Tällä sivulla yleistä ja erityistä asiaa myrkkyliljoista (Colchicum). Kun viet hiiren tämän näköisen lisätietolaatikko tekstin päälle, ilmaantuu kursorisi alapuolelle näkyviin lisätietolaatikko. Jos laatikkoa ei ilmaannu, pääset lukemaan lisätietotekstin klikkaamalla.

Yleistä myrkkyliljoista
Yleisimmin viljeltävät lajit
Myrkkyliljojen kasvatus
Lisäys ja istutus
Myrkkyliljalajeja ja -lajikkeita valokuvineen (klikkaa kuva suuremmaksi!)


Muut sipuli- ja mukulakasvisivut

Myrkkyliljat (Colchicum) Sahramit (krookukset, Crocus) Lumikellot ja -pisarat (Galanthus) Reticulata- kurjenmiekat (Iris) Liljat (Lilium) Narsissit (Narcissus) Sinililjat ja kevättähdet (Scilla) Tulppaanit (Tulipa)

Muut lajit A-E Muut lajit F-L Muut lajit M-Z Keväällä istutettavat Mitä sipuli- ja mukulakasvit ovat? Valinta ja istutus Sipulien hankintakoko Sipulikuvat A-D Sipulikuvat E-Z

Myrkkyliljat, Colchicum

Myrkkyliljojen suku kuuluu liljakasvien heimoon ja sen luonnonvarainen levinneisyysalue sijoittuu pääasiassa Välimeren seudulle. Lajeja löytyy myös pohjoisempaa Euroopasta aina Brittein saarille saakka, sekä idässä Persianlahden alueelle asti. Myrkkyliljat muistuttavat äkkiseltään syksyllä kukkivia krookuksia eli sahrameita (Crocus-suku), mutta eivät itse asiassa ole niille kovin läheistä sukua.

Myrkkyliljoilla on kuusi hedettä, kun krookuksilla on vain kolme, ja myrkkyliljalla on kolme emilehteä, krookuksilla yksi, jolla tosin voi olla useita haarovia luotteja. Myrkkyliljojen tunnistuksessa kannattaa tarkastella emien kärkiä. Ne ovat joillakin lajeilla ovat enemmän tai vähemmän koukkupäiset ja värittyneet. Kannattaa myös tutkia, miten heteet Lisäksi heteiden väritys on oleellinen, joskin vaikeasti tulkittava tuntomerkki. Kukan kehälehtien väri vaihtelee paljon eri vuosien välillä ja nupun auetessa, kukinnan aikana ja vielä kukan vanhetessakin, joten kukan värit ovat aika huonoja tuntomerkkejä. kiinnittyvät kehälehtiin ja miten pitkät ne ovat toisiinsa ja emiin verrattuna.

Myös myrkkyliljojen lehdissä on lajituntomerkkejä. Lehdet ovat aivan erilaiset kuin sahrameilla, mutta koska sekä syksyllä kukkivat sahramit että myrkkyliljat ovat kukkiessaan enemmän tai vähemmän lehdettömiä, näistä tuntomerkeistä ei useinkaan ole juuri apua. Myrkkyliljojen suvun lajeista valtaosa kukkii syksyllä, mutta muutama keväällä kukkivakin laji mahtuu joukkoon.

Colchicum-suvun Myrkkyliljojen taksonomia on — yllätys yllätys — aika sekavaa. Läheiset Bulbocodium- ja Merendera- suvut milloin erotetaan, milloin yhdistetään myrkkyliljoihin. lajeja on katsantokannasta riippuen karkeasti noin 50..80. Suomalaisen puutarhaharrastuksen kannalta oleellisia lajeja on vain vajaa kymmenen. Nämä kaikki kukkivat syksyllä, mutta ei ole mitään syytä olettaa, etteikö muutama keväälläkin kukkiva laji meillä voisi menestyä.

Myrkkyliljat ovat, kuten nimikin antaa ymmärtää, kauttaaltaan tavattoman myrkyllisiä. Niiden sisältämää myrkyllistä alkaloidia, kolkisiinia, on käytetty pitkään ja käytetään edelleen lääkkeissä. Kolkisiini mm. estää solunjakautumisessa mitoosia estämällä mikrotubulusten syntyä ja sitä on käytetty jalostuksessa kasvien ploidiatason eli kromosomiston kertautumistason nostamiseen (polyploidijalostus).

Kotipuutarhurin kannattaa pitää mielessä, että kasvi on kauttaaltaan erittäin myrkyllinen, ja varsin pieni annos (jopa vähemmän kuin yksi mukula) on syötynä useimmiten jo aikuisellekin tappava Useimmat kuolemaan johtaneet myrkytystapaukset ovat ilmeisesti seuranneet siitä, että kasvin mukula on sekoitettu johonkin syötävään kasviin, kuten ruokasipuliin tai laukkoihin, ja käytetty ruuanvalmistukseen. . Kasvissa ei onneksi oikeastaan ole kivan näköisiä marjoja tms. jotka houkuttaisivat sitä syömään, mutta kasvinosia, varsinkaan mukuloita, ei pidä jättää näkyviin kompostiin tms., mistä ne voivat kulkeutua vääriin käsiin. Kolkisiini imeytyy myös ihon läpi aiheuttaen jo kosketuksesta ihoärsytystä, ja myrkkyliljoja käsitellessä lienee parasta pitää aina hanskat kädessä (itse en tosin ole koskaan mitään iho-oireita saanut, vaikka yleensä käsittelen ehjiä kasveja paljain käsin; en kumminkaan suosittele samaa kenellekään!).

Myrkkyliljojen mukulat ovat aika erikoisia. Ne näyttävät äkkiseltään varsin tavallisilta sipuleilta, mutta tarkempi tutkailu paljastaa, että ne ovat mukuloita. Mukulan kuori on vahva, melkeinpä kaarna- tai nahkamainen, ja yleensä pysyy hyvin ehjänä. Verso näyttää nousevan sen kärjessä olevasta reiästä. Myrkkyliljan mukulalla on pieni taikka joskus isompikin "jalka" Mukulan "jalan" yksi tehtävä on auttaa mukulaa asettumaan sopivalle syvyydelle maassa. Jos mukula on kasvin kannalta turhan lähellä pintaa, jalasta tulee pitkä ja sen avulla uusi syntyvä mukula päätyy edellistä syvemmälle maahan. Jos mukula puolestaan on jo sopivalla syyvydellä, jää jalka pienemmäksi. toisella sivullaan, ja verso kukkineen ja lehtineen nousee tästä jalasta mukulan pohjalta, eikä itse asiassa mukulan terävästä kärjestä. Verso nousee ylös mukulan sivua pitkin, ja usein mukulan kyljessä on havaittavissa selvä ura, jota vasten verso painuu.

Myrkkyliljan versossa on vahvat suojuslehdet, jotka auttavat kukkien pääsyä maan pintaan saakka vahingoittumattomina. Useamman vuoden maassa olleen myrkkyliljan mukulan kuori muodostaa maan pintaan saakka ulottuvan "käytävän" jota pitkin kukat suojuslehtineen nousevat pintaan. Joskus suojuslehden peittämät nuput näkyvät valkoisena piskuisena "piikkinä" maan pinnassa viikonkin verran, ennen kuin ensimmäiset kukkanuput nousevat esiin suojuslehden sisältä. Kukkia on vaihteleva määrä, ja niiden jälkeen versolla tulevat lehdet, jotka kuitenkin nousevat maan pintaan vasta talven jälkeen. Mahdolliset siemenkodat, joita meillä kehittyy ilmeisesti harvoin, päätyvät näin lehtiruusukkeen keskelle. Mukula on itse asiassa yksivuotinen; lehtien hankoihin muodostuu vuosittain uusi mukula ja mahdolliset sivumukulat.

Kukinta-ajan määräytymisestä
Tutuimmat myrkkyliljat kukkivat syksyllä, ja useimpina syksyinä meikäläisessä ilmastossa jotkut lajit ja lajikkeet kukkivat liian myöhään. Siksi on kiinnostavaa miettiä, mikä mukuloiden kukinta-aikaa määrää. Myrkkyliljojen kasvattaja huomaa nopeasti, että helteisen kesän jälkeen monien lajien ja lajikkeiden kukinta on selvästi aikaisempi kuin viileämmän kesän jälkeen. On siis aika selvää, että mukuloiden kesän aikainen kehitys- ja kypsymisnopeus, ehkä maan lämpötilan, lämpösumman tms. kautta vaikuttaa kukinta-aikaan. Myös syksyn säillä on ilmeinen vaikutus: viileiden kausien aikana kehitys on hidasta, ja etenee lämpimien jaksojen aikana selvästi nopeammin. Ainakin osa myrkkyliljoista näyttäisi kaipaavan myös maan kostumista jonkinlaisena signaalina syksyn tulosta; syksyt ovat meillä harvoin kuivia, mutta jonain vuonna kun syyssateet ovat jääneet vähäisiksi tai myöhäisiksi, ainakin eräiden tarhamyrkkyliljojen kukinta näyttäisi viivästyneen. Syksyllä kukkivista mukulakasveista ylivoimaisesti taloudellisesti merkittävin on maustesahrami, jolla kukinta-ajan määräytymistä on tutkittu jonkin verran. Näyttää, että syyssahramilla tärkein kukinta-aikaa määräävä tekijä on lämpötila.

Israelilaiset tutkijat (Gutterman ja Boeken 1988, Gutterman 1989) tutkivat erään Aasian aavikoilla kasvavan myrkkyliljan, Colchicum tunicatumin, kukinnan määräytymistä. Laji kukkii kesken kuivan kauden, ennen paikallisen sadekauden alkua. Kiinnostuksen kohteena oli se, miten kasvi voi "tietää" sadekauden olevan alkamassa keskellä aavikon kuumaa kesää. Kävi ilmi, että kukinnan ajoitus riippuu päivänpituudesta. Vuotuisen kehityksen ja päivänpituuden yhteys on kasvikunnassa yleinen ilmiö, mutta sellaisia kasveja, jotka maan alla lepotilassa seuraisivat päivänpituutta Tutkimuksessa arveltiin, että kasvin mukulan kuoren muodostama, maan pintaan saakka ulottuva "käytävä" auttaisi valosignaalin välittymisessä maan alle. On kuitenkin vaikea kuvitella, että kasvi olisi valosignaalista täysin riippuvainen, sillä kaikenlaiset maata kaivelevat otukset lierosta myyrään voivat helposti katkaista tai tukkia käytävän. , ei liene montaa. Miten kasvi pystyisi seuraamaan maanpäällisiä valosignaaleja ollessaan syvällä maan alla? Toisaalta se, että myrkkyliljat seuraisivat päivänpituutta sen jälkeen, kun verson kärjet ovat jo maan pinnassa, olisi uskottavampaa ja selittäisi lisäksi sen, miksi monet myöhäiset myrkkyliljat nousevat hyvissä ajoin maan pintaan ja sitten "piikittävät" siinä viikkotolkulla etenemättä mihinkään suuntaan. Tutkimuksessa todettiin, että tutkitulla aavikkolajilla nimenomaan sään ollessa lämmin lyhyt päivän valoisa aika nopeutti kukinnan alkamista.

Koska jotkut myrkkyliljat kukkivat meillä usein kiusallisen myöhään, vaikka verson kärki tulee maan pintaan nököttämään jo syyskuussa, päivän pituuden vaikutus vaikutti mahdolliselta selitykseltä. Testasin vähän tätä lyhyen päivän vaikutusta pariin bysantinmyrkkyliljaan puutarhassa. Kasveja oli tuolloin 4, ja kahdelle niistä pistin elo-syyskuun vaihteessa aina iltasella kuuden korvilla nurin käännetyn kahvimukin peitoksi. Aamulla kuuden-seitsemän aikaan kävin nappaamassa mukin pois. Noin puolitoista viikkoa kahvimukikäsittelyssä olleet kasvit kukkivat noin viikon aiemmin kuin vieruskaverinsa. Toisaalta loistomyrkkylilja ei ollut syyskuun puolivälissä samanlaisesta "kahvimukitempusta"Tämä kahvimukitemppuilu ei sinänsä todista mitään päivänpituuden vaikutuksesta, sillä vaikutusta sekoittavia tekijöitä on paljon. Kasveja on kokeessa ollut mukana vähän ja lisäksi mukin alla on varmasti öisin lämpimämpää kuin avomaalla, millä voi silläkin olla oma vaikutuksensa. tietävinäänkään. Jotain vaikutusta päivänpituudella siis ehkä joillakin lajeilla on, ja ehkä joillakin ei; syksyn eteneminen myös heikentää luontaisen päivän lyhenemisen Syksyn edetessä päivänpituus lyhenee meillä luonnostaan elokuun lopun noin 14 tunnista syyspäiväntasauksen 12 tuntiin ja edelleen lokakuun puolivälin noin kymmeneen tuntiin. Riippuen mikä sattuu olemaan kyseiselle kasville luontainen kukinnan laukaiseva päivänpituus, syksyn edetessä sekä kukinta luonnostaan alkaa että päivänpituuden manipuloinnin vaikutus vähenee.

Mutta ihmisluonto on utelias ja kahvimukipelleilyä on tarkoitus jatkaa tulevina syksyinä.. vuoksi tällaisten temppujen vaikutusta.

Tavallisimmin viljeltävät myrkkyliljalajit
Meillä yleisimmät lajit ovat syysmyrkkylilja (Colchicum autumnale) ja loistomyrkkylilja (C.speciosum) lajikkeineen, sekä pelkästään lajikenimellä myytävät myrkkyliljaristeymät (C. Speciosum-ryhmä), joiden suomenkielinen nimi on tarhamyrkkylilja. Syysmyrkkylilja on meillä tunnettu ainakin 1800-luvun jälkipuoliskolta saakka. Myrkkyliljat olivat vielä puoli vuosisataa sitten meillä aika suosittuja leikko- ja sidontakukkia (Siivonen 1957), joita viljeltiin kaupallisesti ainakin jonkin verran; Siivonen listaa kymmenkunta myrkkyliljataksonia Tässä joukossa on mm. kolme syysmyrkkyliljan muotoa, loistomyrkkylilja ja tarhamyrkkyliljat 'Lilac Wonder' ja 'The Giant'. Kukat on kerätty mukulasta irti vetämällä, joten niihin on saatu aika pitkä varsi. tätä tarkoitusta varten. Tänä päivänä myrkkyliljoja ei juuri kukkakaupasta löydä, vaikka myrkkyliljan kukat säilyvät maljakossa erinomaisesti ja pitkään (useita viikkoja), ja ilman vettäkin ne säilyvät useamman päivän.

Syysmyrkkyliljalla on myös perinteisempi suomenkielinen nimi, alastonimpi, ja Lönnrot mainitsee hauskan, mutta harvinaisen nimen: paljaspaitainen. Nimet Muillakin kielillä (esimerkiksi ruotsiksi, saksaksi ja englanniksi) myrkkyliljojen toisintonimillä on usein samantyyppinen alkuperä ja syksyllä kukkivilla krookuksillakin saattaa olla samaan kasvutapaan viittaavia kansankielisiä nimiä.

Myös hauska nimitys "poika ennen isää" löytyy vanhasta kirjallisuudesta (Parkinsonin Paradisuksesta), viitaten tietenkin siihen, että myrkkyliljat näyttävät tekevän siemenet ennen kuin kukkivat. Syksyllä kukkivien myrkkyliljojen erikoinen vuosirytmi on todellakin huomiota herättävä. viittaavat siihen, että kukka nousee maasta "alastomana" eli ilman lehtiä. Toki muutkin syksyllä kukkivat myrkkyliljat ja myös sahramit ansaitsisivat tällaisen nimen aivan yhtä hyvin.

Syys-, loisto- ja tarhamyrkkyliljojen lisäksi meillä kasvatetaan jonkin verran ainakin turkinmyrkkyliljaa (C.cilicicum) ja bysantinmyrkkyliljaa (C.byzantinum), jotka ovat ilmeisesti keskenään lähisukulaisia. Myynnissä näkee myös C. bornmuelleri- nimistä myrkkyliljaa, joka on yleisimmän käsityksen mukaan itse asiassa loistomyrkkyliljan muoto. Lisäksi kourallinen suvun muita lajeja Suvun monista lajeista ja lajikkeista löytyisi varmasti enemmänkin puutarhaviljelyn arvoisia ja ehkä myös meillä menestyviä kasveja. Meillä potentiaalisesti parhaita olisivat luultavimmin ne lajit, jotka mainitaan aikaisin kukkiviksi ja toissijaisesti myös ilmastollisesti kestäviksi.

Myös meillä menestyviksi tiedetyistä lajeista olisi tarjolla maailmalla runsaasti näyttäviä lajikkeita, joita kotomaasta ei pysty hankkimaan. on myynnissä puutarhakasvina, mutta niitä saa yleensä vain erikoismyymälöistä tai tilaamalla ulkomailta.

Syysmyrkkylilja (C. autumnale) on luonnonvarainen Keski-Euroopassa ja sitä on viljeltykin jo pitkään. Syysmyrkkylilja kasvaa luonnossa niityillä ja kosteilla laitumilla. Se on suhteellisen aikainen ja kukkii yleensä hyvin syyskuun puolella; näin ollen se on meillä ilmeisesti myrkkyliljoista varmimmin kukkimaan ehtivä. Kukat ovat pienehköjä, hentoja ja pitkä- ja hoikkatorvisia ja kaatuvat helposti, mutta niitä on yleensä aika monta, ehkä noin neljästä kahdeksaan kappaletta per mukula. Ja koska mukulat jakaantuvat aika nopeasti, yhdestä syysmyrkkyliljapehkosta nousee helposti useamman kymmentä kukkaa. Syysmyrkkylilja hyötyisi kovasti seuralaiskasvista, joka auttaa kukkia pysymään pystyssä. Kukat ovat aika arkoja myrskysäiden ja kovien pakkasten aiheuttamille vaurioille ja jokseenkin lyhytikäisiä, mutta uusia kukkia kehittyy yleensä useamman viikon ajan. Vielä lokakuussakin kehittyy uusia kukkia, joita tässä vaiheessa jo ympäröi vaikuttava määrä kaatuneita ja lakastumisen eri vaiheissa kulkevia vanhempia kukkia.

Syysmyrkkyliljan kukan kehälehdet ovat noin viiden sentin mittaiset ja kapeahkot, minkä vuoksi avoin kukka näyttää aika tähtimäiseltä, ja emit ovat valkoiset, koukkukärkiset. Heteet ovat keltaiset. Mukula on suurehko, tyypillisesti ison tulppaanin sipulin kokoinen tai vähän isompi. Syysmyrkkyliljan lehdet ovat parin sentin levyiset, 20-30 cm pitkät, olemukseltaan yleensä nauhamaisemmat kuin tarha- ja loistomyrkkyliljalla. Koko lehtiruusuke voi nousta noin neljänkymmenen sentin, harvemmin puolen metrin korkuiseksi. Syysmyrkkyliljasta on usein, jopa peruslajia useammin, myynnissä valkoinen yksinkertainen lajike Album, joka tuntuu olevan peruslajia hieman elinvoimaisempi ja runsaskukkaisempi. Lisäksi myynnissä on muutamia kerrannaisia lajikkeita Myymälästä voi löytyä kerrannaiskukkainen valkoinen 'Alboplenum' ja alkuperäisen värinen eli vaaleanpunainen tai vaaleanpunavioletti 'Pleniflorum'. Viimeisenä mainittu kukkii huomattavasti peruslajia ja Albumia myöhemmin, lähes aina liian myöhään meidän oloissamme.

Omassa puutarhassani 'Pleniflorum' ei ole koskaan vielä ehtinyt kukkimaan, vaan kukkanuput, joita siis kasvit kyllä tekevät, löytyvät keväällä lumen sulaessa mädäntyneenä maanrajasta. .

Loistomyrkkylilja (C. speciosum) on toinen meillä melko yleisesti viljeltävä myrkkyliljalaji. Varsinaista loistomyrkkyliljaa on selvästi vaikeampi löytää kuin tarhamyrkkyliljan lajikkeita. Loistomyrkkyliljan valkoinen lajike Album mainitaan kirjallisuudessa usein hienoimmaksi myrkkyliljaksi ja kyllä se omasta mielestänikin ehdottomasti myrkkyliljojen aatelia on. Loistomyrkkyliljan muotojen ja mahdollisten ala- ja lähilajien taksonomia ja kuvaukset kirjallisuudessa ovat hyvin sekavia.

Loistomyrkkylilja kukkii yleensä syysmyrkkyliljan jälkeen, mutta ennen useimpia tarhamyrkkyliljoja. Kukat ovat selvästi syysmyrkkyliljaa suuremmat, usein kuppimaiset tai maljamaiset ja kehälehdet ovat leveämpiä kuin syysmyrkkyliljalla niin, että kukka luo enemmänkin maljamaisen kuin tähtimäisen vaikutelman. Kehälehdet ovat parhaimmillaan lähes 10 sentin mittaiset. Heteet ovat perusmuodolla keltaiset ja emit vaaleat, koukkupäiset, ja kukan kurkku on tyypillisesti valkoinen, mutta laji on tavattoman vaihteleva.

Kukkia on yleensä vähemmän per mukula kuin syysmyrkkyliljalla, ehkä noin 2-4 kappaletta. Kukan varsi (kukkatorvi) on tyypillisesti violetinsävyinen, mutta vihreätorvisiakin kantoja on. Yksinkertaisilla muodoilla kukkatorvet ovat yleensä kiitettävän tukevat ja kukat usein pysyvät pystyssä ihan omin avuin, mikä lisää kasvin viehätystä ja käyttökelpoisuutta moniin muihin myrkkyliljoihin verrattuna kovasti. Monilla muodoilla nuput ovat valkoiset vai valkokirjavat ja kukat värittyvät vasta nupun auetessa tai muutaman päivän auki oltuaan, ja kukan väri voi vaihdella samalla yksilöllä eri vuosien välillä paljonkin.

Loistomyrkkyliljan lehdet ovat tyypillisesti syysmyrkkyliljaa selvästi leveämmät etenkin lehden keskeltä, ehkä reilut 10 senttiä leveimmillään, mutta suunnilleen saman pituiset kuin syysmyrkkyliljalla. Loistomyrkkyliljan mukulat ovat yleensä selvästi leveyttään pidempiä ja voivat olla todella suurikokoisia, melkeinpä nyrkin kokoisia, painaen pitkälti yli sata grammaa, jopa melkein parisataa grammaa kappale.

Loistomyrkkyliljasta näkyy kirjallisuudessa ja kaupassa kourallinen lajikkeita (edellä mainittu 'Album' ja kukiltaan varsin saman mallinen, vahvan purppurainen 'Atrorubens' lienevät tunnetuimmat). Saatavilla on lisäksi kahta muotoa, C. speciosum var. bornmuelleri ja var. illyricum. Kumpikin on joskus katsottu omaksi lajikseen, ja edelleenkin niiden taksonominen asema on aika kyseenalainen. Var. bornmuelleri eroaa Leedsin kirjan "Autumn Bulbs" mukaan päälajista siten, että sillä on sinipunervat tai purppuranruskeat heteet. Aiemmin myös vihreää kukkatorvea, kukan laajalti valkoista keskiosaa ja aikaista kukintaa on pidetty kyseisen muodon tuntomerkkinä, mutta nämä eivät ilmeisesti ole järin luotettavia; voisi kyllä veikata, että jotain tällaista kyseisellä nimellä yleensä pitäisi edelleen saada. Tämän muodon lehdet ovat myös pituuteensa nähden leveämmät kuin peruslajin, mutta ero peruslajiin on varsin pieni. Bowlesin mukaan tämä loistomyrkkyliljan muoto on helppo tunnistaa siitä, että nuput ovat maasta noustessaan valkoiset ja niihin ilmaantuu väritystä viiruina ja läikkinä parissa päivässä. Täysin kehittyneen kukan väritys on jo tasainen niin, että vain kukan kurkku pysyy valkoisena.

Aikaisin kukkiva, kukaltaan pikemminkin suppilomainen kuin kuppimainen var. illyricum on kaupan usein nimellä C. giganteum tai C. illyricym, mutta Leedsin kirjassa ollaan sillä kannalla, että tällä nimellä viljeltävä kasvi olisi loistomyrkkyliljan muoto. Meillä saatavilla oleva kanta on kukan muodoltaan selvästi suppilomainen, ja kukkii melko aikaisin aloittaen kukinnan yleensä syyskuun puolella. Sen väritys on joinakin syksyinä tasainen eikä kukissa ole valkoista kurkkua, mutta toisinaan valkoista väriä voi kukan keskiosissa olla. Kukan väri vaihtelee eri vuosina hennon vaaleanpunaisesta varsin intensiiviseen punalilaan. Värituntomerkkien tulkinta ei siis ole helppoa.

Toisin kuin var. bornmuelleri, meillä kaupan oleva "C. giganteum" on mielestäni helppo erottaa loistomyrkkyliljan muista muodoista ja tarhamyrkkyliljasta, oli se sitten oikeastiE. A. Bowles oli kuitenkin sitä mieltä, että tämä kukan muodoltaan poikkeava, aikaisin kukkiva kasvi olisi hollantilainen var. bornmuellerin siemenjälkeläistöstä valittu muoto, ja toinen saman oloinen, ei yhtä aikaisin kukkiva myrkkylilja olisi aito var. illyricum.

Bowles oli myös vahvasti sitä mieltä, että C. giganteum oli epäilyksettä oma, loistomyrkkyliljasta eroava lajinsa. Meikäläisellä kasvilla, on se sitten taksonomisesti mikä onkaan, on loistomyrkkyliljaa selvästi kapemmat ja pienemmät lehdet. var. illyricym eli ei. Kukan suppilomainen muoto on hyvin tunnusomainen. Tunnistusta auttaa toisinaan se, että tyypillisimmillään tämän myrkkyliljan kehälehdet ovat pituussuunnassa hieman kiertyneet.


Tarhamyrkkyliljojen (C. Speciosum-ryhmä) toinen vanhempi on yleensä jokin loistomyrkkyliljan muoto, ja niiden kukat ovat yleensä isot ja kehälehdet leveät. Tarhamyrkkyliljat vaihtelevat kovasti niin ulkonäön kuin kukinta-ajankin suhteen, ja monet lajikkeet eivät meillä oikein ehdi kukkia, vaikka kukinnan onnistuminen riippuu tietenkin kovasti paitsi lajikkeesta, myös kesän ja syksyn säistä. Kuuman kesän 2010 jälkeen tarhamyrkkyliljat kukkivat omassa puutarhassani harvinaisen aikaisin ja hienosti.

Tarhamyrkkyliljan lajikkeista valtaosa on valittu eri myrkkyliljojen vapaapölytysjälkeläistöistä tai löydetty puutarhoista, joten niiden sukupuu on lähes poikkeuksetta vain arvailun varassa. Syys- ja loistomyrkkylilja ovat viljelyssä yleisinä lajeina myös monien lajikkeiden vanhempia. Joidenkin lajikkeiden kukissa on hienoista mosaiikki- tai ruutukuviointia Tällaista kuviota on kukissaan useillakin meillä aika tuntemattomilla myrkkyliljalajeilla, joista ainakin C. bivonae on osallisena monien enemmän tai vähemmän ruutukuvioisten tarhamyrkkyliljojen sukupuussa. samaan tapaan kuin kirjopikarililjalla. Tarhamyrkkyliljoilla on usein isot kukat ja runsas kukinta, ja niinä vuosina kun sää suosii ja kukinta alkaa ajoissa, ne ovat todella näyttäviä. Tarhamyrkkyliljojen mukulat ovat tyypillisesti kooltaan syys- ja loistomyrkkyliljan väliltä, joillakin lajikkeilla kyllä hyvinkin loistomyrkkyliljan kokoluokkaa.

Tavallisimmin, ellei yksinomaan, saatavilla tuntuisi meillä olevan tarhamyrkkyliljasta kahta lajiketta 'Waterlily' on tiettävästi syys- ja loistomyrkkyliljan risteymä ja 'Giant' kahden loistomyrkkyliljan alalajin risteymä. , kerrannaiskukkaista 'Waterlilyä' ja yksinkertaista lajiketta '(The) Giant'. Nämä molemmat lajikkeet vaativat hyvin lämpimän paikan jotta ne kukkivat meillä riittävän ajoissa. Kukinta venyy helposti marraskuulle, jolloin kukat eivät enää kehity kunnolla kylmässä ja pimeässä.

Kolmas toisinaan saatavilla oleva tarhamyrkkyliljan lajike tai lajikeryhmäHyvin saman näköisiä lajikkeita on ilmeisesti useita, ainakin kolme, mutta niiden kantalajeista ei ole tietoa. on ulkonäöltään lähellä lajiketta 'Lilac Wonder' ja myynnissä yleensä tällä nimellä. Se on kukiltaan syysmyrkkyliljan tapaan kapeaterälehtinen, tähtimäinen ja syysmyrkkyliljaa voimakkaamman värinen sekä isompikukkainen. Olen nähnyt tätä sorttia kukassa lokakuun alussa useampana vuonna; pitkätorviset kukat kaatuvat hyvin helposti, mutta aukeavat hyvin vielä maassa maatessaankin. Omaan puutarhaani olen hankkinut tätä ryhmää vasta melko äskettäin ja kukinta on parina syksynä alkanut syyskuun loppupuolella.

Pikainen aina niin näppärän RHS:n Plant Finderin selailu kertoo, että vaikka tarhamyrkkyliljan lajikkeita on sinänsä olemassa ainakin parikymmentä (Colchicum-taksoneita on KAVB:n rekisterissä viitisenkymmentä), niin yleisesti saatavilla on Iso-Britanniassakin vain muutama lajike. Pääosa nykyään yleisistä lajikkeista Skandinaavisesta näkövinkkelistä on hivenen harmillista, että myrkkyliljoja on pääasiassa jalostettu ja kasvatettu Iso-Britanniassa ja Hollannissa. Näissä vähän eteläisemmissä oloissa meikäläisittäin hyvä kukinta-aika (eli elokuun lopulla tai syyskuun alkupuolella alkava kukinta) on vähän turhan aikainen. Ehkä juuri tästä syystä meille sopivia, melko aikaisia lajikkeita ei ole kovin montaa. on tunnettu jo lähes satakunta vuotta sitten. Tarhamyrkkyliljan lajikkeiden suhteen minulla on sama ongelma kuin kevätsahramin lajikkeiden kanssa: en ole löytänyt hyvää lähdettä lajikkeiden tunnistukseen. Myrkkyliljoja on kyllä testattu RHS:n lajikekokeissa 1990-luvulla. Award of Garden Merit- palkinnon sai Vuonna 1993 palkittiin C. agrippinum, C. byzantinum, C. speciosum ja C. speciosum-lajike Album. Vuonna 1997 listalle pääsi lisää lajikkeita: C. autumnale 'Nancy Lindsay', C. speciosum 'Cedric Morris' ja tarhamyrkkyliljat 'Pink Goblet', 'Rosy Dawn', 'Waterlily', sekä yksi lajitason taksoni, C. tenorei.

Kaikki nämä AGM-palkitut kasvit katsotaan kestäviksi koko Iso-Britannian alueella. Ne eivät kuitenkaan oman kokemukseni mukaan ole ollenkaan välttämättä parhaita lajikkeita meillä; kukinta voi olla turhan myöhäinen eikä kestävyyskään välttämättä ole paras mahdollinen. Toki AGM-palkinto kertoo, että lajike on jossain mielessä hyvä ja arvokas ja sen kokeilemista meilläkin kannattaa harkita, etenkin jos se on saanut kestävyysluokituksen H4. vuonna 1993 4 Colchicum-taksonia ja v. 1997 6 taksonia, mutta en ole päässyt selville siitä, missä koetulokset olisi raportoitu.

Vaikka lajikkeiden varma tunnistus puutarhassani jää luotettavien lähteiden puutteessa usein epävarmaksi, ulkomailta tilatuista tarhamyrkkyliljoista noin puolet on osoittautunut väärin nimetyiksi. Se, että lajike ei ole se mitä tilattiin, on usein kohtalaisen helppo todeta; mikä kasvi sitten oikeasti on, voi olla vaikeampi selvittää. Ainakin tarhamyrkkyliljan lajiketta Rosy Dawn on tullut muiden tarhamyrkkyliljojen nimillä, ja tarhamyrkkyliljana on saapunut myös bysantinmyrkkyliljaa, syysmyrkkylilja 'Nancy Lindsay'ta ja loistomyrkkyliljan muotoja.

Itselläni on lyhyenlaisesti kokemusta bysantinmyrkkyliljan (C.byzantinum) viljelystä ja turkinmyrkkyliljan (C.cilicicum) kanssa olen menestynyt huonosti, joten tämä lyhyt kappale perustuu pääosin sivun lopussa listattuihin kirjallisuuslähteisiin. Bysantinmyrkkylilja on muutaman vuoden kasvatuksessa osoittautunut hyvin elinvoimaiseksi ja runsaskukkaiseksi, mutta kohdalle ei toistaiseksi ole osunut kovin hankalia vuosia. Turkinmyrkkyliljaa tiedän onnistuneesti viljellyn useamman vuoden ajan Helsingin seudulla.

Molemmilla lajeilla helpoimpana tuntomerkkinä emien luotit ovat aika selvästi puna- tai sinipunakärkiset. Hivenen punertavaa väritystä löytyy joskus joidenkin muidenkin myrkkyliljojen emien luoteilta, mutta näillä kahdella värin intensiteetti on ihan omaa luokkaansa. Bysantinmyrkkyliljalla suunnilleen heteiden mittaisten emin luottien kärjissä on selvät koukut ja se kukkii ennen turkinmyrkkyliljaa. Turkinmyrkkyliljalla puolestaan emin luotit eivät ole niinkään koukkupäiset vaan lähinnä vinokärkiset, ja ne ovat selvästi heteitä pidemmät. Molemmilla lajeilla vaalean punavioletin kukan kehälehdissä on kussakin keskellä vaalea, ulkoreunaa kohti kapeneva raita.

Sikäli kun olen näiden lajien mukuloita nähnyt, niin kukintakokoiset mukulat ovat hyvin kookkaita, suurimpien näkemieni myrkkyliljan mukuloiden joukossa ja yleensä suunnilleen yhtä leveät kuin pitkät. Turkinmyrkkylilja on lajeista kukiltaan matalampi ja pysyy melko hyvin pystyssä. Se on Bowlesin mukaan vaatimaton ja helppo kasvatettava; olen nähnyt sitä täydessä kukassa E-Suomessa aivan lokakuun alussa. Bysantinmyrkkyliljasta Bysantinmyrkkyliljan arvellaan olevan risteymäperäinen taksoni, sillä se on steriili, ja vaikka se on nimetty jo nelisensataa vuotta sitten, sen luontaista kasvupaikkaa ei tunneta. mainitaan lähes poikkeuksetta sen suuret, pärskäjuuren lehtiä muistuttavat suonikkaat lehdet, mutta senkin sanotaan olevan vaatimaton ja helppo kasvatettava. Yksittäisen kukan koon ja näyttävyyden puolesta nämä lajit asettuvat lähinnä syysmyrkkyliljan ja loistomyrkkyliljan väliin.

Mikä myrkkylilja puutarhaan?
Omasta mielestäni myrkkyliljojen näyttävyys ja riittävän aikainen kukinta yhdistyvät parhaiten loistomyrkkyliljan yksinkertaisissa lajikkeissa ja muodoissa.
Niitä tosin voi olla hankala löytää myynnistä kotimaassa. Kirjallisuudessa näkee toisinaan kuvailtavan näitä C. speciosumin muotoja ja lajikkeita syksyisiksi tulppaaneiksi. Itse en tulppaaneista niinkään paljon perusta, mutta loistomyrkkyliljasta löytyy kukan muodoltaan todella kauniita lajikkeita. Ja miksipä ei hankkisi puutarhaan kahta tai kolmea erilaista lajiketta tai muotoa. Tällöin voi olla aika varma, että ainakin jokin niistä ottaa menestyäkseen.

Meillä saatavilla olevat tarhamyrkkyliljat ovat usein turhan myöhäisiä, vaikkakin näyttäviä nekin, ja syysmyrkkylilja on aikaisuudestaan huolimatta harmillisen pienikukkainen ja huonosti pystyssä pysyvä. Näistä seikoista ja kasvien myrkyllisyydestä huolimatta kaikki kukkimaan ehtivät myrkkyliljat ovat mielestäni hyvin arvokkaita puutarhakasveja, sillä ne pidentävät puutarhan kukintakautta helposti yli kuukaudella. Myöhään syksyllä kukkivia kasveja on meidän oloihimme olemassa hyvin vähän. Sivun alareunan laji- ja lajike-esittelyssä lisää lajeista ja lajikkeista.

Seuraavat kasvatus- ja hoito-ohjeet on kirjoitettu pääasiassa syys-, tarha- ja loistomyrkkyliljaa ajatellen koska näistä itselläni on eniten kokemusta, mutta ne pätevät aika pitkälle muillekin myrkkyliljoille.


Myrkkyliljojen kasvupaikka
Myrkkyliljat sopivat kasvupaikkavaatimustensa puolesta aurinkoiseen perennapenkkiin tai multavaan kivikkotarhaan. Maan tulisi olla mieluummin savista kuin hiekkaista, mutta hyvin multavaa. Kuten useimmat muutkin sipuli- ja mukulakasvit, myös myrkkyliljat ovat arkoja talvimärkyydelle. Kosteilta niityiltä kotoisin oleva syysmyrkkylilja on tämän suhteen joustavampi kuin loisto- ja tarhamyrkkylilja, mutta etenkin viimeksi mainittu on helposti menetetty, jos se joutuu viettämään loppusyksyä ja talvea litimärässä maassa. Kesällä syys-, loisto- ja tarhamyrkkyliljat viihtyvät kuitenkin parhaiten tuoreessa paikassa. Iso lehdistö kuluttaa paljon vettä ja jos se kärsii vesipulasta, lehdet näyttävät helposti ikäviltä ja repsottavilta. Kasvupaikan maaperän siis tulisi olla normaalikostea, multava, mieluummin savi- kuin hiekkapitoinen, mutta ei talvimärkä. Syysmyrkkyliljaa voi kyllä kokeilla kasvattaa melkein missä vaan, kunhan vettä on kohtuullisesti saatavilla keväällä ja alkukesällä.

Aurinkoisella, lämpimällä paikalla kasvit lisääntyvät parhaiten ja kukkivat aikaisemmin kuin hieman varjoisammassa. Myrkkyliljojen lehdistö kehittyy aika aikaisin keväällä, ja ehtii usein tuottamaan riittävästi uutta ravintoa mukulaan ennen kuin muu kasvillisuus alkaa varjostaa tarhaa. Kasvupaikan kohtuullinen varjostus keskikesää kohden ei siis ole vakava ongelma muutoin kuin siksi, että se voi vähän viivästyttää kukintaa. Kukinnan viivästymisestä on pahaa haittaa joillekin lajeille ja lajikkeille, toisilla, sinänsä aikaisilla lajikkeilla tai lajeilla taas on varaa kukkia hivenen myöhemminkin.

On aika tärkeää valita kasvupaikka niin, että se saa aurinkoa vielä myrkkyliljojen kukinta-aikaankin, jolloin päivät ovat lyhyitä ja aurinko taivaalla matalalla.
Monien myrkkyliljojen kukat eivät aukene, elleivät ne saa suoraa aurinkoa tai sää ei satu olemaan vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen lämmin. Etenkin syysmyrkkylilja on aika olemattoman näköinen, elleivät kukat aukene. Loistomyrkkyliljan kukat ovat sen verran isommat, että ne huomaa helpommin, vaikka kukat eivät olisi kokonaan aukikaan. Jos lämmintä on viitisentoista astetta tai enemmän eikä tuule kovin kylmästi, myrkkyliljojen kukat saattavat aueta vaikka aurinko ei näyttäytyisikään, mutta tällaisia päiviä ei syyskuun lopulle eikä varsinkaan loka- marraskuulle montaa osu. Kukiltaan kerrannaiset muodot ovat enemmän tai vähemmän auki säästä riippumatta kerran pintaan noustuaan. Kukkien väritys voi myös jäädä aika valjuksi jos en eivät saa lainkaan aurinkoa ja myöhään hyvin kylmässä säässä aukeavat puna- ja lilasävyisten lajikkeiden kukat voivat jäädä osittain valkokirjaviksi.

Se hankala lehdistö..
Myrkkyliljoilla on suuret lehtiruusukkeet, jotka kehittyvät ja lakastuvat suunnilleen samaa tahtia narsissin lehtien kanssa: lehtiruusuke on keväällä jo usein odottamassa aivan maan pinnassa ja nousee säiden lämmitessä nopeasti täyteen mittaansa. Lehdistön korkeus on yleensä 30-45 cm ja leveyttä voi olla lähes saman verran. Lehdet ovat nuorena varsin komeat, mutta ne lakastuvat kevään ja alkukesän säistä riippuen yleensä aivan kesäkuun lopulla tai viimeistään heinäkuun jälkipuoliskolla. Lakastuva lehdistö on ikävän näköinen, mutta mukulan hyvälle kehitykselle olisi tärkeää, että se saa kuihtua rauhassa. Lakastunut verso olisi hyvä leikata tai taittaa irti vasta kun se on kuivunut ruskeaksi; sitä ei kannata vetää irti mukulasta vaan katkaista maan rajasta. Lakastuvan lehdistön naamioimiseksi kasvi olisi hyvä istuttaa vähän taaemmas kukkatarhaan, mutta silloin kukat eivät syksyllä tule kunnolla näkyviin. Toinen vaihtoehto olisi istuttaa myrkkylilja jonkun lehdistöltään saman tyyppisen perennan sekaan.



Seuralaisena kasvatettavan perennan Usein suositellaan kuunliljoja myrkkyliljan kaveriksi. Mielestäni kuunlilja ei kuitenkaan ole kovin optimaalinen seuralaisperenna, sillä sen lehdistö lakastuu aikaisin syksyllä eikä ole tukemassa myrkkyliljan kukkia. pitäisi sekä auttaa myrkkyliljan lehdistön piilottamisessa etenkin sen lakastumisvaiheessa, että antaa tukea myrkkyliljan kukille kukinta-aikaan. Etenkin kerrannaiset lajikkeet ja syysmyrkkylilja kaipaavat kukkien pystyssä pysymistä edesauttavaa aluskasvia. Mullokselle istutettaessa kukat keikahtavat nurin heti, kun sää vähänkin oikkuilee, ja myrkkyliljojen kukinta-aikaan huono sää on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Itse olen todennut hyviksi seuralaiskasveiksi kääpiötöyhtöangervon, lehtorikon, sammalleimun jäykemmät sortit ja unelmatädykkeen, joista kaksi viimeistä eivät kyllä auta lehtien piilottamisessa. Kääpiötöyhtöangervo sen sijaan on mielestäni aika optimaalinen seuralainen hieman isommille myrkkyliljoille, joiden kukkavarret kasvavat kunnolla angervokasvuston yläpuolelle. Angervon lehdistö on peittävä ja mätästävä ja lakastuvat myrkkyliljan lehdet saa sinne nätisti piiloonMyrkkyliljat voi istuttaa perennatarhassa matalien etureunan perennojen ja pidempien kasvien välivyöhykkeeseen, jolloin lehdistön voi piilottaa lakastumisvaiheessa pidempien perennojen suojaan ja matalammat, syksyllä vielä vihreät kasvit, kuten sammalleimu, matalat tädykkeet tms. antavat tukea kukille. .

Muita pikku hankaluuksia
Keväällä myrkkyliljan lehdistö ei juuri hätkähdä halloja, eivätkä kukatkaan syksyllä yleensä ihan pieniin halloihin Kukat saattavat syysaamuna olla hallan jäljiltä painuneena tukiperennansa varaan, mutta iltapäivällä sään lämmetessä ne nousevat taas ylös ja aukeavat. Kukat kyllä nousevat pystyyn, jos eivät ole taittuneet. menehdy. Lehdet voivat joinakin vuosina nousta enemmän tai vähemmän näkyviin jo syksyllä, mutta näyttävät silti selviävän talvesta hengissä. Kukille suurin uhka lienee kehittyminen liian myöhään, silloin kun pakkasta alkaa jatkuvasti olla öisin viiden asteen verran ja päivätkään eivät enää oikein lämpene. Jos aurinko ei näyttäydy, kukat eivät juuri enää jaksa aueta. Kukkien värit jäävät yleensä myös sitä vaaleammiksi, mitä myöhemmin ne kehittyvät. Jotkut lajit ja lajikkeet kukkivat meillä liian myöhään, vaikka niille valitsisi miten lämpimän kasvupaikan. Kasvupaikan valinnalla voi kuitenkin vaikuttaa kukinta-aikaan huomattavasti, ja esimerkiksi meillä myynnissä olevat tarhamyrkkyliljan lajikkeet kannattaa yleensä istuttaa hyvin lämpimälle etelä- tai länsiseinustalle tai tarhan lämpimään ja syksylläkin aurinkoiseen reunaan, jotta ne ehtisivät kukkia.

Sään lisäksi toinen myrkkyliljojen tärkeä vihollinen on etana. Mikäli etanoiden torjuntaan nuppujen kimpusta ei kiinnitä huomiota, nuput tulevat järsityksi hyvin äkkiä. Massaistutuksissa ja kauempaa katsottaessa lievät etanan syöntijäljet eivät hirveästi haittaa, mutta läheltä katsoessa ja jos kasveja ei ole kovin paljon, voi melko niukkakin etanakanta saada aikaan isoa tuhoa. Vioituksettomia kukkia ei juuri pääse näkemään, ellei etanoita torju myrkkyliljojen ympäriltä jo ennen kuin nuput tulevat näkyviin, sillä myrkkyliljan nuput tuntuvat olevan etanoiden ruokalistalla ykkösenä. Nuppujen kehittymisen ajankohtana ne lienevät tuorein sapuskavaihtoehto näille kiusallisille otuksille. Jotakin muutakin etanoita ja kotiloita kiehtovaa myrkkyliljoissa taitaa kuitenkin olla, sillä myös myrkkyliljan lehdet tuntuvat olevan ruokalistalla läpi kesän ja kevään kymmenen kärjessä, vaikka muutakin sapuskaa on tarjolla yllin kyllin. Myrkkyliljojen kookkaissa lehdissä pienet nävertelyt eivät kuitenkaan juuri tunnu, jollei paikalla ole tuhatpäinen etana-armeija.

Etanoiden torjuntaan puutarhassa on tietenkin syytä pitkin kesää, joten etanakantaa joudutaan hillitsemään yleensä jo aiemmin kesän mittaan. Mutta jos etanoita muuten liikuskelee puutarhassa edes kohtuullisen runsaasti, on torjuntaItse olen hyvällä menestyksellä käyttänyt elokuun puolivälistä eteenpäin kukinnan loppuun asti myrkkyliljojen kasvupaikoilla etanoiden torjuntaan tarkoitettua syöttiraetta, sitä ympäristöystävällisempää joka ei tiettävästi ole myrkyllinen ainakaan ihan kaikelle muulle puutarhan elämälle, kauppanimiä älköön tässä mainittako.. myrkkyliljojen ympäristössä syytä aloittaa viimeistään elokuun alkuviikoilla, jolloin aikaisimpien myrkkyliljojen nuput alkavat kiipiä kohti maanpintaa. Epäilemättä juuri kasvin myrkyllisyyden vuoksi nisäkästuholaiset, kuten myyrät, jättävät myrkkyliljat rauhaan; edes citykanit eivät näytä syövän myrkkyliljoja.

Lisäys ja istuttaminen
Myrkkyliljat tuntuvat tekevän meillä varsin harvoin siementä Yksi syy huonoon siementuottoon puutarhassa on epäilemättä edullisten, lämpimien ja pörriäisten liikkumista suosivien pölytyssäiden vähäisyys syksyllä.

Kirjallisuuden mukaan monilla lajeilla itäminen on hidasta ja itämisprosentti jää aika alas, ja siementen kylvöstä kukintaan kuluu viidestä seitsemään vuotta, joten siemenlisäys on melkoisen hidasta. , mutta syy voi osittain olla siitä, että kuten monilla muillakin puutarhakasveilla, kasvullinen lisäys ei suosi runsasta siementuottoa ja se valikoituu jossain määrin pois puutarhakannoista. Myrkkyliljan mukulat jakaantuvat onneksi usein kohtuullista, jopa erinomaista tahtia, jos kasvit ottavat viihtyäkseen. Ne ovat usein näyttävimmillään useamman mukulan muodostamina "mättäinä". Loisto- ja syysmyrkkyliljaa voi yleensä jakaa noin neljän, jopa kolmen vuoden välein, vaikka myrkkyliljat kukkivat kyllä aika hyvin vaikka mukulat olisivat vähän ahtaallakin. Mukulat ovat melko kalliita ostaa, ja siksi myrkkyliljojen lisääminen jakamalla omassa puutarhassa on ihan järkevää; lisäystarkoituksessa hyvin kasvavia myrkkyliljoja voi jakaa jopa joka toinen vuosi ja usein joka kolmas vuosi jakaminen on tarpeen lisääntymistahdin Syysmyrkkylilja tuottaa yhdestä mukulasta hyvällä kasvupaikalla kaksi mukulaa per vuosi (Frankova et al. 2003), eli tänä vuonna 1, ensi vuonna 2, seuraavana vuonna 4, sitten 8, ainakin teoriassa. Jotkut lajit voivat tuottaa enemmänkin sivumukuloita kuin yhden.

Jos mukuloita ei jaa usein, niin yleensä kolmannen tai neljännen vuoden tienoilla, kun mukuloita on tuo neljä tai viisi per mätäs, olot ovat sen verran ahtaat että jakaantumistahti hidastuu. pitämiseksi reippaana.

Jos myrkkyliljoja haluaa lisätä, kannattaa mukulat istuttaa aika lähelle maan pintaa, jolloin ne jakautuvat vilkkaammin ja nostaminenkin on helpompaa. Useamman mukulan muodostaman "mättään" näyttävyys kärsii vähemmän, jos sen reunalta irrotellaan vain osa mukuloista muodostamaan uusia mättäitä etäämmälle. Monet tarhamyrkkyliljan lajikkeet lisääntyvät selvästi syys- ja loistomyrkkyliljaa hitaammin, lajike Giant on puutarhassani jakautunut kyllä mukavaa tahtia sekin. Sopiva jakamisaika myrkkyliljoilla on heti lehdistön lakastuttua, yleensä heinäkuun loppupuolella, monina vuosina aivan elokuun alussakin vielä ehtii jakamisen tehdä. Myrkkyliljat eivät sinänsä tunnu paheksuvan jakamista ja siirtelyä, kunhan se tehdään mukuloiden ollessa syvimmässä lepotilassaan Olen siirrellyt ja jakanut myrkkyliljoja heinäkuulla, siinä vaiheessa, kun maa on ruutikuivaa ja ruskettunut myrkkyliljan lehdistö on juuri kuivunut paperimaiseksi ja rapisevaksi, mutta vielä kiinni mukulassa, jotta sitä voi käyttää apuna mukuloiden paikallistamisessa. eli lehdistön lakastuttua, mutta ennen versonkasvun alkua.

Meillä on saatavilla puutarhamyymälöissä yleensä lähinnä syysmyrkkyliljaa ja muutamaa tavallisinta tarhamyrkkyliljan lajiketta. Postimyynnin kautta on saatavilla muutama taksoni lisää, ehkä yhteensä puolisen tusinaa. Muita taksoneita täytyy tilata ulkomaita, itse olen tilaillut kasveja Englannista. Menestys on ollut vaihteleva - kasvit ovat yleensä sinänsä hyvälaatuisia, mutta lajikeaitous on jatkuvasti ongelmana, ja postitus voi olla turhan myöhäinen. Ulkomailta tilatessa myrkkyliljojen painavat mukulat saattavat aiheuttaa ikäviä yllätyksiä postikuluissa (yksi noin 20 myrkkyliljan postipaketti painoi yli kolme kiloa, kun vastaava määrä sahrameita tulisi varmaankin kirjepostina..).

Osa kukkamukuloiden ja -sipuleiden vähittäismyyjistä lähettää mielellään myrkkyliljat ja muut syksyllä kukkivat mukulat ja sipulit erillisenä lähetyksenä jo elokuun lopulla tai syyskuun alussa. Osa ei kuitenkaan näin tee edes pyydettäessä. Kun myrkkyliljat saapuvat samassa postipaketissa seuraavan kevään kukintaan tarkoitettujen mukuloiden ja sipulien kanssa, on myrkkyliljojen kukinta usein ollut meneillään mukuloita pakattaessa ja lakastuneet kukat tulevat mukulan mukana. Myöhäisemmät lajikkeet saattavat vielä kehittää jokusen kukan perille päästyäänkin.

Perusmyrkkyliljojen mukulat ovat verrattain arvokkaita maksaen useamman euron per kappale, joten ne ovat hintaluokaltaan lähempänä perennoja kuin useimpia muita sipulikukkia. Monet vähemmän viljellyt lajikkeet ja lajit maksavat jopa yli kymmenen euroa per mukula. Myrkkyliljoja ei helposti tule ostettua niin montaa, että istutustiheyttä joutuu tosissaan miettimään, mutta viitisentoista tai parikymmentä senttiä lienee sopiva taimiväli isomukulaisille ja 10-15 senttiä pienemmille lajeille.

Kaikki myrkkyliljat kannattaa istuttaa syksyllä mahdollisimman aikaisin, mutta mukulat sinänsä yleensä kyllä kestävät kuivillaan huoneenlämmössä syksyllä vaikka kukinta-ajan ohikin. Niitä siis voi ihan hyvin ostaa, vaikka kukkanuput olisivat jo kehittyneet turhan pitkälle, istuttaessa niitä täytyy tietenkin varoa vahingoittamasta jos saman syksyn kukintaa haluaa vielä ihailla. Myrkkyliljan mukulat voi kukittaa kuivillaan valoisalla ikkunalaudalla ja istuttaa ulos vasta kukinnan päätyttyä. Vaikka mukulat kukkivat ihan ilman veden saantiakin, kannattaa laittaa kukitusastiaan kosteaa hiekkaa tai multaa. Monet myrkkyliljat näyttävät korvaavan mielellään kukinnan aikana menetettäviä vesivarastoja ottamalla vettä maasta, vaikka se ei ilmeisesti ole välttämätöntä. Oman kokemukseni mukaan useimmat myrkkyliljat kyllä kasvattavat kukinnan aikana juuria, jos tarjolla on muheva ja kostea kasvualusta.

Myrkkyliljojen istutussyvyydestä on liikkeellä tavattoman ristiriitaista tietoa. 15-20 senttiä on aika usein mainittu sopiva istutussyvyys Oman näkemykseni mukaan mukulat voi istuttaa Bowlesin suositusta noudatellen aika lähelle maan pintaa, mukulan kärki tulee vain vajaat viitisen senttiä maan alle, araksi epäillyillä lajeilla ehkä reilu viisi. Jos laji on talvenarka tai halutaan hidastaa mukulojen jakaantumista, voidaan mukulat istuttaa syvemmällekin luultavimmin ilman ilmeisiä ongelmia, mutta itse suosin aika matalaa istutussyvyyttä (3-4 cm multaa mukulan kärjen päälle). , kun taas jotkut lähteet suosittavat istuttamaan mukulat niin, että sen kärki tulee maan pinnan yläpuolelle. Aino Paivelin kirja Madalakasvulised Sibullilled kertoo venäläisen kirjallisuuden perusteella, että luonnossa syysmyrkkyliljan mukulat olisivat 15-20 sentin syvyydellä ja loistomyrkkyliljan 8-10, paikoin 15-19 cm:n syvyydellä. Bowles mainitsee samoin, että luonnossa mukulat ovat hyvin syvällä, mutta puutarhassa ne menestyvät parhaiten jos ne istutetaan mukulan kuoren kärki näkyviin. En ole menettänyt matalaankaan istutettuja myrkkyliljoja talvituhoihin Eräs loistomyrkkyliljan lajike vietti talven 2009-2010 mukulan kärki maan pinnassa, eikä näyttänyt siitä mitenkään kärsineen. Toisaalta jakaessani vanhaa tarhamyrkkyliljaa huomasin, että sen mukulat olivat ainakin 15 cm:n syvyydessä, mutta olivat siitä huolimatta jakautuneet reippaasti ja kasvi oli voinut ihan hyvin myöhäistä kukintaa lukuun ottamatta.

Omassa puutarhassani monet sipuli- ja mukulakasvit joutuvat syvälle ikään kuin vahingossa, koska katan tarhoja uudella mullalla muutaman vuoden välein. Onneksi istutussyvyys on helppo tarkistaa kasvien jakamisen yhteydessä. , ainoastaan yhtenä vetisenä ja lauhana talvena muutama 'Waterlily' -tarhamyrkkyliljan mukula kuoli selvästikin liikamärkyyden vuoksi. Jossain vaiheessa tuli huomattua, että kun myrkkyliljoja jakaa laiskasti ja pehkot pääsevät turhan tiheiksi, mukuloita alkaa nousta maan pintaan, varmaankin ihan tilanahtauden vuoksi.



Myrkkyliljataksoneita, joita olen joskus kasvatellut:

tieteellinen nimi	lajike	suomalainen nimi	info	kuvat
Colchicum (x) agrippinum			HL 30, HF 25, F IX-X
Tämä myrkkylilja oli aikanaan (v. 2010) riski-investointi, sillä olin varsin epäileväinen lajin menestymisen suhteen ja istutin sen kuivahkoon, lämpimään paikkaan seinänvierustalle. Taksonin uskotaan olevan syysmyrkkyliljan ja C. variegatumin risteymä, mutta varmuutta asiasta ei ole. Vanhemmista syysmyrkkylilja on tietenkin meillä tuttu ja kestävä, mutta jälkimmäinen on eteläinen laji, joka ei varmaankaan Suomessa pärjäisi oikein millään. Toistaiseksi kokemukset C. agrippinumista ovat olleet hyviä. On jakaantunut ehkä enemmän kuin kukkinut, mutta pärjäilee kohtuullisesti. Lehdistö on myrkkyliljaksi aika pieni ja matala, ja lehdet ovat hieman nahkeat, harmahtavan vihreät. Kukat ovat melko pitkät ja hentovartiset syysmyrkkyliljan tapaan ja pysyvät huonosti pystyssä.
Colchicum autumnale		syysmyrk- kylilja	HL 40, HF 25, F IX
Syysmyrkkyliljan perusmuoto kukkii puutarhassani lajike Albumia viikon-puolitoista myöhemmin, mutta tämä saattaa johtua hieman erilaisesta kasvupaikastakin. Väri on hyvin hennon lilanvaaleanpunainen. Kääpiötöyhtöangervo on kelvollinen tuki tämän kasvin pitkätorvisille ja todella huonosti pystyssä pysyville kukille. Muuten ks. alla oleva valkoinen muoto.
Colchicum autumnale	Album	syysmyrk- kylilja	HL 40, HF 25, F IX
Yksi elinvoimaisimpia myrkkyliljojani, joka luotettavasti ehtii kukkimaan joka syksy; kukkien koko ei ikävä kyllä ole päätähuimaava, ja ne pysyvät huonosti pystyssä. Syysmyrkkyliljan nuput nousevat maanpintaan vuosittain aika luotettavasti elokuun lopulla ja ensimmäiset kukat ovat usein auki syyskuun toisella viikolla. Lokakuun alussa nuppuja nousee edelleen, ja kaatuvat vanhemmat kukat ympäröivät yhä uusia ja uusia pieniä kukkia. Tämä valkoinen, yksinkertainen syysmyrkkyliljan lajike lisääntyy helposti, kukkivien mukuloiden määrä tuntuu vähintäänkin tuplaantuvan vuosittain ja jakaminen lienee paikallaan noin joka 3.-4. vuosi. Muistiinpanojen tutkailu paljastaa, että kaikki valkoiset syysmyrkkyliljani (noin 10 mukulaa ja hieman vajaa 100 kukkaa syksyllä 2010) ovat yhden syksyllä 2006 istutetun mukulan jälkeläisiä. Syysmyrkkylilja tuntuu myös olevan kasvupaikan suhteen tavattoman vaatimaton. Pölytysyrityksistä huolimatta ei toistaiseksi ole suostunut tekemään siemeniä.
Colchicum autumnale	Albo- plenum	syysmyrk- kylilja	HL 30, HF 20, F X
Syysmyrkkylilja Alboplenum on yksi kirjallisuudessa useimmin mainittuja myrkkyliljoja ja lienee vastaavalla tavalla haluttu ja harvinainen kuin esimerkiksi valkoinen varjolilja. Tämän hankinta on ollut aika hankalaa, useamman kerran on käynyt niin, että sen nimellä on tullut jotakin muuta. Jonkun tukkujobbarin tapa pistää Alboplenum-pakettiin jotain muuta kun kyseinen lajike on loppu lienee osoittautunut kaupallisesti kannattavaksi.. Vuonna 2011 kuitenkin ensimmäinen yritys ostaa tätä lajiketta kotimaasta (Korpikankaalta) johti toivottuun lopputulokseen. Kesti muutaman vuoden ennenkuin Alboplenumit alkoivat kunnolla kukkia, mutta 2013 ja 2014 kukkia on jo nähty. Ne ilmaantuvat lokakuun alkupuolella. Ei mikään helppo myrkkylilja, mutta kaunis kyllä, jos kukat säästyvät taittumiselta, etanoilta ja pahimmilta halloilta..
Colchicum autumnale	Lysi- machus		HF 15, F IX
Syksyjen 2011-2012 myrkkyliljahankinnoista suurin osa paljastui virheellisesti nimetyiksi taksoneiksi. Tässä toinen v. 2011 hankitusta kahdesta lajikkeesta, joiden nimet näyttävät uskottavilta. Vasta vuonna 2007 kauppaan laskettu ja lähinnä siitä syystä erittäin hintava lajike. Melko hyvin pystyssä pysyvä, muistuttaa kukan muodoltaan ja väritykseltään C.s. var. illyricumia, mutta kehälehdet ovat kauttaaltaan kapeammat. Hieman pienempi kuin C.s. var. illyricum, mutta selvästi isompi kuin syysmyrkkylilja, joka ilmeisesti on tämän lajikkeen toinen vanhempi. On osoittautunut kukinta-ajaltaan erittäin aikaisemmaksi, kukkii säännöllisesti hivenen, eli muutaman päivän, ennen syysmyrkkyliljaa.
Colchicum autumnale	Nancy Lindsay	syysmyrk- kylilja	HL 40, HF 25, F IX
Tämän myrkkyliljan on joskus katsottu kuuluvan lajiin C. pannonicum, joka kuitenkin nyt lukeutuu syysmyrkkyliljan synonyymiksi. Nancy Lindsay on kukiltaan hivenen pyöreämuotoisempi ja paljon tummemman lilanvaaleanpunainen, mutta kukan koko ja lehdistö vastaavat muutoin syysmyrkkyliljaa. Kukinta alkaa kohtuullisen pian syysmyrkkyliljan jälkeen ja kukat ovat pitkät ja hoikat ja kaatuvat nopeasti jos mitään tukea ei ole tarjolla. Hoitovaatimuksiltaan hyvin syysmyrkkyliljan kaltainen eli hyvin vaatimaton, lisääntyy mukavasti, mutta ei aivan syysmyrkkyliljan tahtiin. Myös kukkia on kappalemääräisesti vähemmän per mukula kuin syysmyrkkyliljalla.
Colchicum autumnale	Sparta- cus		HL 40, HF 15, F X
Kukan väriltään melko vaalean vaaleanpunainen, myrkkyliljaksi hyvin vähän violettiin taittuva, valkokeskustainen lajike. kohtalaisen pienikukkainen, mutta tekee melko runsaasti kukkaa (ainakin 5-6 kukkaa per verso) ja lisääntyy kohtalaisesti jakautumalla. Uudehko lajike, muistuttaa enemmän syysmyrkkyliljaa kuin saman sarjan toinen lajike Lysimachus ja mahdollisesti Spartacuksen molemmat vanhemmat ovatkin syysmyrkkyliljan muotoja. Kukinta näyttäisi alkavan lokakuun alkupuolella. Kukat matalammat ja hieman tukevammat kuin kantalajilla, mutta vain hieman..
Colchicum byzantinum		bysantin- myrkkylilja	HL 45, HF 15, F IX-X
Melko helppo kasvatti, suuri lehdistö vie kyllä hankalasti tilaa, mutta kukinta alkaa jo syyskuulla, kestää pitkään, ja mukulat lisääntyvät kohtalaisesti. Tulin istuttaneeksi bysantinmyrkkyliljat aika kuivaan, aurinkoiseen paikkaan, mitä ne eivät ole näyttäneet pistävän pahakseen.
Colchicum cilicicum		turkin- myrkkylilja	HL 30, HF 10, F X
Turkinmyrkkylilja vaikuttaa talvenkestävältä, mutta kukinta on puutarhassani ollut meikäläiseen syyssäähän nähden jatkuvasti liian myöhäinen. Oikeanpuoleisen kuvan kukat, taikka pikemminkin nuput, ovat aika epätyypillisen näköisiä verrattuna lajin kuviin muualla, mutta tämän parempaan turkinmyrkkylilja ei ole puutarhassani kyennyt. Kasvupaikka oli tarhan länsireuna, joka ei ilmeisesti ole niin lämmin kuin kuvittelin, ja mukulat olivat todennäköisesti päätyneet liian syvälle maahan. Mukulat siirrettiin toiseen paikkaan syksyllä 2010, mutta kukinta ei näyttänyt aikaistuvan. Kolmas muutto v. 2015 ei sekään tuottanut parempia tuloksia. Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa voi todeta että laji kuitenkin meillä menestyy, tosin väärän nimilapun alla.. siellä näyttää kukkivankin aivan kohtuullisesti, parin vuoden havaintojen perusteella lokakuun alkupuolella. En tiedä olisiko ehkä kaupallisesti saatavilla oleva kanta vaihtunut myöhemmin kukkivaan jossain vaiheessa, näin on kyllä käynyt ainakin syyssahramin osalta, joten ei liene mahdotonta. Vasemmanpuoleinen kuva on otettu ruukussa kukitetusta kasvista. Myöskään lajikkeen Purpureum kanssa ei ollut yhtään parempaa onnea (istutettu syksyllä 2013).
Colchicum hungaricum	Velebit Star		HF 5, F V
Keväällä kukkiva, pienikukkainen ja hyvin matala valkoinen tai hieman punertavakukkainen laji. Lehdistö on myrkkyliljaksi pieni, muistuttaa enemmän virvaliljaa (Bulbocodium) kuin syksyllä kukkivia myrkkyliljoja. Tätä onnistuin kasvattelemaan muistaakseni kolme vuotta, ennenkuin se hävisi, luultavasti koska pienikokoisena jäi suurempien naapurien jalkoihin. Talvenkestävyydessä ei mielestäni ollut ongelmia.
Colchicum kesselringii			HF 10, F IV
Pitkään himoitsemani keväällä kukkiva myrkkylilja, jota pääsin kokeilemaan syksyllä 2011. Selvisi muutaman vuoden ennenkuin hävisi, en ole varma mikä oli syynä. Luultavasti ei kuitenkaan huono talvenkestävyys, vaan ensisijaisesti epäilen, että paikka oli liian kuiva. Uutta yritystä odotellessa.. Laji on tunnettu viljelyssä Englannissa jo yli sata vuotta sitten, mutta ei ole koskaan ollut viljelyssä yleinen. Lajin kukinnan loppupuolella kehittyvät lehdet ovat myrkkyliljaksi hyvin pienet ja painuvat maata vasten.
Colchicum speciosum		loistomyrk- kylilja	HL 40, HF 20, F (IX-)X
Tämä toivon mukaan aito loistomyrkkylilja on istutettu syksyllä 2010. Toistaiseksi (2016) olen vakuuttunut.. Kukinta näyttäisi alkavan syyskuun loppupuolella, kukat ovat kirkasvärisiä, tummimpien myrkkyliljojeni joukossa, ja tukevasti omilla jaloillaan seisovia. Korkeat, kapeat ja kookkaat mukulat lisääntyvät mukavasti, mutta eivät aivan yhtä hurjasti kuin lajin valkoisen lajikkeen. Olen kerännyt loistomyrkkyliljasta siementä, mutta taimikasvatus ei ole onnistunut.
Colchicum speciosum	Album	loistomyrk- kylilja	HL 40, HF 20, F (IX)-X
Loistomyrkkyliljan valkoinen lajike Album on aika helppo tunnistaa, on isokukkainen ja kukan muodoltaan todella kaunis. Kukkii siinä ja siinä ajoissa, mutta pullea nuppu tai sulkeutunut kukka on jo sekin kohtuullisen kokoinen ja vaalean värisenä se kiinnittää huomiota syksyisen harmaassa puutarhassa. Kukinta-aika näyttäisi parin vuoden kokemuksen perusteella olevan aivan syyskuun lopulta tai lokakuun alusta eteenpäin. Varsin isokokoinen, mukulat ovat hurjan kokoisia painaen suunnilleen kaksisataa grammaa, ja lehdet ovat leveät, koko lehdistö on melkein puolen metrin korkuinen. Epäilemättä isolla lehdistöllä on osuutta siihen, että tämä myrkkylilja lisääntyy hyvin reipasta tahtia. Bowles kertoo eräässä kirjassaan, että kuudesta mukulasta aloitettu kasvatus oli tuottanut kymmenessä vuodessa noin 500 mukulaa, ja lajike kannattaisi jakaa ja nostaa jopa joka toinen vuosi. Itsekin voin allekirjoittaa, että mukulat lisääntyvät nopeasti (yhdestä mukulasta, ist. syksyllä 2009, on vuoden 2011 syksyllä syntynyt jo 7 kukkivaa kasvia..). Saattaa tuottaa myös siemeniä, mutta siemenjälkeläisten ulkonäkö on sitten ihan eri juttu. Tämäkin myrkkylilja on tullut taloon C. autumnale 'Album' -paketissa. Kyseisen, meillä ehkä tavallisimmin saatavilla olevan myrkkyliljan ostaminen on siis tuottanut puutarhaan ainakin kaksi muuta myrkkyliljaa. Yleensä olen käärmeissäni, kun ostan väärin nimettyjä mukuloita, mutta tässä tapauksessa se annettakoon anteeksi, koska lopputulos on ollut mukava (ja C.autumnale 'Album' lisääntyy itse niin hyvin, että sitä ei tarvitsekaan ostaa lisää). Rehellisesti sanottuna nykyään, kun on tullut kokeiltua suunnilleen kaikki Suomessa saatavilla olevat myrkkyliljat, niin syksyisin tutkailen myrkkyliljapaketteja myymälöissä pelkästään siltä varalta, että jospa niissä olisikin jotain muuta kuin mitä pitäisi! Se, että syysmyrkkyliljapaketissa on loisto- tai tarhamyrkkylilja, on joskus helppo arvata siitä, että mukula on syysmyrkkyliljaksi liian iso. Joinakin vuosina tällä rintamalla on onnea, joinakin ei..
Colchicum speciosum	var. bornmuelleri	loistomyrk- kylilja	HL 40, HF 20, F IX
Tällä nimellä hankittu myrkkylilja, joka saattaa olla aito tai sitten ei, kukkii aikaisin, vain ehkä viikon syysmyrkkyliljan jälkeen. Nuput ovat maasta noustessaan valkoisia tai melkein valkoisia, ja väritys kehittyy vasta nupun tultua maan pintaan, joskus vielä kukan avautuessa se on aika kirjava (kuten vasemmasta kuvasta näkyy, myös yksittäiset kukat ovat erilaisen kukan kehitysvaiheen takia eri värisiä). Kirjavuus ei kuitenkaan ole samalla tavalla "rumaa" kuin joillakin huonosti ja liian myöhään kehittyvillä tarhamyrkkyliljoilla, vaan paljon säännöllisempää, ja väritys kirkastuu lämpimänä päivänä melkein silmissä. Kukan keskellä on laaja valkoinen alue ja kukkatorvet ovat vihreät. Elinvoimainen ja reippaasti jakautuva.
Colchicum Speciosum- hybr. (?)	Rosy Dawn?	tarhamyrk- kylilja	HL 30, HF 20, F IX
Tämä myrkkylilja on eksynyt joukkoon C. autumnale 'Album' -paketissa syksyllä 2008, kyseinen nimi on mitä ilmeisimmin virheellinen. Lähinnä näyttäisi joltain C. speciosumin muodolta tai tarhamyrkkyliljalajikkeelta. Myöhemmin tätä on tullut myös ainakin kahdessa muussa myrkkyliljaerässä väärällä nimellä. Yksi todennäköisimmistä vaihtoehdoista identiteetiksi on tarhamyrkkyliljan lajike Rosy Dawn. Kyseinen lajike on yksi tavallisimmin väärällä nimellä myytäviä myrkkyliljoja, koska sitä viljellään kaupallisesti paljon, mitä ei voi sanoa monestakaan myrkkyliljalajikkeesta. Jopa Leedsin Autumn Bulbs mainitsee, että Rosy Dawnia saa usein väärällä nimellä. Valitettavasti mysteerimyrkkyliljani tuntomerkit eivät täsmää ihan yksi yhteen Rosy Dawniin. Suurimpana erona tällä kasvilla ei juuri näy ruutukuviota kukissa, kun Rosy Dawnilla se pitäisi olla hyvinkin selkeä. Tosin olen kyllä huomannut, että kukan väri- ja kuviointituntomerkkien luotettavuus on vähän niin ja näin ja ruudutuksen näkyminen sellaisillakin lajikkeilla, joilla sitä kuitenkin selvästi on, vaihtelee jonkin verran vuosittain. Mutta tätä kasvia on tullut ihmeteltyä jo useampi vuosi eikä ruutuja ole näkynyt. Myös kukkatorven väri on aavistuksen verran epäilyttävä; jos minulla ei olisi verranteeksi loistomyrkkyliljan bornmuelleri-muotoa, voisin epäillä tätä siksi. Mutta muuten tuntomerkit täsmäävät aika kivasti Rosy Dawniin; kukkatorvi on tukeva ja keskustan valkoinen väri nousee kehälehtien keskisuonissa korkeammalle. Kukka on avoimena päältäpäin katsottuna kolmiomainen (tosin oheinen kuva ei ole tästä kovin edustava otos). Kukan koko jää hivenen pienemmäksi kuin yllä mainitulla "giganteumilla". Menestyy hyvin, lisääntyy kohtalaisesti, ja kukkii melko ajoissa, yleensä syys- ja loistomyrkkyliljan välissä.
Colchicum speciosum var. illyricum? (C. giganteum?)			HL 40, HF 15, F IX
Tämä sukulaisuussuhteiltaan ja oikealta nimeltään hieman epäselvä myrkkylilja vastaa hyvin Leedsin Autumn Bulbs -kirjan kuvausta C.giganteum -nimellä tunnetun myrkkyliljan (joka oikeasti lienee C. speciosum var. illyricum) aikaisesta kannasta. Menestyy erittäin hyvin ja kukkiikin yleensä riittävän hyvissä ajoin syksyllä. Kukkien väri on kaunis ja useimpina vuosina varsin voimakas moniin muihin myrkkyliljoihin verrattuna, kukka on enemmänkin suppilomainen kuin kuppimainen. Pikkutöyhtöangervon seassa kasvaessaan kukat pysyvät hyvin pystyssä. Hankittu v. 2006 nimellä C. giganteum Korpikankaalta, josta sitä näyttää saavan edelleen (2011). Lisääntynyt mukavasti, jakaminen saattaa olla tarpeen 3-5 vuoden välein, vaikka myrkkyliljat tuntuvat kukkivan melko hyvin vielä isoinakin mättäinä. Mukulat ovat melko pieniä, tulppaanin sipulin kokoluokkaa, ja lehdistökin on myrkkyliljaksi kohtuullisen kokoinen. Joinakin vuosina tämänkin myrkkyliljan kukkien keskustassa on jonkin verran valkoista, jolloin kukat ovat aika saman näköiset kuin seuraavana listatun tuntemattoman tapauksen, mutta tämä kukkii hieman myöhemmin ja kukan muoto on aivan erilainen. "C. giganteum" on kasvattamistani myrkkyliljoista toistaiseksi parhaimmistoa, ja jos etelä- tai keskisuomalaiseen puutarhaan haluaa hankkia vain yhden, Suomesta saatavilla olevan myrkkyliljataksonin, tämä on suosituslistalla kärkipäässä.
Colchicum Speciosum- hybr.	(The) Giant	tarhamyrk- kylilja	HL 40, HF 25, F X
Tämän lajikkeen nimestä "The" pitäisi ilmeisesti nykyään jättää pois. Tarhamyrkkyliljat kukkivat juuri ja juuri ajoissa, jotta niistä ehtii olla iloa. The Giant on mielestäni kukinnan suhteen vähän luotettavampi lajike kuin Waterlily ja hivenen paremmin lisääntyvä, mutta kukkien pystyssä pysyminen on todella heikkoa. Lisäksi myöhäisen kukinnan, pakkasten ja auringonvalon puutteen vuoksi kukkien väri jää usein aika haaleaksi. Jos ehtii kukkia ajoissa, väritys on kuitenkin parhaimmillaan tasaisen vaaleanpunainen ja kukan koko on todella suuri.
Colchicum	Inno- cence		HL 45, HF 15, F IX-X
Tunnettu myös nimellä C. byzantinum 'Album', mutta nimi ei liene oikeellinen, joskin bysantinmyrkkyliljan piirteitä tässä lajikkeessa selvästi on sekä kukissa että lehdistössä. Myös tämä kasvi on tullut taloon väärällä nimellä, mutta ei sentään C. autumnale 'Album'ina. Lajike on kohtalaisen helppo tunnistaa; valkokukkainen, kehälehtien ulkokärjissä ja emin luottien kärjissä aniliininpunaa. Menestynyt aivan mukavasti, kukat ovat ehkä kehälehdiltään vähän lyhyemmät kuin bysantinmyrkkyliljan, mutta kehälehdet ainakin antavat leveämmän vaikutelman ja kukka enemmän maljamainen kuin bysantinmyrkkyliljan lähinnä tähtimäinen kukka.
Colchicum Speciosum- hybr.	Lilac Wonder?		HL 40, HF 20, F IX-X
Ei välttämättä aito Lilac Wonder, mutta vähintäänkin jokin saman ryhmän lajike. Kukkii syyskuun lopulta eteenpäin ja kukat kaatuvat harmillisen helposti, vaikkei niiden koko juuri päätä huimaa. Sopivan tukikasvin kanssa aivan passeli lajike käytettäväksi, väritys on myrkkyliljaksi ihan kohtuullisen voimakas.
Colchicum Speciosum-hybr.	Water- lily	tarhamyrk- kylilja	HL 30, HF 15, F X
Hyvin tunnettu, usein saatavilla oleva kerrannaiskukkainen tarhamyrkkylilja. Kukat ovat kerrannaisuudeltaan vähän vaihtelevia, komeita, mutta painavia, ja sateessa niiden pystyssä pysyminen vaatisi erittäin hyvin tukevaa aluskasvia. Kukinta-aika on myös harmillisen myöhäinen, monina vuosina ehtii vain juuri ja juuri kukkimaan. Olen pikku hiljaa kallistumassa sille kannalle, että tämä lajike on myrkkyliljoistani oikukkain, vaikkakin on säilynyt puutarhassani jo vuosikymmenen. Ilmeisesti mukulat kukkivat vain ollessaan aika isoja, ja jakaantumisen takia mukulakoko kenties menee helposti liian pieneksi. Sellaisina vuosina, kun muut myrkkyliljat kukkivat hyvin, Waterlily ei välttämättä käyttäydy samoin. Lajike on lisäksi etanoiden suursuosikki. Plussana kukat kerran auettuaan eivät pysty sulkeutumaan uudelleen, joten ne ovat näyttävät siihen saakka kunnes lakastuvat. Se voi huonossa säässä käydä harmillisen äkkiä, etenkin jos kukkatorvi pääsee taittumaan. Kasvi on enimmäkseen enemmän tai vähemmän liian myöhään kukkiva, mutta niinä syksyinä kun se ehtii kukkimaan ajoissa, se on hyvin näyttävä. Sen ehtii vain unohtaa, koska hyviä vuosia osuu kohdalle niin harvoin.. Oikeanpuoleisessa kuvassa näkyy hieman lehtorikkoa, joka tuntuu olevan tälle myrkkyliljalle sopivan matala ja jäykkä alus- ja tukikasvi.

Edellinen:	Seuraava:
Sipuli- ja mukulakasvit, etusivu	Sahramit eli krookukset

Tämän sivun kirjoittamisessa käytetyt lähteet:

• Bowles, E. A. 1972 (reprint from 1915). My garden in autumn and winter. Redwood Press Ltd, Trowsbridge, Wiltshire.
• Bowles, E. A. 1952 (rev. ed.). A handbook of Crocus and Colchicum for gardeners. Bodley Head, London.
• Frankova, L., Komjathyova, H., Boka, K., Gasparikova, O., Psenak, M. 2003. Biochemical and physiological aspects of developmental cycle of Colchicum autumnale L. Biologia Plantarum 47: 509-516.
• Gutterman, Y. & Boeken, B. 1988. Flowering affected by daylength and temperature in the leafless flowering desert geophyte Colchicum tunicatum, its annual life cycle and vegetative propagation. Botanical Gazette 149: 382-390.
• Gutterman, Y. 1989. Colchicum tunicatum. In: CRC Handbook of Flowering, Vol. VI, ed. Abraham Halevy. CRC Press, Boca Raton, Florida. pp. 234-242.
• Bryan, John E. 2002. Bulbs (revised edition). Timber Press, Portland, Oregon.
• Leeds, R. 2005. Autumn bulbs. Alpine Garden Society, B T Batsford, London.
• Paivel, A. 1974. Madalakasvulised sibullilled. Valgus, Tallinn. 160 p.
• Siivonen, V. 1957. Kukkasipulien viljely ja hyötö. WSOY, Porvoo.