Tällä sivulla yleistä asiaa sahrameista (Crocus spp.), sahramilajikkeista ja niiden kasvattamisesta. Kun viet hiiren tämän näköisen lisätietolaatikko tekstin päälle, ilmaantuu kursorisi alapuolelle näkyviin lisätietolaatikko. Jos laatikkoa ei ilmaannu, pääset lukemaan lisätietotekstin klikkaamalla.

Yleistä sahrameista
Sahramilajit
Sahrameiden kasvatus
Lisäys ja istutus
Sahramilajeja ja -lajikkeita valokuvineen (klikkaa kuva suuremmaksi!)

Muut sipuli- ja mukulakasvisivut

Myrkkyliljat (Colchicum) Sahramit (krookukset, Crocus) Lumikellot ja -pisarat (Galanthus) Reticulata- kurjenmiekat (Iris) Liljat (Lilium) Narsissit (Narcissus) Sinililjat ja kevättähdet (Scilla) Tulppaanit (Tulipa)

Muut lajit A-E Muut lajit F-L Muut lajit M-Z Keväällä istutettavat Mitä sipuli- ja mukulakasvit ovat? Valinta ja istutus Sipulien hankintakoko Sipulikuvat A-D Sipulikuvat E-Z

Sahramit, Crocus-suku
Krookukset eli virallisemmin tätä nykyä sahramit ovat kurjenmiekkakasvien heimon jäseniä. Kansan suussa ja vanhoissa kirjoissa suvun nimenä on sahramin lisäksi usein krookus, mutta sahrami on tätä nykyä suvun virallinen nimi, vaikka sitä harvemmin kuulee käytettävän. Ensimäinen maininta sahramista Suomessa löytyy jo 1600-luvun lopulta Elias Tillandzin Catalogue PlantarumistaEi voida olla täysin varmoja, mitä kasvia Tillandzin luettelon Crocus Autumnalis, höst saffran, tarkoittaa, sillä usein tämän kaltaiset nimet viittasivat myös esimerkiksi myrkkyliljoihin. Todennäköisimmin nimi viittaa kuitekin maustesahramiin. Maustesahrami oli tällöin Euroopassa erittäin arvostettu mauste- ja etenkin lääkekasvina, ja sen viljelyä voi uskoa yritetyn melkein missä vain. . 1800-luvun loppupuolelta Suomessa kasvatetuista erilaisista sahrameista löytyy mainintoja jo useammista lähteistä.

Suvun lajeista suvulle suomenkielisen nimen antaneella maustesahramilla (Crocus sativus) on pitkä viljelyhistoria mauste- ja värjäyskasvina, ja monia muitakin lajeja ja lajikkeita on kasvatettu jo satoja vuosia puutarhoissa. Maustesahramia ei tunneta mistään luonnonvaraisena, ja arvellaankin, että se on jostakin muusta sahramilajista värjäysaineen ja mausteen tuotantoon Sahramimauste tehdään maustesahramin kuivatuista ja jauhetuista emin vartaloista ja luoteista, ja tarina kertoo, että yhden kilon tuottamiseen tarvitaan noin satatuhatta kukkaa. Ei ihme, että aito sahrami on hyvin arvokasta! Maustesahramia tuotetaan lähinnä välimeren seudulla ja Etelä-Aasiassa, mm. Iranissa ja Afganistanissa. valikoitunut kanta. Suomessa syksyllä kukkiva maustesahrami ei ole kovin talvenkestävä eikä juuri koskaan ehdi kukkimaan avomaalla ennen talven tuloa, vaikka sen mukuloita puutarhamyymälöissä joskus näkeekin.


Sahramien suvussa on noin 80 lajia, joista on kaupallisesti saatavilla ja puutarhaviljelyssä jossakin päin maailmaa ja jossain mittakaavassa muutama kymmenen. Jokseenkin kaikki lajit löytyvät tietysti viljelystä joidenkin keräilijöiden kokoelmista. Sukuun kuuluu sekä keväällä että syksyllä kukkivia lajeja, ja lajeja jotka kotiseudullaan kukkivat talvella. Kevätkukkijoita on nelisenkymmentä, selvästi syksyllä kukkivia lajeja noin 30. Luontaista levinneisyysaluetta sahrameilla on esimerkiksi Eurooppa, lähinnä Välimeren seudut, mutta myös Alppien niityt, Pohjois-Afrikka ja Aasia. Suurin sahramien lajirunsaus löytyy Balkanin niemimaalta ja Turkista.

Crocus-suvun lajien tunnistaminen perustuu pitkälti kukinta-aikaan (kevät vai syksy), emin luottien ulkonäköön ja mukulan kuoren rakenteeseen. Mukulan kuoria voi ihmetellä täällä. Jossain määrin tärkeää on myös suojuslehtien määrä ja se, milloin lehdet kehittyvät kukinta-aikaan nähden. Monia keskenään saman oloisia lajeja on maallikon aika hankala erottaa Näiden tuntomerkkien osuus lajien todellisten sukulaisuussuhteiden osoittamisessa ei ole kuitenkaan osoittautunut kovin vahvaksi, etenkin kukinta-aika näyttää vaihtelevan lähisukuisten lajien joukossa paljon. Monista lajeista on erilaisia värimuotoja pilvin pimein ja kukan väri on aika huono tuntomerkki. . Suvun lajit on ryhmitelty viimeiset kolmisenkymmentä vuotta kahteen alasukuun, kahteen sektioon ja viiteentoista sarjaan (Mathew 1982). Suvusta on äskettäin tutkittu plastidigenomien DNAta (Petersen et al. 2008) ja nyt näyttääkin siltä, että käsityksemme Crocus-lajien sukulaisuussuhteista Toisaalta monet jo Mathewin keskenään läheisiksi ryhmittelemät lajijoukot näyttävät pysyvän koossa, ja saatu uusi tieto on vielä monella tavalla epävarmaa.

Plastidit periytyvät kasveilla yleensä "äidiltä" ja siksi tässä uudessa tutkimuksessa krookusten sukulaisuussuhteista paljastuu hieman toispuoleinen kuva. Lisätutkimuksia siis toivon mukaan on tulossa. tulevat todennäköisesti lähivuosina muuttumaan.

Suomessa puutarhaharrastajan kannalta oleellisia, kohtuullisesti saatavilla olevia lajeja ovat:

• C. ancyrensis, ankaransahrami
• C. angustifolius, armeniansahrami
• C. biflorus, sinisahrami
• C. chrysanthus, kultasahrami
• C. sieberi, sieberinsahrami
• C. speciosus, syyssahrami
• C. tommasinianus, tähtisahrami
• C. vernus, kevätsahrami
• Ks. myös "kasvitieteelliset krookukset"

E. A. Bowles ryhmittelee klassikoksi muodostuneessa teoksessaan A handbook of Crocus and Colchicum for gardeners (1952, revised edition) puutarhassa viljeltävät krookukset noin kymmeneen selkeään ryhmään Näistä Bowlesin noin sata vuotta sitten tekemistä ryhmittelyistä kevät- ja tähtisahrami ovat nykytiedonkin valossa (Petersen et al. 2008) keskenään lähisukua, samoin sini- ja kultasahrami, mutta sieberinsahrami ei ole kovin läheistä sukua armenian- ja ankaransahrameille. Syyssahrami puolestaan on hieman yllättäen melko lähellä sini- ja kultasahrameita. . Edellä listatuista lajeista kuitukuoriseen Vernus -ryhmään kuuluvat kevät- ja tähtisahrami ja itäisiin kuitukuorisiin kuuluvia ovat sieberin-, armenian- ja ankaransahrami. Rengaskuorisia kevätkukkivia ovat sini- ja kultasahrami ja syksyllä kukkiva rengaskuorinen syyssahrami kuuluu itäisiin, syksyllä lehdettömänä kukkiviin lajeihin.

Monia muitakin krookuksia kuin tässä mainittuja voidaan Suomessa viljellä. Kourallinen meillä aika tuntemattomia lajeja Tallinnan kasvitieteellisessä puutarhassa kasvatettiin 1960- ja 70-luvuilla reilua kahtakymmentä sahramilajia, joista kaksi kolmasosaa näytti sopivan hyvin laajempaan viljelyyn (Paivel 1974); tässä joukossa on monia syyskukkivia lajeja, mutta myös muutamia sellaisia kevätkukkijoita, joita ei liene meillä vieläkään juuri kokeiltu. on ollut pitkään viljelyssä muualla Euroopassa ja menestyisi todennäköisesti meilläkin varsin kivuttomasti, jos olisivat meillä paremmin saatavilla. Meillä on itse asiassa ollut 10-15 vuotta sitten saatavilla muutamia sahramilajeja, joista osa ehti saada suomenkielisen nimenkin, mutta jotka ovat sittemmin jokseenkin täysin kadonneet sipuliluetteloista. Olisi hauska tietää, onko näitä vielä suomalaisissa puutarhoissa jäljellä.

Monet krookuslajit ovat kotoisin korkealta vuoristoista ja siksi varsin kylmänkestäviä, mutta kesän ja talven märkyyttä ne eivät siedä. Toisaalta osa lajeista on kotoisin alempaa vuoristoista, metsistä ja niityiltä, joissa kosteutta on jonkin verran ympäri vuoden, ja viljelyssäkin ne sietävät paremmin Pohjois-Euroopan kosteaa kesää. Vaativien ja meikäläiseen ilmastoon huonommin sopivien Välimeren seudun lajeista monet eivät ehkä selviäisi meikäläisistä talvilämpötiloista vaikka maan saisikin pidettyä kuivana, ja syyskukkivista sahramilajeista monet eivät todennäköisesti ehtisi kukkia avomaalla meikäläisessä ilmastossa.

Ne syyskukkivat lajit, jotka kehittävät myös lehtensä jo syksyllä, tuntuvat olevan meillä erityisen vaikeita viljeltäviä. Jos lehdet eivät talven aikana täysin palellu, niin tuntuu että ne kuolevat kuitenkin johonkin, esimerkiksi sienitauteihin talvisuojiensa alla. lajien menestymistä voidaan edesauttaa kasvattamalla niitä viljelylavassa, joka suojataan peittämällä liialta märkyydeltä kesällä ja talvella; lavan lasien alle voi talveksi laittaa lisäksi lämpöeristekerroksen. Esimerkiksi edellä mainittu Bowlesin klassikkoteos kertoo monien hieman hankalienkin lajien onnistuneesta viljelystä sateisessa Iso-Britanniassa kylmälavan avulla.

Kevätsahrami on sahramilajeista meillä viljelyssä tavallisin ja suurikokoisin, noin 15 cm korkea, juuri se kasvi jota suurin osa suomalaisista ajattelee tavallisena krookuksena. Lajin luonnolliseen värivalikoimaan kuuluvat sinisen, lilan ja valkoisen sävyt ja näiden muodostamat kirjailut. Sen levinneisyys luonnossa on laaja ja ulottunee sahramilajeista kaikkein pohjoisimmaksi. Kuten monet laajalle levinneet lajit, on kevätsahramikin luonnossa hyvin vaihteleva Useita alalajeja onkin vuosien varrella nimetty, mutta Mathew (1982) jakaa lajin vain kahteen alalajiin. Näistä etenkin metsissä ja vuoristojen alaosissa elelevä suurempikukkainen alalaji sietää krookukseksi varsin hyvin kesäkosteutta, ja se onkin onneksi kevätsahramin puutarhalajikkeiden pääasiallinen kantamuoto.

Toinen alalaji on pienempikukkainen ja hankalamman puutarhakasvatin maineessa (englantilaisten lähteiden mukaan; Ruksansin (2010) mukaan tämäkin alalaji, C. vernus var. albiflorus, jonka hän katsoo omaksi lajikseen C. albiflorus, on puutarhassa helppo). Nämä alalajit näyttävätkin olevan geneettisesti hieman kauempana toisistaan kuin oli uskottu (Petersen et al. 2008). (esim. Frello & Heslop-Harrison 2000). Luonnonlajin tapaan myös viljelylajikkeet ovat yleensä eri tavoin valkoisen, lilan ja sinisen sävyisiä tai kirjavia. Muutama kevätsahramin lajike löytyy lähes joka marketista syksyisin. Meillä myytävät lajikkeet ovat pääosin Hollannissa jalostettuja.

Kevätsahrami on kevätkukkivista sahrameista suurikukkaisin, ja sen mukulatkin ovat yleensä muita sahrameita suurempia. Sahrameiden eli krookusten joukossa kevätsahrami on parhaiten saatavilla ja tähtisahramin ohella helppohoitoisin tavallisessa suomalaisessa puutarhassa, ja siitä on hyvä aloittaa krookusten kasvatus. Kevätsahrami sietää kesäkosteutta varsin hyvin, vaikka pärjää myös kesällä rajummin kuivuvilla paikoilla. Se ei ole myöskään turhantarkka maalajista, vaan pärjää myös melko savisessa maassa, kunhan se on multavaa eikä liiaksi tiivistynyttä. Siitä, että maa on viileää keväällä ja pitkälle kesään, on etua Ruotsalais-kanadalaisessa tutkimuksessa selviteltiin kevätsahramin mukuloiden painon lisääntymistä eri kasvatuslämpötiloissa. Kevätsahramin mukuloista tuli lähes kaksi kertaa painavampia kasvatettaessa noin kymmenessä asteessa kuin noin 16 asteessa. Parempi kasvu alhaisemmassa lämpötilassa on melkoisen harvinainen ilmiö kasvimaailmassa. kevätsahramin mukuloiden kehitykselle (Lundmark &al 2009). Talvella seisovaa vettä kevätsahramikaan ei kuitenkaan siedä.

Kevätsahramit eivät ole ulkonäkönsä puolesta henkilökohtaisia suosikkejani, mutta lajikkeita kuitenkin puutarhaan kertyy. Monet kevätsahramilajikkeet ovat lähietäisyydeltä katsottuna pienempiin lajeihin verrattuna kömpelöitä ja sulottomia, mutta isokukkaisina niillä saa aikaan massaa ja väriä melko helposti. Ne lisääntyvät myös jakautumalla hyvin ja muodostavat siksi melko nopeasti tiivistä kasvustoa. Kevätsahramit ovat mielestäni parhaimmillaan silloin kun niitä on reilusti ja niitä katsellaan hieman kauempaa, jolloin sahramit eivät enää erotu niin selvästi yksilöinä. Tavallisimpia lajikkeita ovat valkoinen 'Jeanne d'Arc' ja vaalean sinivioletti 'Remembrance' sekä tummemman violetti 'Flower Record'; ainakin sinisen ja violetin sävyisiä lajikkeita myydään jonkin verran myös virheellisillä lajikenimillä. Kevätsahramin lajikkeita kuvineen löytyy sivun alareunasta.


Tähtisahrami on helposti kasvatettava, kevätsahramille läheinen laji. Se muistuttaa muuten sukulaistaan, mutta on pienempi, ja kukkii kevätsahramia aikaisemmin, kuitenkin usein vasta kultasahramin jälkeen. Kukat ovat yleensä sisäpuolelta lilan sävyiset, ulkopuolelta usein hopeanharmahtavat ja kukan "varsi" (kukkatorvi) on tyypillisesti vaalea tai valkoinen. Lajikkeet ovat elinvoimaisia ja lisääntyvät jakautumalla reipasta tahtia, joten kukkien määrä korvaa niiden pienempää kokoa; kasvi myös kukkii hämmästyttävän pienestä mukulasta.

Meillä on tähtisahramista saatavilla lähinnä lajiketta 'Ruby Giant', joka on lilansininen ja tähtisahramiksi aika isokukkainen, mutta myös paria muuta yleensä peruslajia tummempaa lajiketta on meillä saatavilla. Lajista on lisäksi kaunis, joskin aika pienikukkainen valkoinen lajike. Monet lajikkeet, esimerkiksi edellä mainittu Ruby Giant, ovat risteymiä kevätsahramin kanssa. Näin on saatu tähtisahramiin isompaa kokoa ja tummempia värejä. Myös tähtisahramin luonnonmuotoa ja varsin olemattomia, todennäköisesti sekalaisten kantojen ja lajikkeiden siementaimia sisältäviä mukulaeriä on liikkeellä. Lajia näkee itsestään leviävänä puistoissa ja puutarhoissa Englannissa ja muualla meitä eteläisemmässä Euroopassa sekä Baltiassa. Tällaisesta kasvustosta huomaa aika äkkiä, että laji on melkoisen vaihteleva.


Alan kirjallisuuden mukaan tähtisahrami leviää hyvin, jopa riesaksi saakka, ja sopii leviämään itsekseen puutarhassa. Itselläni pisimpään puutarhassa kasvanut tähtisahramilajike 'Ruby Giant' menestyy hyvin ja jakautuu runsaasti, mutta ei ole levinnyt riesaksi asti; Ruksansin (2010) mukaan lajike onkin steriili eli ei tee siementä lainkaan. Muut tähtisahramilajikkeet eivät ole vielä ehtineet asettua kovin hyvin taloksi puutarhaani, mutta siementä ne kyllä tekevät, joten ehkä maailmanvalloitus on vasta alkamassa. Jos haluaisi tähtisahramin kokonaan pois puutarhasta, niin myös mukuloita olisi erittäin hankala maasta kerätä, koska ne jakautuvat nopeasti ja ovat pieniä. Mullan ja muiden kasvien taimien mukana ne kulkeutuvat helposti ympäri puutarhaa. Siementaimet, joita puutarhaan saattaa syntyä, ovat usein mitättömämpiä kuin vanhempansa. Jos lajikkeita haluaa pitää puhtaana, siementaimet pitäisi saada seasta pois.


Sieberinsahrami on kotoisin Kreikan seutuvilta ja siitä tunnetaan jokunen alalaji. Puutarhoissa sieberinsahrami on yleistynyt vasta viime aikoina, vaikka se on ilmeisesti otettu viljelyyn jo 1800-luvulla ja on kohtuullisen helppo kasvatti. Siitä on Suomessa saatavilla lähinnä lajiketta 'Tricolor' ("Sublimis Tricolor"), jonka kukat ovat sinililat, kurkustaan keltaiset, ja lilan ja keltaisen värin välissä on valkoinen raita. Väriyhdistelmä voi kuulostaa epäilyttävän riemunkirjavalta, mutta itse asiassa on tosi kaunis. Olemassa on muitakin kelta-lilakirjavia ja lilasävyisiä sekä muutama valkoinen lajike, jotka oman kokemukseni mukaan eivät ole aivan yhtä helppoja kasvatteja kuin 'Tricolor'.

Sieberinsahrami on sahrameista aikaisimmin kukkivasta päästä ja kukkii vähintäänkin ennen kevätsahramia, joinakin vuosina se on ollut omassa puutarhassani sahrameista ensimmäisenä kukkiva. Sieberinsahramista on olemassa Mathewin mukaan neljä alalajia, joista kaksi on kotoisin korkealta vuoristoista ja puutarhassa aika hankalia, mutta ne kaksi muuta Sieberinsahramin alalajit ovat keskenään selvän taksoniparin (Petersen et al. 2008) muodostavat subsp. sublimis ja subsp. atticus, joiden jälkeläisiä puutarhalajikkeet lähinnä ovat, sekä alalajit sieberi ja nivalis, jotka eivät juuri puutarhassa menesty.

Tavallisesti saatavilla oleva 'Tricolor' edustaa alalajia sublimis, useimmat muut lajikkeet puolestaan atticusta. Ruksans (2010) erottaa nimialalajin C. sieberiksi ja kolme muuta alalajia C. atticus- nimen alle. Nähtäväksi jää, toimiiko tämä lajijako. sopivat puutarhaan paremmin.

Keltakukkainen armeniansahrami on ollut viljelyssä satoja vuosia nimellä C. susianus, millä sen saattaa edelleen löytää myyntiluettelosta. Se on melko pienikukkainen, ulkopuolelta tummaraitainen, aikainen sahrami. Lajin englanninkielinen nimi "Cloth of Gold Crocus" sopii kullankeltaiseen kukan väriin oikein hyvin. Luonnossa kukkien tumma raidoitus vaihtelee hyvin paljon, yhdestä kapeasta raidasta lähes koko kehälehden peittävään tummaan läikkään, mutta puutarhakaupassa törmää lähinnä kasveihin, joiden kukkien ulkokehälehdissä on kussakin muutamasta noin puoleen tusinaan kauniin punaruskeaa raitaa. Armeniansahramin pitkä viljelyhistoria kertoo osaltaan, että se on melko vaivaton kasvatti Iso-Britanniassa. Meilläkään se ei vaikuta erityisen hankalalta kasvatilta, vaan pärjää mukavasti läpäisevässä hiekkaisessa maassa sieberinsahramin kanssa. Sillä on kuitenkin kevätsahramia paljon selvempi kesän kuivan kauden vaatimus.

Ainoa ankaransahramilajike jota olen Suomessa kuullut olevan saatavilla on 'Golden Bunch', joka on keltainen, erittäin runsas- ja pienikukkainen, aikainen ja sinänsä helppo kasvattaa, kunhan paikka on lämmin ja aurinkoinen, ja kesällä on kuivaa. Ankaransahrami on kotoisin Turkista, kuten nimestä saattaa arvata, ja on siellä varsin yleinen. Sik ja Candan (2009) tutkivat ankaransahramin luontaisia kasvupaikkoja ja totesivat sen kasvavan luonnossa aika köyhässä, lähinnä hienoa hietaa tai savista hienoa hietaa vastaavassa maassa, jonka pH on neutraalin tienoilla. Ankaransahrami muistuttaa aika lailla armeniansahramia, mutta kukat ovat pienemmät, runsaammat, kauttaaltaan keltaiset ja terälehdet ovat pyöreämmät. Lajien arveltiin aiemmin olevan lähisukulaisia, mutta plastidigenomien tutkimuksen perusteella näyttää, että molemmilla lajeilla on paljon läheisempiäkin sukulaisia kuin toisensa (Petersen et al. 2008).

Sini- ja kultasahramit ovat mielestäni kukan väreiltään ja muodoltaan kauneimpien sahrameiden joukossa. Pääasiassa kultasahrami on kukan väriltään keltainen tai valkoinen ja sinisahrami valkoinen, sininen tai näiden kahden kirjailema. Lajit ovat lähisukulaisia keskenään, luonnossa erittäin vaihtelevia ja risteytyvät helposti keskenään. Etenkin sinisahramista voidaan erotella hurja määrä alalajeja Kulta- ja sinisahramin alalajit muodostavat taksonomisesti erittäin hankalasti ryhmiteltävän joukon lähes kahdenkymmenen muun erillisen lajin asemassa olevan (Mathew 1982) taksonin kanssa; Petersenin ja kumppaneiden fylogeneettisessä analyysissä (Petersen et al. 2008) mm. kultasahramin alkuperiä asettui lähemmäs sinisahramin alkuperiä kuin toisiaan.

Tämän hankalan porukan lajit ja alalajit eroavat toisistaan paitsi ulkonäöltään, jonkin verran myös kasvupaikkavaatimuksiltaan. Puhtaita lajeja ja alalajeja viljeltäessä on syytä perehtyä kunkin vaatimuksiin erikseen, mutta puutarhalajikkeet ovat onneksi vähemmän vaihtelevaa porukkaa vaatimustensa suhteen. On kuitenkin ilmeistä, että jotkut lajikkeet saa puutarhassa menestymään vähemmällä huomiolla kuin toiset. (Ruksansin mukaan v. 2010 lähes 30!) ja sitä on myös viljelty pitkään, ainakin kolmisensataa vuotta.

Kulta- ja sinisahramina myytävät lajikkeet Sini- ja kultasahramin lajikkeet tuottavat itselleni jatkuvaa päänvaivaa siksi, että en tiedä, kumman lajin alle mikäkin lajike pitäisi listata. Olen kallistumassa siihen, että em. lajien lajikkeet saavat luvan olla ihan kumpaa lajia tahansa. Ne ovat kuitenkin lähisukulaisia ja maallikolle joka tapauksessa hankalia erottaa puhtaina lajeinakin. ovat aika usein näiden kahden lajin eri muotoja risteyttämällä syntyneitä. Lajikkeiden väreissä löytyy keltaisen eri sävyjä tummasta vaalean kermanväriseen, valkoista, vaaleaa sinistä ja näiden erilaisia yhdistelmiä. Monilla lajikkeilla on tummempaa kuviointia kukan tyvellä terälehtien ulkopuolella, ja muuten sinisten tai valkoisten lajikkeiden kukan kurkku on sisäpuolelta usein keltainen. Sivun alaosan lajikelistauksessa sijoitan lajikkeet värin mukaan sini- tai kultasahramiin, mikäli asiasta ei ole tarkempaa tietoa, ja valkoisten lajikkeiden sijoittelu on arpapeliä..

Kirkkaan keltaiset em. ryhmän lajikkeet eivät ole mielestäni kovin ihmeellisiä, tekisi mieli sanoa että niitä mahtuu 13 tusinaan. Kultasahramin lajikkeiden keltaiset sävyt ovat tyypillisesti haaleampia, vähemmän loistavia, lämpimiä tai oranssiin vivahtavia kuin armenian- ja ankaransahramin tai "ison keltaisen". Keltaisista parhaita ovat mielestäni iso- ja pyöreäkukkaisimmat lajikkeet. Monissa valkoisissa ja sinisävyisissä tai kermanvaaleissa lajikkeissa kukan kaunis muoto ja kultainen nielu pääsee keltaisia lajikkeita paremmin oikeuksiinsa. Näiden lajikkeiden kukat ovat yleensä aika pieniä, avoimen kukan halkaisija lajikkeesta riippuen kolmesta noin viiteen senttiin (kevätsahramilla yleensä yli viisi, jopa lähempänä kymmentä senttiä), mutta kukkia on usein paljon, viisi tai enemmänkin. Kukat ovat auki vain silloin, kun ne saavat suoraa aurinkoa. Jos kokoa ei oteta lukuun, niin sini- ja valkosävyisten kulta- ja sinisahramien ja sieberinsahramien joukosta löytyvät mielestäni kauneimmat sahramit.



Edellä kehutun Bowlesin kirjan mukaan puhtaan kulta- ja sinisahramin voisi erottaa siitä, että kultasahramin kukissa on lähes aina tummat heteiden tyviliuskat Tämä ei ikävä kyllä koske kaikkia kultasahramin muotoja, mutta nähtävästi varsin monia puutarhassa tavattavia kultasahrameita. Risteymillä tuntuisi olevan jonkin kokoisia piikkejä usein, mutta ei aina. Ikävä kyllä ainakin Suuri Pohjolan Kasvio (Mossberg ja Stenberg 2003, suomenkielinen laitos 2005) ilmoittaa piikkiasian Bowlesin kanssa päinvastoin, eli että piikit ovat sinisahramin tuntomerkki. Olisin kuitenkin taipuvainen uskomaan Bowlesia tässä asiassa.

Mathew mainitsee nämä tummat heteiden tyviliuskat sekä kultasahramin että joidenkin sinisahramin muotojen kohdalla, Ruksans puolestaan kultasahramilla. Kannattaa tosin huomata, että Mathewilla ja etenkin Ruksansilla oli — puolta vuosisataa Bowlesia myöhemmin — enemmän herbaarionäytteitä tutkittavanaan, kun taas Bowles tunsi laajasti nimenomaan puutarhassa viljeltyjä kantoja.

Itse olen näitä piikkejä ihmetellyt eri lajikkeiden kukissa, mutta minulle ne eivät käy lajituntomerkkinä oikein järkeen. Samastakin mukulasta voi samana keväänä kehittyä sekä piikillisiä että lähes piikittömiä kukkia. Lajiketuntomerkkinä piikeillä kuitenkin on selvästi arvonsa. , kun taas sinisahramin kukissa ei näitä tummia piikkejä ole. Viljeltyjen kultasahramien kukat ovat ilmeisesti kaiken kaikkiaan sinisahramia pyöreämuotoisempia, vaikka molemmilla läheisillä lajeilla kukan alaosassa on jonkinlainen vyötärö kukan puolivälin alapuolella, suunnilleen kolmasosassa matkaa kukan tyveltä. Koska lähes kaikki saatavilla oleva tavara on joka tapauksessa risteymiä, niin mitäpä tästä lajien erottelusta turhia hermostumaan.

Siis oli lajikysymys miten oli, niin kaikki tapaamani sini- ja kultasahramilajikkeet ovat aikaisin kukkivia, enemmän tai vähemmän pieni- ja runsaskukkaisia, ja usein väritykseltään ja muodoiltaan hyvin viehättäviä. Ne pärjäävät hyvin muuten aika monen moisissa olosuhteissa, kunhan kesällä on kuivaa ja keväällä aurinkoista. Sik ja Candan (2009) tutkivat ankaransahramin lisäksi myös kultasahramin luontaisia kasvupaikkoja ja ne olivat yleensä hiesuisia tai hiekkaisia, melko ravinneköyhiä kivennäismaita, joiden pH vaihteli hieman alle kuudesta lähes kahdeksaan, mutta oli yleensä neutraalin korvilla. Puutarhassa ne pitävät toki multavammasta ja ravinteikkaasta maasta, sillä ehdolla, että se kuivuu kesällä riittävästi.

Pääosa sini- ja kultasahramin lajikkeista on hollantilaista tai englantilaista alkuperää. Lajikkeita on historian saatossa ollut paljon, hieman yli sata, ja edelleenkin saatavilla on useampi kymmenen lajiketta, vaikkakin kotimaasta saa vuosittain vain muutamaa lajiketta. Kulta- ja sinisahramilajikkeita laskettiin kauppaan etenkin 1940-luvulta 70-luvulle hollantilaisten jalostajien toimesta, mutta monet lajikkeet jäivät lyhytikäisiksi. Jacobsenin ja kumppaneiden tutkimusta (Jacobsen et al. 1997) varten onnistuttiin 1990-luvun puolivälissä löytämään vähän vajaa viisikymmentä sini- ja kultasahramin lajiketta, osa ei-kaupallisista kokoelmista. Lajikkeita omaan puutarhaan keräillessä huomaa nopeasti, että lajikkeiden välillä on selviä eroja paitsi ulkonäössä, myös kasvupaikkatoiveissa ja elinvoimaisuudessa.

Syyssahrami olisi mukava lisä krookusvalikoimaan syksyisen kukinta-aikansa ja varsin kohtuullisten kasvupaikkavaatimustensa takia. Syyssahrami ei kevätsahramin tapaan ole hirveän tarkka kesän kuivuuden suhteen, mutta se vaatii kyllä erittäin lämpimän kasvupaikan kukkiakseen ajoissa. Syyssahramin huonohkosta talvenkestävyydestä näkyy mainintoja siellä täällä, toistaiseksi omassa puutarhassani syyssahrami on ollut talvenkestävä. Luonnossa syyssahramin levinneisyys on laaja, laji on vaihteleva, ja kaupan lienee sekä eri lajikkeita että muutenkin vaihtelevia kantoja. Saatavilla meillä on ainakin sekä enemmän tai vähemmän aitoa nimilajia että lajiketta Conqueror; maailmalla on saatavilla noin kymmenen muutakin lajiketta.

Näyttää siltä, että varsin usein kaupan oleva "syyssahrami" onkin läheinen laji makedoniansyyssahrami (C.pulchellus), jolla on kirjallisuuden mukaan vaaleammat kukat, kukan kurkku on sisäpuolelta keltasävyinen ja heteet valkoiset. Syyssahramin kukan kurkku on yleensä valkoinen (tosin variseva siitepöly voi saada sen näyttämään keltaiselta), heteet ovat syyssahramilla keltaiset. Tyypillisesti myös syyssahramilla heteet ovat emin luotteja lyhyemmät, C. pulchelluksella pidemmät. Jos käsillä on luuppi, voi lisäksi todeta, että makedoniansyyssahramin heteen palhot (eli ne "varret" jonka päässä heteen siitepölyä tuottava osa killuu) ovat vahvasti karvaiset tai/ja papillaiset, kun taas syyssahramilla ne ovat lähes karvattomat ja voivat olla paljaalla silmälläkin katsottuna kiiltävät.

Lajit risteytyvät keskenään Bowlesin mukaan varsin innokkaasti (Mathewin mukaan kuitenkin vain jotkut kannat risteytyisivät helposti) ja jotkut myynnissä olevat kannat ovat mahdollisesti näiden risteymiä ja seoksia eli ikävästi "siltä ja väliltä" Heteen palhojen karvaisuus tai papillaisuus makedoniansyyssahramilla on mielestäni melko pysyvä ja luupin kanssa helposti havainnoitava tuntomerkki. Papillat tarkoittavat nystyjä. Pienellä suurennoksella C.pulchelluksen palhot näyttävät lähinnä jauhoisilta, kun syyssahramilla ne ovat melko selvästi kiiltäväpintaiset.

Heteet ovat joskus kermankeltaiset eli eivät oikein valkoset eivätkä keltaisetkaan. Siksi en oikein uskalla luottaa tähän värituntomerkkiin, samoin kurkun keltainen väritys on minusta hankala tuntomerkki, koska sitä tuntuu löytyvän myös muuten syyssahramin näköisiltä kasveilta. Mielestäni nuo heteiltään jauhoisen oloiset kasvit ovat aika yhtenäistä porukkaa ulkonäöltään, kun taas syyssahramin suuntaan kallistuvissa kasveissa on kovasti ulkonäkövaihtelua. Ehkä sieltä löytyy lajinsisäisen vaihtelun lisäksi tuota risteymäporukkaa. . Mikäli heteiden palhojen karvaisuuteen tai kiiltävyyteen on luottaminen, niin eri lähteistä ostamistani kolmesta C. speciosus-erästä yksi oli makedoniansyyssahramia, kaksi syyssahramia, ja ostamani makedoniansyyssahrami puolestaan oli syyssahramia. Syyssahramilajikkeen Conqueror kolmesta ostoerästä kahdessa oli seassa makedoniansyyssahramia. Lajinmäärityskysymyksen tekee erityisen mielenkiintoiseksi se, että kirjallisuuden mukaan makedoniansyyssahrami on kukinta-ajaltaan syyssahramia myöhäisempi. Maallikkoa alkaa epäilyttää, että meillä kaupan olevien syyssahrameiden kukinta-ajan suuri vaihtelu ja yleinen harmillinen myöhäisyys voisi osin johtua siitä, että kannat ovat vaihtelevasti makedoniansyyssahramin kanssa risteytyneitä.

Syksyllä kukkivat sahramit tahtovat ylipäätään kukkia meillä turhan myöhään, ja sama ongelma koskee monia myrkkyliljoja. Kukinta-ajan määräytymistä on tutkittu jonkin verran maustesahramilla (e.g. Molina et al. 2005), sillä maustesahramin tuotannossa ongelmana on kukinnan epätasaisuus ja siitä johtuen konepoiminnan mahdottomuus, toisaalta myös se, että kukinta sijoittuu melko lyhyelle ajanjaksolle, jonka aikana tarvitaan valtavasti työvoimaa. Maustesahramin lehdet kehittyvät kukinnan jälkeen ja yhteyttävät talven ajan, kunnes lakastuvat keväällä lämpötilan noustessa. Lehtien lakastuttua keväällä ensimmäisen kuukauden aikana mukuloissa ei tapahtunut fysiologisesti juuri mitään. Sen jälkeen maustesahrami vaatii melko pitkän lämpimän kauden (optimi noin 23-27 astetta) kukka-aiheiden kehittymiseen. Lämpötilan laskiessa kasvit muodostivat juuria ja noin 15-17 asteen lämpötila näytti laukaisevan kukinnan. Tätä kylmemmissä lämpötiloissa kukkien muodostuminen väheni nopeasti. Pyrittäessä ajoittamaan sahramin kukintaa viileillä lämpötiloilla voitiin viivästyttää kukintaa kasvihuoneoloissa jopa maaliskuulle (Molina et al. 2004). Ottaen huomioon, että Etelä-Suomessa vuoden lämpimimmän kuukauden eli heinäkuun keskilämpötila on vain noin 17 astetta, ei liene yllätys, että maustesahrami ei Suomessa avomaalla juuri kuki. Syyssahramilla kukinnan ajoittumista ei ole tutkittu, mutta voitaneen olettaa, että lämpötila on keskeinen myös syyssahramin kukinta-ajan määräytymisessä.

Puutarhassani syyssahrami, sen lajike Conqueror ja makedoniansyyssahrami ovat toistaiseksi menestyneet muuten ihan hyvin, mutta kaikki kukkivat yleensä liian myöhään eivätkä kukat jaksa aueta. Sinänsä syyssahrami ei ole paahteisten paikkojen kasvi, sillä se ei pidä siitä, että maa kuivuu kesällä ruutikuivaksi. Se menestyy myös ihan hyvin varsin varjoisassakin paikassa. Varjoisa paikka ei vain liene meillä useinkaan riittävän lämmin. Kukinnan käynnistymisessä maan kosteudella saattaa olla jotain merkitystä juuriston kehittymisen kautta ja oma tuntemukseni on, että kuivina syksyinä - sellaisia kyllä on harvoin - kannattaa sahrameita kastella alkusyksystä. Toinen ongelma myöhäisen kukinnan lisäksi näillä lajeilla ovat pitkät, hennot kukkatorvet, jotka syksyn huonossa säässä tahtovat kaatua. Suojainen paikka auttaa kukkia pysymään pystyssä ja jonkinlaista kukkavarsia tukevaa kasvia tarvitaan kaveriksi. Syyssahramin mainitaan leviävän aika ärhäkästi sivumukuloiden avulla ja ainakin Conqueror tekeekin näin omassa puutarhassani; samoin makedoniansyyssahrami lisääntyy sivumukuloista reipasta tahtia.

Sivun yläosan lajilistauksen ulkopuolelta täytyy vielä mainita keltaisista sahrameista kenties suurikukkaisin, alkuperältään hämärän peittoon jäänyt "iso keltainen" jonka myyntinimiä lienevät ainakin 'Dutch Yellow', 'Yellow Mammoth', 'Golden Yellow' ja 'Grand Yellow' (ja usein se listataan kevätsahramiksi, C. vernus). Bowlesin mukaan tämä keväällä kukkiva keltainen, steriili, hyvin yleisesti viljelty sahrami on ainakin parisataa vuotta vanha puutarharisteymä ja mahdollisesti soppaa sekoittaa lisää se, että kohtuullisen saman näköisiä kantoja on ainakin kolme. Mukulat ovat kuitukuorisia, hieman pienempiä kuin C. vernuksella mutta suurempia kuin useimmilla muilla sahrameilla, ja niiden nokassa on yleensä kiinni edellisten vuosien lehtien jäänteitä. Brighton & al. (1980) ja Mathew (1982) katsoivat varsin uskottavin perustein tämän sahramin olevan C. flavuksen ja C. angustifoliuksen risteymä C. flavuksen ja C. angustifoliuksen risteymä olisi Viljelykasvien nimistön mukaan C. x stellaris Haw, mutta Ruksansin mukaan tämän nimen ja auktorin alle kuuluu toinen, enemmän armeniansahramia muistuttava kasvi. C. flavusta en vielä oikein tunne, mutta mukulan ulkonäkö voisi viitata näihin vanhempiin. Mukuloiden kuvia löytyy tämän sivuston sipuli- ja mukulakuvasivuilta.

Omassa puutarhassani 'Yellow Mammoth', 'Golden Yellow' ja 'Grand Yellow'- nimillä ostetut lajikkeet vaikuttavat kaikin puolin identtisiltä. .

Keltaisista kevätkukkijoista näiden "isojen keltaisten" väri on melkeinpä kirkkain, lämmin ja hivenen kullanoranssiin vivahtava. Sävy on hyvin silmiinpistävä samaan tapaan kuin terttutulppaanin liekinpuna hieman myöhemmin keväällä. Valokuvat eivät ikävä kyllä tee kummankaan värille oikeutta. Kasvupaikan suhteen "iso keltainen" tuntuu olevan hivenen vaativampi kuin kevätsahrami toivoen ilmeisesti kuivempaa kesää, ja ehkä siksi sen näkee toisinaan pikku hiljaa häviävän krookuksen lajikeseoksista.



Suomessa myydään usein muita sahrameita paitsi kevätsahramia "kasvitieteellisinä krookuksina" ja sekoituksina, mikä on aika harmillista. Tein koeistutuksen Syksyllä 2008 istutin kokeeksi kolmen eri pakkaajan kasvitieteellisten krookusten seoksia, yhteensä noin 200 mukulaa. Kuva näistä kasvitieteellisistä krookusseoksista kukassa löytyy alla. Mitä paketit sisälsivät? Ensinnäkin jokainen pakkaus sisälsi vain tähtisahramia ja sini/kultasahramia. Tähtisahramia oli paketeissa yhtä tai kahta eri lajiketta (paras arvaukseni on Barr's Purple ja/tai Ruby Giant), muita sinisen ja lilan sävyisiä lajeja ei ollut mukana.

Lisäksi joka paketissa oli valkoisia, vaalean- ja kirkkaankeltaisia kulta- ja/tai sinisahramin lajikkeita. Yhden pakkaajan paketissa oli lisäksi muutama vaalean sinisävyinen kulta/sinisahrami, todennäköisesti lajiketta 'Blue Pearl'. Kultasahramien tunnistaminen lajikkeelleen oli aika toivotonta, mutta ainakin 'Cream Beauty', 'Dorothy', 'Fuscotinctus' ja 'Ard Schenk' löytyivät joukosta. Mitään selkeästi jo puutarhasta nimilapun kanssa löytyvistä sahrameista poikkeavaa ei valitettavasti näiden parinsadan "kasvitieteellisen" joukossa ollut.

Ikävää oli huomata, että seoksissa ei ollut mukana armenian-, sieberin- tai ankaransahramia, ja että sinisävyiset kulta/sinisahramin lajikkeet puuttuivat seoksista lähes tyystin. , kun halusin perehtyä näiden seosten sisältöön ja elättelin vähän toiveita, että niistä voisi löytyä jotain hauskaa, mutta toivo oli turha. Kasvitieteelliset sahramiseokset ovat yleensä kulta-, sini- ja tähtisahramia. Ne näyttävät sisältävän tyypillisesti 1-2 tähtisahramilajiketta ja 2-4 kulta/sinisahramilajiketta, niitä tavallisimmin oman nimilappunsakin kanssa myytäviä valkoisia, keltaisia ja kermanvärisiä sortteja. Tähtisahramin ja kulta/sinisahramien kasvupaikkavaatimukset ovat keskenään aika erilaiset, joten ei ole kovin järkevää istuttaa näiden lajien mukuloita keskenään sekaisin.


Sahrameista muualla netissä ja tosielämässä
Crocus Group -nettisivuilla on tietoa monista sahramilajeista sekä runsaasti valokuvia erityisesti luonnonlajeista. Taksonomia ja nimistö seuraa pääosin uskollisesti Mathewin vuoden -82 versiota. Sivustolla huomaa helposti, miten tavattoman vaihtelevia krookuslajit ovat ulkonäöltään, ja miten se on johtanut melkoiseen alalajiviidakkoon. Krookusaiheista keskustelua voi seurata SRGC:n foorumin krookussivuilla ja SRGC:n sivustolta löytyy myös sama laji-info kuin Crocus Groupin sivulta. Krookuslajeja kuvineen löytyy lisää Edgewoodin puutarhan sivuilta. Sahramin puutarhalajikkeista kiinnostuneelle löytyy kohtuullinen kokoelma ihailtavaa ihan "livenä" Tallinnan ja Tarton kasvitieteellisistä puutarhoista. Tallinnan kasvitieteellinen sopii päiväretken kohteeksi Etelä-Suomesta, sillä sinne on vain parinkymmenen minuutin bussimatka Tallinnan keskustasta. Tallinnan ja Tarton kasvitieteellisistä puutarhoista löytyy ylipäätään varsin laaja valikoima sipuli- ja mukulakasveja, Tartossa on jonkun verran sahramin luonnonlajejakin näytillä. Ja hyvistä nettisivuista mainittakoon vielä pääasiassa rapakon takaisista kokemuksista kertova, mutta hyvin kuvitettu Pacific Bulb Societyn sivusto.


Sahramien kasvatus puutarhassa
Edellä lueteltujen keväällä kukkivien sahramien talvenkestävyys on meillä kohtalainen, Etelä-Suomessa hyvä. Etenkin lähelle pintaa istutettavat pienimukulaisemmat lajit hyötynevät talvella lehtipeitteestä, jos lunta on vähän. Kylmyyden sijaan sahramien suurin uhka talven mittaan on usein myyrien suihin joutuminen, sillä sahramit ovat myyrien suurimpia suosikkeja mukula- ja sipulikasvien joukossa. Toinen mahdollinen talvisen kuoleman syy lienee enemmänkin liikamärkyys kuin varsinaisesti kylmyys.

Maan laadun suhteen sahramit eivät ole kovin tarkkoja, kunhan maa on läpäisevää ja lämmintä. Käytännössä tämä tarkoittaa yleensä aika hiekkaista ja multavaa maata, mutta kevätsahrami ja tavallisimmat tähtisahramit menestyvät varsin kosteassa ja savisessakin maassa, kunhan talvimärkyys ei vaivaa kasvupaikkaa. Myös syyssahrami toivoo kosteutta hyvin pidättävää maata. Muut lajit eivät oikein kesäkosteudesta välitä, ja mitä kuivemmaksi kasvupaikka kesähelteillä pääsee, sen parempi. Sini- ja kultasahramit ja "iso keltainen" ovat ehkä kevät- ja tähtisahramin jälkeen vaatimattomimpia maan laadun suhteen ja sietävät ainakin hieman kesäkosteutta, mutta ne lisääntyvät selvästi paremmin ja kukkivat runsaammin kasvupaikalla, joka kuivuu kunnolla loppukesän mittaan. Jos maa on hyvin kuivuvaa ja lämmintä, esimerkiksi etelärinteessä, ei savisuus juuri haittaa. Ainakin sieberinsahramin elinvoimaisimmat lajikkeet voivat menestyä saman tyyppisellä paikalla kuin kulta- ja sinisahramit. Aremmille lajeille multava, hyvin kuivuva hiekkainen maa alkaa olla aika välttämätön vaatimus.

Lämmin ja aurinkoinen paikka takaa aikaisen ja näyttävän kukinnan Sahramien kukat ovat auki yleensä vain auringonpaisteessa, joten jotta kukkia pääsee ihailemaan, täytyy ne istuttaa aurinkoiseen paikkaan. Etenkin tämä on oleellista ns. kasvitieteellisillä krookuksilla, joiden pienet kukat seuraavat säätä hyvin tarkasti ja ovat aika olemattomia elleivät ole kunnolla auki. Auki ollessaan ne ovat tietenkin aivan upeita, etenkin kun kukkia per mukula saattaa olla viisi tai enemmänkin.

Kannattaa huomata, miten matalassa kulmassa aurinko parhaimmillaankin on maaliskuun lopussa, jolloin ensimmäiset sahramit saattavat jo kukkia, ja varmistaa että paikka todella saa keväällä aurinkoa. niin tavallisille kuin aremmillekin lajeille. Toisaalta ei ole niinkään tarpeellista, että kasvupaikka saa runsaasti aurinkoa enää puiden ja pensaiden lehtien kehityttyä myöhemmin keväällä. Esimerkiksi kevät-, syys- ja tähtisahrami menestyvät mainiosti paikoissa, joita puut tai pensaat varjostavat ja kuivattavat myöhemmin kesällä.

Kuten useimmat muutkin keväällä kukkivat sipulikasvit, sahramit kaipaavat reippaasti lisääntyäkseen lannoitusta lehtien ollessa vihreänä, vaikka pärjäävät ja kukkivat kohtuullisesti hyvässä maassa usein ilman lannoitustakin. Narsisseja käsittelevällä sivulla kerrotaan miten lannoitus on varminta hoitaa (linkki sivun yläosan listassa). Lehtien on annettava lakastua rauhassa. Sahrameita on hankala kasvattaa nurmikossa, koska sahrameiden lehdet haluavat yhteyttää mukulalle uusia voimavaroja pitkälle kesäkuuhun. Nurmikossa Itse en krookuksia hyvässä nurmikossa kasvata, mielestäni niiden paikka on perennapenkissä, jossa niiden lehdet saavat olla rauhassa perennojen joukossa, tai pensaiden ja puiden alustoilla joissa nurmikko, js sitä sielä on, ei kuitenkaan juuri kasva.

Krookusten lehdet painuvat aika aikaisin keväällä maata vasten (siis kun nurmikko ei ole puskemassa niitä kasvaessaan ylöspäin) ja lehdet jäävät perennapenkissä siististi perennojen väleihin kun perennat lähtevät kasvuun. Uskoisin, että useimmat epäonnistumisen kokemukset sahrameiden kasvatuksessa liittyvät siihen, että niitä istutetaan hyvään, tiheään nurmikkoon. sahramit menettävät lehtensä joka vuosi kesken kasvukauden ruohonleikkurin kitaan, seuraavan kevään kukintaan ei kerry riittäviä voimavaroja, ja nurmikko vie sahrameilta keväällä tärkeän veden ja etenkin ravinteet.


Perennapenkin Matalat, kohtuullisen kuivan ja aurinkoisen tarhanreunan perennat, kuten sammalleimut, tädykkeet, ketoneilikka, ajuruohot ja vaikkapa maksaruohot ovat hyvää seuraa sahrameille. Puutarhassani myös varjossa viihtyvä tiarella 'Pink Skyrocket' on toiminut hienosti pensaiden alla kasvavien 'Ruby Giant'- ja 'Roseus'- tähtisahrameiden kanssa; sen kevätauringossa punertuvat lehdet ovat kaunis tausta sahramin kukille.

Kevätsahrami 'Pickwick' on menestynyt sopuisasti kääpiökellon (Campanula cochleariifolia) kanssa siitä huolimatta, että kastelen kääpiökelloja ajoittain, ja kevätsahrami 'Vanguard' asustaa muurikellon kaverina. Sinisahrami 'Blue Pearl' on puolestaan elellyt jo vuosia kuunliljan seurassa. Kuunliljat sopivat kevään sipulikasvien seuraksi sen puolesta hyvin, että ne lähtevät keväällä kasvuun suhteellisen myöhään. tai kukkatarhan aurinkoisella reunalla krookukset ovat parhaimmillaan, ja monet lajit ja lajikkeet pärjäävät hyvin pensaiden ja puiden alustoilla, harvassa nurmikossakin, kunhan niitä muistaa joskus lannoittaa ja jättää nurmenleikkuun riittävän myöhälle. Istuttaapa sahrameita sitten minne tai miten tahansa, niin mielestäni ne kannattaa aina istuttaa mahdollisimman suurina ryhminä tai useina pienempien ryhmien joukkoina. Yksittäin tai rivissä sahramit näyttävät aika hassuilta.

Krookusten eli sahrameiden lisäys on helpointa sivumukuloista. Krookuksia voi jakaa kesällä lehtien lakastumisen jälkeen ja vielä elo-syyskuussakin, mutta helpointa ne on löytää kesällä, kun kuivuneita lehtiä on vielä paikallaan. Jakaminen ei sinänsä ole tarpeen kovin usein, vaan sahramit kukkivat vielä aika tiiviissäkin kasvaessaan. Lisäystarkoituksiin sivumukuloja voi ottaa elinvoimaisesta kasvustosta suunnilleen joka toinen tai kolmas vuosi. Jos ihan vakavissaan haluaa nimenomaan lisätä sahrameita, ne kannattaa nostaa vuosittain, jolloin sivumukuloiden tuotto on suurinta (Ruksans 2010). Englantilaisten mielestä sahramit pitää ehdottomasti nostaa ainakin joka 4. vuosi. Oma kokemukseni on, että meillä etenkään hieman arempien sahrameiden kukinta ei välttämättä ala kärsiä liian tiheässä kasvamisesta näinkään pian - varmaankaan siksi, että sahramin kasvuolot ovat meillä usein vähemmän optimaaliset ja lisääntyminen hitaampaa. Kevät- ja tähtisahramin jakaminen on kyllä selvästikin suositeltavaa tuon noin 4 vuoden välein hyvän kukinnan ylläpitämiseksi, ja hyvin menestyvät kulta- ja sinisahramit sekä sieberinsahramit voivat kaivata jakamista 4-5 vuoden välein.

Jotkut sahramilajit ja -lajikkeet (ainakin C. tommasinianus, C. chrysanthuksen ja C. vernuksen monet muodot ja sieberinsahrami) leviävät myös siemenestä, tosin siemenjälkeläistöt Kirjallisuuden mukaan sahramilajit eivät risteydy kovin helposti ja risteymät ovat yleensä steriilejä, mutta saman lajin muodot ja lajikkeet tietenkin risteytyvät varsin helposti. Meillä puutarhaviljelyssä olevista lajeistakin löytyy lajipareja jotka voivat risteytyä keskenään.

Omassa puutarhassani jokin krookuslaji tai -lajike tekee siemeniä joka vuosi, mutta siementen runsaus ja se, että kenen siementuotos milloinkin onnistuu, riippuu ilmeisesti kevään säistä ja pölyttäjien liikkeellä olosta.

Jotkut sahramien kannat ja lajikkeet ovat puutarhaviljelyhistoriansa aikana valikoituneet lisääntymään pelkästään kasvullisesti eivätkä juuri tee itävää siementä, ja osa lajikkeista on steriilejä risteymäalkuperänsä vuoksi - mutta kaikki risteymäsyntyiset lajikkeet eivät toki ole steriilejä. ovat hyvin vaihtelevia. Jos haluaa säilyttää lajikkeita puhtaina, on syytä estää siementen variseminen tarhaan, tai raakata siementaimet pois esimerkiksi nostamalla mukulat vuosittain, jolloin siementaimet ovat selvästi erotettavissa piskuisen kokonsa vuoksi.

Sahramien mukuloiden istutussyvyys ja -etäisyys on noin 5-10 cm. Mitä isompia mukulat ovat, sitä syvempään ne voi istuttaa, kun taas pienet mukulat voi laittaa lähemmäs pintaa. Mukulat voivat liikkua maassa ylös- ja etenkin alaspäin omin avuin, joten joskus mukulat löytyvät vasta hämmästyttävän syvältä. Ostettujen mukuloiden istutusaika on syyskuun puolivälistä eteenpäin. Varmimmin onnistuu, kun istuttaa mukulat viimeistään lokakuussa, mutta itse en ole koskaan menettänyt marraskuun tai joulukuun alunkaan istutuksia. Ainakin kevät- ja tähtisahramilla hyvin myöhään istutettujen mukuloiden kukat voivat olla ensimmäisenä keväänään hieman laiskoja aukeamaan, mutta toisena vuonna tilanne on jo normaali, ja kulta- ja sinisahramin en ole huomannut reagoivan myöhäiseen istutukseen millään tavalla. Toisaalta latvialainen krookuksia taimistollaan kaupallisesti tuottava Janis Ruksans (2010) on voimallisesti sitä mieltä Ruksansin viljelymenetelmässä mukulat nostetaan vuosittain ja säilytetään kesän yli varastossa, jolloin jokainen kevät on "istutuksen jälkeinen kevät". Tällöin onkin ymmärrettävää, että myöhäisen istutuksen aiheuttamat haitat ovat suuremmassa roolissa kuin silloin, kun mukulat on tarkoitus jättää rauhaan useammaksi vuodeksi. Latvian sisämaassa talvet ovat myös melkoisen hurjia meikäläisiin verrattuna.

Mielestäni meillä myöhäinenkään istutus ei välttämättä aiheuta mitään ongelmia. Hieman ylempänä tällä sivulla on kuva valkoisesta kultasahramimättäästä harvaan nurmikkoon istutettuna, ja on vaikea nähdä, että kukissa olisi mitään vikaa tai kukinta olisi heikko tai huono. Mukulat on istutettu edellisenä syksynä marraskuussa, ulosheitto-alennusmyynnistä ostettuna. Lajikelistasta löytyvä Grand Maitre- lajikkeen kuva on samaten otettu edellisenä syksynä marraskuussa istutetuista kasveista. , että sahrameiden istutusta ei saa jättää liian myöhälle.


Sahramien mukulat maistuvat valitettavasti erinomaisen hyvin monille puutarhan ei-toivotuille vieraille Istutus vasta juuri ja juuri ennen maan routaantumista voi olla hyödyksi silloin, kun mukuloiden suurin uhka ovat niitä maasta sapuskakseen kaivelevat linnut ja oravat, tosin näitä vastaan maan pintaan voi myös levittää metalliverkon.

Linnut oppivat helposti, että keväällä krookuksen versonkärkeä nykimällä saa maasta ylös kivan pikku aterian. Tätäkin taipumusta sekä rusakoiden lehtien nakerrusintoa vastaan voi yrittää taistella maahan väliaikaisesti levitettävän metalliverkon avulla.. Jos myyrälle tarjotaan monenlaisia kukkasipuleita ja -mukuloita, sahramit ovat niiden mielestä aikamoista herkkua (Curtis et al. 2009), melkeinpä ruokalistan kärjessä. Myyriä vastaan suojautuminen on erittäin haastavaa, itse en ole keksinyt siihen mitään taikatemppuja muutoin kuin yleisen ja mahdollisimman tehokkaan myyrien torjunnan koko puutarhassa. Luultavasti lähinnä puutarhan pienen koon eli helpon silmälläpidon ja naapuruston runsaiden kissojen takia myyrät eivät ole omassa puutarhassani olleet kovin paha ongelma. Koputan puuta!

Pikkulinnut repivät usein sahrameiden ja muidenkin aikaisten kevätkukkien kukkia, mutta olen huomannut, että mitä enemmän väri- ja lajivaihtoehtoja niille on varhaiskeväällä tarjolla, sitä vähemmän tuhoa ne saavat aikaan. Eli kun kasveja on paljon, tuhot eivät satu silmään yhtä pahasti eivätkä tunnu niin runsailta. Ja ehkäpä tämän puutarhan shokeeraava keväinen värikirjo aiheuttaa tinteille jo pahoinvointia.




Sahramilajeja ja -lajikkeita

tieteellinen nimi	lajike	suomalainen nimi	info	kuvat
Crocus ancyrencis	Golden Bunch	ankaran- sahrami	H 7, F IV
Pienikukkainen, hyvin kauniin keltainen laji, josta tuntuu olevan saatavilla vain muutamaa lajiketta, meillä tietääkseni yksinomaan tätä runsaskukkaista "kultaista kimppua".
Crocus angustifolius		armenian- sahrami	H 10, F IV
Armeniansahramin kehälehdet ovat teräväkärkiset ja ulkopuolelta vaihtelevasti ruskearaitaiset. Avoimen kukan muoto on tähtimäinen.
Crocus biflorus	Blue Bird	kultasahrami	H 10, F IV
Sini- ja kultasahramin lajikkeiden problematiikasta on keskusteltu tämän sivun lajikuvauksissa. Tässä tehtyä erottelua ei pidä ottaa vakavasti.. Blue Birdin kukat ovat sisältä valkoiset, keltakeskustaiset, ja heteissä ei ole tummia tyviliuskoja.
Crocus biflorus	Blue Pearl	sinisahrami	H 10, F IV
Mitä aurinkoisempi paikka, sitä hienostuneempi sinisävyinen väritys tällä lajikkeella on. Mahdollisesti muutkin säätekijät vaikuttavat kukkien väritykseen, sillä joinakin vuosina sinistä sävyä on kukissa harmillisen vähän. Puutarhassani hyvin menestynyt sahrami, jota itse pidän kauneimpana meillä tavallisesti saatavilla olevista lajikkeista.
Crocus biflorus	Fairy	sinisahrami	H 10, F IV
Todella kaunis, hennon sinertävä, valkokurkkuinen lajike. Hankin tätä Englannista syksyllä 2010, Suomessa en ole kyseistä lajiketta koskaan tavannut myynnissä.
Crocus biflorus	Miss Vain		H 10, F IV
Ensimmäinen tällä nimellä hankkimani erä oli jotain muuta valkoista sahramilajiketta, mutta toisella kertaa onnisti. Miss Vain on valkoinen, melko pienikukkainen, hieman kermankeltaiseen vivahtava ja kehälehden kärjet ovat terävät. Kukka on sisältä lähes puhtaan valkoinen. Kukan kehälehtien ulkopuolella on pienet ja aika vaaleat harmaat laikut.
Crocus biflorus	Ladykiller	sinisahrami	H 10, F IV
Ladykiller on Prince Clausin lisäksi toinen aika tavallinen sinivalkoinen, valkokurkkuinen sinisahrami. Se on helppo erottaa Prince Clausista, sillä Ladykillerin kehälehdet ovat teräväkärkisemmät ja kukan heteissä on tummat tyviliuskat eli "piikit". Prince Clausin tapaan tämä on minulla melko heikosti menestyvä lajike. Saattaa olla, että nämä melko selkeästi sinisahramiin lukeutuvat lajikkeet ovat meikäläisessä puutarhassa hieman hankalampia kuin enemmän kultasahramiin kallellaan olevat.
Crocus biflorus	Prince Claus (Prins Klaus)	sinisahrami	H 10, F IV
Prins Klaus eroaa monista muista kulta- ja sinisahramin lajikkeista kukan muodoltaan ja kukan kurkku on valkoinen. Puutarhassani melko huonosti menestyvä lajike.
Crocus biflorus	Zenith	sinisahrami	H 10, F IV
Istutin viisi pikkuista mukulaa syksyllä 2010 ja arvelin, etteivät ne vielä jaksa kukkia, mutta muutama kukka kyllä jo ilmaantui seuraavana keväänä. Kauniin sininen, melko pienikukkainen lajike, jolla kukan kurkku on keltainen ja heteiden tyviliuskoissa on hivenen tummempaa väritystä.
Crocus chrysanthus	Advance	kultasahrami	H 5, F IV
Sanottakoon tässäkin kohtaa, että sini- ja kultasahramin lajikkeiden problematiikasta on keskusteltu tämän sivun lajikuvauksissa. Tässä tehtyä erottelua ei pidä ottaa vakavasti. Advance on väritykseltään erikoinen ja nätti, mutta ikävä kyllä niin matala, että kukat tahtovat jäädä samaan aikaan kehittyvien lehtien sekaan piiloon.
Crocus chrysanthus	Ard Schenk	kultasahrami	H 10, F IV
Valkoiset kulta- ja sinisahramit ovat varsin hankalia tunnistaa lajikkeelleen. Ard Schenk lienee meillä viime vuosina yleisimmin myyty valkoinen kultasahrami, jota epäilen saaneeni kolmella eri nimellä. Pulskasti voidessaan se tekee kultasahramiksi hämmästyttävän suuria kukkia.
Crocus chrysanthus	Aubade	kultasahrami	H 10, F IV
Tämä lajike on hyvin hankala erottaa Ard Schenkistä, ja omassa puutarhassani kummankin lajikkeen tunnistus jää vähän epävarmaksi. Aubadena pitämäni lajikkeen kukat ovat kyllä keskimäärin pienemmät ja niissä on useammin ja selvemmin mustat heteen tyviliuskat. Myös kukan ulkopuolen kuvioinnin värissä pitäisi olla eroa, mutta oma silmäni ei sellaista näe.
Crocus chrysanthus	Cream Beauty	kultasahrami	H 10, F IV
Erittäin runsaskukkainen kermankeltainen ja suhteellisen kookas lajike. Kaupan tuntuu olevan kukan muodon ja koon puolesta vähintäänkin kahta kantaa, joista tässä kuvissa oleva on selvästi näyttävämpi (toinen on mahdollisesti itse asiassa lajike Moonlight). Myös lajike Romance on kohtalaisen saman näköinen, mutta Romance on selvästi pienikukkaisempi, ja sillä kukan ulkopuolen tumma tyvilaikku on pienempi ja kukan sisä- ja ulkopuoli ovat keskenään hieman eri sävyiset.
Crocus chrysanthus	Dorothy?		HL 20, HF 10, F IV
Kultasahramista on paljon keltaisia, ulkopuolelta kehälehtien tyveltä eri tavoin ruskea- ja tummakuvioisia lajikkeita ja muotoja, joita on hankala erottaa toisistaan ja niitä myydään monilla nimillä. Dorothy-lajikkeella pitäisi käsittääkseni olla enemmän tummaa väriä kehälehden tyvellä kuin kuvan kukissa, mutta olen nähnyt tämänkin näköistä kasvia merkattuna Dorothyksi muutamissa lehdissä ja kokoelmissa. Varsin sitkeähenkisen oloinen lajike.
Crocus chrysanthus	Fuscotinctus	kultasahrami	H 10, F IV
Hyvin pieni- ja runsaskukkainen, ulkoa tummaraitainen, keltainen, muodoltaan tähtimäiseksi aukeava kukka. Melko samannäköisiä kantoja tai lajikkeita lienee liikkeellä useita, koska itselleni tätä on tullut neljällä eri nimellä (esim. Saturnus ja Goldilocks). Toisaalta, olen joskus saanut Fuscotinctus-nimellä aivan muutakin, valkoista kultasahramin lajiketta. Tässä kuvissa kasveja, joiden osalta olen suhtkoht varma että lajikkeen määritys on osunut kohdalleen.
Crocus chrysanthus	Gipsy Girl	kultasahrami	H 12, F IV
Vaaleahkon keltainen ja keltakukkaiseksi varsin iso- ja pyöreäkukkainen kultasahrami. Kuitenkin selvästi keltainen eikä kermanvärinen kukka, keltaisista lajikkeista tämä on oma suosikkini.
Crocus chrysanthus	Goldilocks	kultasahrami	H 10, F IV
Kirkkaankeltainen, kukan ulkopuolelta tummakuvioinen "peruskultasahrami". Kolmannella hankintakerralla sain kuin sainkin oikeaa lajiketta; tällä nimellä näyttää usein saavan lajiketta Fuscotinctus, kuten monien muidenkin keltaisten lajikkeiden kohdalla tuntuu sattuvan..
Crocus chrysanthus	Romance	kultasahrami	H 12, F IV
Hieman pienikukkainen, mutta väreiltään ja muodoltaan tosi kaunis, hoikan oloinen lajike, joka kukkii varsin pitkään. Kannattaa mielestäni istuttaa isoiksi kasvustoiksi ja melko tiheään, mutta sama koskee kyllä melkein kaikkia kulta- ja sinisahrameita. Romance on ollut Fuscotinctuksen ja Ard Schenkin ohella tavallisin erilaisten "kasvitieteellisten" sahramisekoitusten lajike ainakin 2010-luvun alkupuolella.
Crocus chrysanthus	Snowbunting	kultasahrami	H 10, F IV
Tämä valkoinen kultasahrami on aika helppo tunnistaa melko terävistä kehälehden kärjistä ja kukan ulkopuolelta keltaisesta tyvestä kehälehtien keskelle saakka nousevasta tummasta raidoituksesta. Snowbunting on tällä hetkellä ainoa Bowlesin valitsemista kulta- ja sinisahramilajikkeista, joka on kaupallisesti saatavilla; valtaosa lajikkeista on ikävä kyllä jo kadonnut kokonaan. Bowles valitsi ja nimesi siementaimistaan useita sahramilajikkeita, joista useimmat saivat nimensä jonkin linnun mukaan - Snowbunting tarkoittaa pulmusta. Jostakin mystisestä syystä varpuset ja tiaiset käyvät kaikista krookuksistani eniten juuri tämän lajikkeen kukkien kimppuun. Pelkään pahaa myös, että lajike on jonkin viruksen saastuttama, sillä kukat ovat usein epämuotoisia ja lajikkeen elinvoima tuntuu heikolta.
Crocus chrysanthus	Zwanenburg Bronze	kultasahrami	H 10, F IV
Zwanenbug Bronze-lajikkeen keltaisten kukkien kolmen uloimman kehälehden ulkopuolella on suuri, verenkarvaisen ruskea laikku, joka peittää kehälehden ulkopuolen lähes kokonaan. Monien etenkin keltaisten kulta/sinisahramien lehdet ovat jo kukinnan alkaessa kukkia pidemmät. Tästä mukulaerästä valtaosa oli lajiketta Dorothy, mutta onneksi muutama oikeankin lajikkeen edustaja oli mukana.
Crocus dalmaticus	Petrovac		H 5, F IV
Crocus etruscus	Zwanenburg	etruski- sahrami	H 10, F IV
Etruskisahrami vaikuttaa puolen vuosikymmenen seurannan perusteella talvenkestävältä. Varsin pieni ja pienikukkainen, mutta nätti kyllä. Näyttää menestyvän varsin lupaavasti ja lisääntyvän jakaantumalla ihan reippaasti kivikkotarhan laidalla. Ulkomailta tilattujen sahramin mukuloiden seassa on toisinaan etruskisahramia, usein enemmän siniharmaakukkaisia kasveja kuin violettiin vivahtava Zwanenburg-lajike. Itselläni on näitä kenties siemenperäisiä kasveja paria erinäköistä sorttia, jotka ovat tulleet taloon isompien kulta-, ankaran- ja sieberinsahramierien seassa.
Crocus flavus	ssp. flavus		H 10, F IV
Voimallisen keltainen, puhdasvärinen, ulkopuoleltakin kirjailuja vailla oleva sahramilaji. Erottuu ankaransahramista aika helposti, koska on selvästi suurempikukkainen, ja kukan muoto ja mittasuhteet ovat muutenkin enemmän armeniansahramia muistuttavat. Talvenkestävyys ei ehkä ole ihan paras mahdollinen, tai sitten näitä on päässyt joku myyrä maistelemaan..
Crocus korolkowii	Kiss of Spring	korolkowin- sahrami	H 5, F IV
Aikainen, erikoisen suurimukulainen keltakukkainen sahrami, joka on pärjännyt puutarhassani ongelmitta. Ulkomailta on saatavilla kourallinen muitakin keltakukkaisia lajikkeita.
Crocus kosaninii			H 5, F IV
Crocus kotschyanus	Reliance	syyrian- syyssahrami	H 10, F X-XII
Pitkään etsin tästä lajista kantaa, joka kukkisi ja vieläpä kukkisi suht ajoissa. Tämä vaikuttaa aika lupaavalta. Suomessa on nimittäin ollut myynnissä tämän lajin toisintonimen "C. zonatus" alla (DeReen pakkaamaa) syyriansyyssahramia, joka ei kuki ollenkaan, mutta lehdistö kyllä kasvaa oikein hyvin.
Crocus malyi			H 5, F IV-V
Crocus olivieri ssp. balansae	Zwanenburg		H 10, F V
Tässä toinen hieman eksoottisempi sahrami, joka pärjäsi viitisen vuotta kivikkotarhan nurkalla - tosin ei juuri lisääntynyt - ennenkuin katosi. Syynä ei ehkä ollut huono talvenkestävyys, vaan epäilen että se tuli syödyksi.
Crocus pulchellus		makedonian- syyssahrami	H 15, F X-XII
Syyssahramina ostettu kasvi, joka ei kuitenkaan selvästi ole syyssahrami. Hyvin vaaleiden kukkien heteet ovat aivan liian vaaleat puhtaaksi syyssahramiksi, mutta kukan kurkun keltainen väri ei ole kovin kirkas. Mahdollisesti joko makedoniansyyssahrami tai syyssahramin ja makedoniansyyssahramin risteymä. Kukan terälehdet ovat ohuet ja hennot ja kukat kestävät säätä huonommin kuin tavallinen syyssahrami. Kukinta on harmillisen myöhäinen, mutta sinänsä näyttää menestyvän muutoin aivan hyvin. Kaksi oikeanpuoleista kuvaa on jopa otettu ulos puutarhaan istutetuista, kukkivista kasveista lokakuun lopulla (syksyllä 2010 ja 2011). Talvista tämä sahrami on selvinnyt jo lähes vuosikymmenen verran puutarhassani.
Crocus sieberi	Bowles' White	sieberin- sahrami	H 5, F IV
Valkoinen, E.A. Bowlesin valitsema sieberinsahramilajike, jonka epäilen olevan tätä nykyä auttamattomasti viruksen saastuttama. Bowles piti tätä yhtenä parhasta lajikkeistaan, mutta sitä on tätä nykyä vaikea uskoa. Kehälehdet ovat heiveröiset ja kukan muoto on mennyttä melkeinpä heti kukan auettua. Pitäisi selvitellä, saisiko tästä lajikkeesta vielä tervettä kantaa jostakin.
Crocus sieberi	Firefly	sieberin- sahrami	H 10, F IV
Tältä sieberinsahramin lajikkeelta puuttuu kukan keltaisen ja violetinsinisen värin välistä 'Tricolorin' valkoinen raita. Kukat ovat myös aavistuksen pyöreämuotoisemmat ja vaaleamman violetit. Erittäin kaunis lajike, ikävä kyllä ei yhtä helppo puutarhassa kuin 'Tricolor', joskaan ei toki toivottoman hankalakaan.
Crocus sieberi	Hubert Edelsten	sieberin- sahrami	H 10, F IV
Kovin usein ei käy niin onnellisesti, että mukulaerissä mukana tulleet sekalaiset karkulaiskasvit olisivat mitään kovin arvokasta lajiketta. Tällä kertaa kävi toisin. Erään toisen v. 2011 tilaamani sieberinsahramilajikkeen seassa oli noin puolet tätä melko harvoin saatavilla olevaa sieberinsahramin alalajien atticus ja sieberi välistä risteymää. Kolmen ulomman kehälehden kuviointi on erikoinen eikä värityskään sahramille kovin tavallinen ole. Sieberinsahramin kaunis kukan muoto näkyy tässäkin lajikkeessa hyvin.
Crocus sieberi	Tricolor	sieberin- sahrami	H 10, F IV
Kukan keltaisen kurkun ja violettien terälehden kärkien välissä on kapea valkoinen raita. Helppohoitoinen ja kaunis sieberinsahramin lajike. Sen mukuloita on syksyisin saatavilla useimmissa vähänkään isommissa puutarhamyymälöissä. Olen ollut huomaavinani, että liikkeellä on kaksi kukan kooltaan ja hieman kukan värin ja muodonkin puolesta eroavaa kantaa. Ensimmäisenä hankkimani mukulaerä (ylläolevissa kuvissa) on vuodesta toiseen isokukkaisempi kuin kaksi uudempaa erää, joista toinen kasvaa aivan vanhan erän vieressä, joten pelkistä kasvupaikkaeroista ei ole kyse.
Crocus sieberi	"Tricolor II"	sieberin- sahrami	H 7, F IV
..tässä se pienikukkaisempi malli Tricolor-lajikkeesta. Värieroa voi huomata tässä kuvassa ylempään muotoon verrattaessa esimerkiksi emin luoteissa ja yleisesti tämän muodon kukkien väri on kuultavampi, jotenkin "vetisen" oloinen (oheisessa kuvassa kukat ovat kyllä ihan oikeastikin märkiä). Kokoero on varsin selkeä; tämän muodon kukat ovat halkaisijaltaan reilun sentin pienemmät, mutta niitä on onneksi vastaavasti runsaammin. Kyse voisi olla virussaastuneesta Tricolorin kannasta, mutta toivottavasti kuitenkin jostakin muusta.
Crocus speciosus		syyssahrami	H 15, F X-XI
Olen hankkinut syyssahramia useampaan kertaan, sekä nimialalajina että vain lajinimellä. Hyvin sekalaista sakkia olen saanut, enkä ole oikein muuten niihin perehtynyt, kuin että kaikki eivät ainakaan ole makedoniansyyssahramia ja ainakin kolmea eri väriä löytyy - valkoista, hyvin vaaleaa lilaa ja tummemman sinililaa. Palaan asiaan, kun saan aikaiseksi tutkailla ja valokuvata tätä sakkia vähän enemmän.
Crocus speciosus	Conqueror	syyssahrami	H 15, F X-XII
Yleisimmin saatavilla oleva syyssahrami on kauniin sinikukkainen, mutta kukkii lähes joka vuosi liian myöhään, pääasiassa marraskuulla. Leviää yllättävän voimallisesti sivumukuloista. Oheiset kuvat on otettu marraskuussa, sisälle lampun alle avautumaan otetuista kukista.
Crocus tommasinianus	Barr's Purple	tähtisahrami	H 10, F IV
Aika haalean värinen, ilmeisesti vähän luonnonlajia punertavampi, pieni ja pienikukkainen lajike. En mene vannomaan, että lajikenimi on oikea, sillä näitä vaaleita tähtisahrameita tuntuu olevan vähän joka lähtöön.
Crocus tommasinianus	Pictus	tähtisahrami	H 10, F IV
Tämä oli syksyllä 2009 taloon tullessaan aika hintava lajike, jonka mukulat olivat todella pikkuisia eivätkä jaksaneet vielä ensimmäisenä vuonnaan kukkia. Toisena vuonna muutama kukka sentään jo ilmaantui, mutta ne olivat aika oudon näköisiä ja olen hieman huolissani mahdollisesta virussaastunnasta. Toinen mahdollisuus on, että lajike ei ole - taas kerran - aito.
Crocus tommasinianus	Roseus	tähtisahrami	H 10, F IV
Tähtisahrami Roseus oli hieman hintava, joten hankin mukuloita vain kourallisen siinä toivossa että lajike lisääntyisi yhtä reippaasti kuin muutkin tähtisahramit.. ja lisääntyihän se. Kukan kaunis väritys on ilmeisimmillään kun kukka on nupullaan tai kiinni. Tällöin vaaleammat ulkokehälehdet ja vaaleanpunertavat sisemmät kehälehdet erottuvat parhaiten. Kehälehdet ovat kapeat ja teräväkärkiset, ja siksi avoin kukka näyttää hyvin tähtimäiseltä.
Crocus tommasinianus	Ruby Giant	tähtisahrami	H 10, F IV
Tähtisahramin tummempia lajikkeita on hieman hankala tunnistaa, koska tuntomerkkinä on yleensä mainittu vain väri. Valitettavasti tähtisahramin väri ei toistu valokuvissa kovin hyvin, vaan näidenkin kuvien kasvit ovat oikeasti tumman violetin sävyisiä. Omaan puutarhaani päätyneet Barr's Purplet ja Whitewell Purplet olivat usein tätä kuvan lajiketta. Ruby Giant muistuttaa kovasti pienikokoista kevätsahramia, terälehden kärjet kuitenkin ovat vähemmän pyöristyneet ja kukan muoto on vähemmän kömpelö. Ruby Giant on ollut meillä aika pitkään tavallisimmin saatavilla oleva tähtisahramin lajike, on elinvoimainen ja lisääntyy jakautumalla varsin runsaasti. Se on ilmeisesti steriili risteymä kevätsahramin kanssa, tummahko väri ja leveät kehälehdet lienevät peräisin kevätsahramin perimästä. Lajikenimen kanssa on epävarmuutta, vaikkakin on aika selvää, että Ruby Giantina meillä myydään juuri näiden kuvien lajiketta. Kokeneet harrastajat ovat SRGC:n foorumin krookussivuilla pitkällisen tuumailun jälkeen tulleet siihen tulokseen, että Ruby Giantin ja Whitewell Purplen nimet ovat juuri päin vastoin kuin tässä itse esitän.
Crocus tommasinianus	Whitewell Purple	tähtisahrami	H 10, F IV
Nyt olen toiveikas, että sain lopulta (2010) hankittua kyseistä tähtisahramilajiketta. Ainakaan en ole vielä onnistunut varmuudella tunnistamaan sitä miksikään muuksikaan lajikkeeksi.. Varsin saman värinen kuin Ruby Giant, mutta kukan tyveltä puuttuu tumma läikkä ja kukkatorvi on ylhäältä saakka vaalea. Oikeanpuoleinen kuva on paras toisto lajikkeen todellisesta väristä mitä olen saanut valokuvaan tarttumaan..
Crocus vernus	Flower Record	kevätsahrami	H 15, F IV
Flower Recordina puutarhaani tulleen kevätsahramin kukat ovat väriltään hyvin lähellä C. tommasinianus Ruby Giantia, tosin sitä ei valokuvista ikävä kyllä näe koska sinivioletit sävyt eivät toistu oikein. Koska rekisterimerkinnöissäkin näillä kahdella sahramilla on lähes sama väri, lienee todennäköistä että tämä on aito lajike. Flower Record on erittäin elinvoimainen, kevätsahrameista aikaisemmasta päästä ja sen kukkien sisäpuolella on, kuten monilla muillakin kevätsahrameilla, toisinaan haaleaa höyhenmäistä suonikuviota. Näissä valokuvissa kukan väri jää paljon vaaleammaksi, kuin mitä se oikeasti on.
Crocus vernus	Grand Maitre	kevätsahrami	H 15, F IV
Grand Maitre -lajiketta on saatavilla harvoin ja satunnaisesti, sillä olemassa on nykyään väritykseltään saman kaltaisia, mutta suurikukkaisempia ja siksi suositumpia lajikkeita.
Crocus vernus	Drina Marvel	kevätsahrami	H 15, F IV
Tämä lajike on ollut pienoinen pettymys. Kukkien kehälehdet ovat niin hentoiset, että ovat ensimmäisen kukassa käyneen kimalaisen jäljiltä jo aivan reikäiset. Sinänsä tuntuu olevan kestävä ja menestyvä sortti.
Crocus vernus	Jeanne d'Arc	kevätsahrami	H 15, F IV
Varmaankin yleisin valkoinen kevätsahramilajike. Kukan tyvi on violetti ja tyvellä saattaa olla myös muutama lyhyt tumma raita.
Crocus vernus	King of the Striped	kevätsahrami	H 15, F IV
Aika tavalla väritykseltään Pickwickiä muistuttava, mutta hieman tummempi ja kukan muodoltaan erilainen, vähemmän pyöreäkukkainen lajike. Etenkin kukan sisäpuolella on runsaammin violettia väritystä kuin Pickwickillä.
Crocus vernus	Negro Boy	kevätsahrami	H 15, F IV
Yksi tummimman violetinsinisiä kevätsahramin lajikkeita, jolla kehälehtien kärjissä on tummemmat laikut. Valokuva ei tee värin tummuudelle oikeutta; lajike on selvästi tummempi kuin esimerkiksi 'Flower Record'.
Crocus vernus	Pickwick	kevätsahrami	H 10, F IV
Mielestäni paras kevätsahramilajikkeeni, vaikkakin väritys voi tuntua vähän levottomalta. Menestynyt erinomaisesti jo vuosikymmenen. Kaunismuotoiset, valkoiset kukat violetilla tyvellä ja suonikuviolla, silmäänpistävän oranssinkeltainen, kaunis emi. Kevätsahramilajike, joka kestää katsetta myös lähietäisyydeltä.
Crocus vernus	Queen of the Blues	kevätsahrami	H 15, F IV
Tunnustettakoon, että myös kevätsahramin lajikkeet aiheuttavat minulle melkoista päänvaivaa. Lajikkeiden aitouteen on vaikea uskoa enää sen jälkeen, kun on saanut samaa tavaraa kolmella eri nimellä. En ole löytänyt kunnollisia, luotettavia lajikekuvauksia oikein mistään, ja ihmettelen etenkin, että miten erilaiset tumman lilat ja toisaalta vaalean sinililat lajikkeet voisi oikein varmuudella erottaa. Lajikerekisterin merkinnät ovat kovin suurpiirteisiä.
Crocus vernus	Remembrance	kevätsahrami	H 15, F IV
Remenbrancen pitäisi olla hopeaan vivahtavan laventelinsininen, Queen of the Bluesin puolestaan vain laventelinsininen, kummallakin kukan tyvi on tumma. Queen of the Bluesin kehälehden kärkien pitäisi olla valkoiset, mutta epäilen että ne Remembrancellakin saattavat haalistua.. En ole ollenkaan varma, ovatko näillä nimillä hankitut kasvini kaikki samaa lajiketta (ja kumpaa) vai kahta eri lajiketta. Pieni sävyero niissä on, jos oikein tarkasti katsoo, ja ero korostuu onneksi valokuvissa hurjasti. Toisen lajikkeen kehälehden kärjissä on lisäksi leveämmälti vaaleaa. Myös Grand Maitre on varsin saman oloinen ja -värinen, mutta hieman pienikukkaisempi ja kukan muodoltaankin näistä kahdesta poikkeava, joten sen mielestäni voi kyllä erottaa kaikkia kolmea vertailemalla.
Crocus vernus	Vanguard	kevätsahrami	H 15, F IV
Melko aikainen, kestävä ja helppo kevätsahrami, jonka sisemmät ja ulommat kehälehdet ovat selkeästi eri väriset. Lajike on ilmeisesti kevät- ja tähtisahramin risteymä.
Crocus vernus	Yalta	kevätsahrami	H 15, F IV
Aikainen ja melko pieni, runsaasti kukkiva, nätti lajike, joka on ilmeisesti Vanguard-lajikkeen tapaan risteymä tähtisahramin kanssa ja kukkii jopa Vanguardia aiemmin, mutta Yaltan sisäkehälehtien värit ovat paljon sisarlajikettaan tummemmat.
Crocus vernus	?	kevätsahrami	H 15, F IV
En ole vielä onnistunut löytämään tälle kevätsahramille lajikenimeä. Se muistuttaa värityksensä puolesta lajikkeita Remembrance ja Grand Maitre, mutta väri on paljon tasaisempi ja kukan muoto aivan erilainen, selvästi sirompi, ja kehälehdet ovat teräväkärkiset. Kukat ovat aika isot; vaalean violetin tai vaalean sinililan värityksen omaavista sahrameistani tämä on mielestäni kaunein.
Crocus	Grand Yellow, Golden Yellow, Yellow Mammoth		H 10, F IV
"Iso keltainen" kulkee monella nimellä. Yellow Mammoth-, Golden Yellow- ja Grand Yellow- nimillä vuodesta 2007 eteenpäin useaan otteeseen hankitut keltaiset sahramit ovat mahdottomia erottaa toisistaan. Kukat ovat kooltaan kulta- ja kevätsahramin väliltä ja aukeavat tunnusomaisen kolmiomaisiksi. Kehälehtien ulkopinnassa kukan tyvellä on vaihtelevaa tummaa raitakuviointia, joka joskus jatkuu yhtenä tai muutamana raitana aika korkeallekin. Kukan sisäpuoli yleensä tasaisen keltainen. Keltaisista krookuksista mielestäni parhaan värisiä, lämpimän ja voimakkaan kullan- tai hieman oranssinkeltaisia. Kukan emit mitättömiä ja "isot keltaiset" ovatkin melko varmasti steriilejä.

Edellinen:	Seuraava:
Myrkkyliljat	Lumikellot ja -pisarat

Tämän sivun kirjoittamisessa käytetyt lähteet:

• Bowles, E. A. 1972 (reprint from 1915). My garden in autumn and winter. Redwood Press Ltd, Trowsbridge, Wiltshire.
• Bowles, E. A. 1952 (rev. ed.). A handbook of Crocus and Colchicum for gardeners. Bodley Head, London.
• Brighton, C.A., Scarlett, C.J., Mathew, B. 1980. Cytological studies and origins of some Crocus cultivars. In: Petaloid monocotyledons. Linnaean Society Symposium series 8.
• Bryan, John E. 2002. Bulbs (revised edition). Timber Press, Portland, Oregon.
• Curtis, P.D., Curtis, G.B., & Miller, W.B. 2009. Relative resistance of ornamental flowering bulbs to feeding damage by voles. HortTechnology 19 (3): 499-503.
• Frello, S. & Heslop-Harrison, J. S. 2000. Chromosomal variation in Crocus vernus Hill. (Iridaceae) investigated by in situ hybridization of rDNA and a tandemly repeated sequence. Annals of Botany 86: 317-322.
• Jacobsen, N., Van Scheepen, J., Ørgaard, M. 1997. The Crocus chrysanthus - biflorus cultivars. The New Plantsman 4: 6-38.
• Leeds, R. 2005. Autumn bulbs. Alpine Garden Society, B T Batsford, London.
• Lundmark, M., Hurry, V., Lapointe, L. 2009. Low temperature maximizes growth of Crocus Vernus (L.) Hill via changes in carbon partitioning and corm develoment. Journal of Experimental Botany, vol. 60 (7): 2203-2213.
• Mathew, B. 1982. The Crocus: A Revision of the Genus Crocus (Iridaceae). B T Batsford, London.
• Mathew, B. 2002. Crocus up-date. The Plantsman, New Series, March 2002
• Mathew, B., Petersen, G., Seberg, O. 2009. A reassesment of Crocus based on molecular analysis. The Plantsman N.S. 8: 50-57.
• Molina, R.V., Garcia-Luis, A., Valero, M., Navarro, Y., Guardiola, J.L. 2004. Extending the harvest period of saffron. Acta Horticulturae 650.
• Molina, R.V., Valero, M., Navarro, Y., Guardiola, J.L., Garcia-Luis, A. 2005. Temperature effects on flower formation in saffron (Crocus sativus L.). Scientia Horticulturae 103: 361-379.
• Paivel, A. 1974. Madalakasvulised sibullilled. Valgus, Tallinn. 160 p.
• Petersen, G., Seberg, O., Thorsoe, S., Jorgensen, T., Mathew, B. 2008. A phylogeny of the genus Crocus (Iridaceae) based on sequence data from five plastid regions. Taxon 57: 487-499.
• Ruksans, J. 2010. Crocuses. A complete guide to the genus. Timber press, Portland, Oregon. 216 p.
• Sik, L., Candan. F. 2009. Ecological properties of some Crocus taxa in Turkey. African Journal of Biotechnology 8: 1895-1899.