. Ei eroa kovin selkeästi M. armeniacumista, kukan valkoisen reunan pitäisi olla selkeämpi kuin tummahelmililjalla. Helmililjoista on tullut valtava määrä lajikkeita markkinoille 2000-luvun loppupuolella, ja oikeastaan lähes kaikki lajikkeet ovat sukupuultaan mystisiä, mutta koon ja kasvutavan osalta ne muistuttavat yleensä pääasiassa tummahelmililjaa.

Muscari armeniacum ?	Valerie Finnis	helmililja	H 20, F V
Hyvin vaalea, atsurihelmihyasinttia värin puolesta muistuttava, mutta tummahelmililjan tapaan roteva lajike. Kuten muutamilla muillakin helmililjalajikkeilla, tälläkään lajikeella sukulaisuussuhteista ei ole varmuutta. Ensimmäinen kuva on omasta puutarhastani, toinen, paraatikelpoisempi otos, on Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta, Tulppaanien Lumo -näyttelystä 2010.

Muscari armeniacum	Venus	tummahelmililja	H 15, F V
Valkoinen tummahelmililjan lajike. Kukinnot ovat tiiviimmät ja siinä mielessä näyttävämmät kuin yleisemmin saatavilla olevalla valkoisella hentohelmililjan lajikkeella.

Muscari armeniacum?		helmililja	H 15, F V
Kuvassa olevan helmililjan identiteetti on hieman epäilyttävä, kyseessä voi olla hentohelmililjan hieman epätyypillinen muoto tai jokin tummahelmililjan lajike. Kasvatus kuten tummahelmililjalla, sivusipuleita syntyy usein hurjaa vauhtia ja jakaminen voi olla tarpeen 3-4 vuoden välein.

Muscari azureum		atsuuri- helmililja	H 10, F IV-V
Helmililjojen suvun hivenen talvenarempi, joinakin vuosina muita aikaisemmin, mutta joskus myös vasta toukokuulla kukkiva jäsen. Kasvatus pääosin kuten muillakin tämän sivun helmililjoilla. Helmililjojen suvussa on myös lajeja, jotka vaativat kesän kuivuutta ja kuumuutta monien tulppaanien ja krookusten tapaan, mutta meillä viljelyssä olevat lajit ovat valtaosin kosteampien niittyjen lajeja. Ne menestyvät täkäläisessä ilmastossa varsin helposti tavallisessa kukkapenkissä, kunhan siinä on kuivatus suurin piirtein kunnossa. Kuivempia ja kuumempia oloja vaativista lajeista meillä on joskus saatavilla ainakin töyhtöhelmililjaa ( M. comosum) ja lajia M. macrocarpum, joista kumpikaan ei ole menestynyt omassa puutarhassani.

Muscari botryoides		hentohelmi- lilja	H 15, F V
Tätä perinteistä helmililjalajia ei juuri enää kaupan hyllyltä löydy, vaan sen sijaan myydään tummahelmililjaa. Hentohelmililjasta ei ole juurikaan lajikkeita valkoisen 'Album' -lajikkeen lisäksi, mutta koska laji lisääntyy siemenestä, näkyy siitä jonkin verran toisistaan eroavia kantoja. Kasvatuksen puolesta tumma- ja hentohelmililja ovat hyvin saman kaltaiset, hentohelmililja on ehkä vielä tummahelmililjaakin vaatimattomampi ja lisääntyy sitäkin runsaammin sivusipuleista. Kuvan helmililjakanta on peräisin vanhasta puutarhasta (todistettavasti vähintään 1980-luvulta mutta todennäköisesti paljon vanhempi) Keski-uudellamaalla.

Muscari botryoides	Alba	hentohelmi- lilja	H 15, F V
Hentohelmililjan valkoinen muoto edustaa tässä kuvassa myös paremmin hentohelmililjan kukinnon tavallista mallia. Varsin yleisesti saatavilla oleva valkoinen helmililja, joka ei mielestäni ole erityisen näyttävä puutarhakasvi. Parhaimmillaan ehkä varsin varjoisassa paikassa tummempilehtisten kasvien seurassa, missä valkoinen väri erottuu edukseen.

Muscari latifolium		isohelmi- lilja	H 25, F V
Viihtyy vähän aurinkoisemmassa paikassa kuin esimerkiksi hentohelmililja, mutta ei vaadi täyttä aurinkoa, ei kuitenkaan pidä maan voimallisesta kuivumisesta kesällä ja tavallisen, hyvin läpäisevän perennapenkin kosteusolot kyllä kelpaavat. Helppo tunnistaa siitä, että isohelmililjalla on yleensä vain yksi leveä, tulppaanin lehteä muistuttava lehti.

Ornithogalum umbellatum		sarjatähdikki	H 15, F VI
Kohtalaisen myöhään keväällä kukkiva pikkusipulikukka, joka viihtyy monenlaisissa aurinkoisissa paikoissa, kunhan talvella ei ole märkää. Kukat eivät juuri aukea varjossa, vaikka kasvi muuten tuntuu menestyvän aika varjoisassakin. Jakaantuu erittäin innokkaasti ja kasvusto voi tulla liian tiheäksi ja samalla lakata kukkimasta muutamassa vuodessa; rikkaruohoksikin tätä kasvia on nimitelty runsaan jakaantumisen takia. Sarjatähdikkejä ja muitakin Ornithogalum -suvun lajeja tulee jonkin verran muiden ostosipuleiden sekaan eksyneinä, joten jonkinmoinen rikkaruoho sarjatähdikki tosiaa saattaa kukkasipulin viljelijän näkövinkkelistä olla. Varotoimena kotioloissa olisi hyvä heittää poiskitketyt tähdikkien sipulit ja kukkavarret biojätteeseen kompostin sijasta. Syvälle istuttaminen (sipulit noin 15, jopa 20 cm syvyyteen) hillitsee jakautumista ja parantaa kukintaa jonkun verran. Ornithogalum-suku on suuri ja ilmastollisesti kestäviä lajeja löytyisi todennäköisesti meillekin monia. Sukua tutkaillessa tulee kyllä mieleen, että meillä viljelyyn päätynyt sarjatähdikki ei ole ollenkaan suvun parhaimmistoa.

Ornithogalum nutans		nuokkutähdikki	H 30, F (V-)VI
Vaatimattoman oloinen, elegantin valkovihreäkukkainen nuokkutähdikki menestyy aurinkoisessa tai puolivarjoisassa paikassa. Jakaantuu sarjatähdikin tapaan varsin vilkkaasti, osoittaa ajoittain laiskuutta kukkimisen suhteen, ja syvään istuttaminen parantaa kukintaa ja hillitsee hieman jakautumista. Ei kuitenkaan heittäydy sarjatähdikin tyyppiseksi rikkaruohoksi kovin helposti (noin kymmenen vuoden kokemuksen perusteella).. Keväällä 2012 kukki monessa paikassa, esimerkiksi Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa, harvinaisen hienosti, eli ilmeisesti tykkäsi kovasti edellisen kesän oloista.

Puschkinia scilloides		posliinihyasintti	H 10, F IV-V
Posliinihyasintti on läheistä sukua sinililjoille ja kevättähdille. Kuten sukulaisensa, sekin on melko vaatimaton jokapaikan pikkusipulikukka ja leviää myös siemenestä, joskaan ei yhtä runsaasti kuin idänsinililja. Multava maa ja puolivarjoinen paikka tuottavat parhaan kukinnan, huonommalla paikalla kukkatertut jäävät vähemmän näyttäviksi. Maa ei saisi kuivua kesällä kokonaan eikä kasvi pidä paahteesta, mutta viihtyy kyllä täydessä auringossa, jos maa ei pääse kuivumaan liikaa. Vähemmän edullisella paikalla, esimerkiksi nurmikossa kasvaessaan, posliinihyasintilla saattaa olla vain muutama kukka per kukkaterttu, jolloin se on vähän hankalampi tunnistaa.

Puschkinia scilloides	Alba	posliinihyasintti	H 10, F IV-V
Posliinihyasintin valkoinen muoto näyttää pärjäävän samoissa oloissa kuin kantalaji ja olevan elinvoimaltaankin suunnilleen samanlainen. Kokovalkoinen kukinto on yllättävän näyttävä, erityisesti varjoisassa paikassa.

Puschkinia scilloides	Aragat's Gem	posliinihyasintti	H 10, F IV-V
Parin vuoden kasvattelun perusteella vaikuttaa pääosin samanlaiselta kuin perusposliinihyasintti, mutta kukinnon kuviointi on hieman kirkkaampi ja selkeämpi.

Edellinen:	Seuraava:
Muut lajit F-L	Keväällä istutettava