Sipuli-, mukula- ja juurakkokuvia kasveista joita sellaisessa muodossa on kaupallisesti saatavilla, lajit tieteellisen nimen mukaan A-D. Todellinen sipulikasvihörhön merkki: ottaa kuvia _sipuleista_? Monet sipulit ja mukulat ovat lajilleen tyypillisen näköisiä ja tunnistettavia, ja esimerkiksi krookusten lajintunnistuksessa mukulan kuori on tärkeä tutkia. Toisaalta kuitenkaan vaikkapa narsissi- ja tulppaanilajien ja -risteymien erottaminen ei sipulin perusteella juuri koskaan onnistu.

Sipulien ja mukuloiden valokuvaaminen on itselleni lähinnä keino oppia tunnistamaan ne lajit jotka näistä voi tunnistaa, mutta etenkin tapa dokumentoida hankittujen sipulien laatu, terveys ja koko. Näin on helpompi muistaa, minkä kokoiset kukkasipulit kehittyvät hyvin ja millaiset tauti- ja laatuongelmat ovat kasvin kukinnan ja kasvun kannalta oleellisia. Näin toivottavasti oppii kiinnittämään huomiota oikeisiin asioihin, kun hankkii uusia kasveja.

Sivu 2: Lajit E-Z

Klikkaa pikkukuvaa suuremman kuvan avaamiseksi. Jos sipulien alla on valkoinen paperi, se on kooltaan A4 ja väriltään sen pitäisi olla valkoinen, joten valokuvien valkobalanssi on usein aika lailla pielessä. Useimmat kuvat ovat kooltaan 600 x 800 pikseliä.



Oikealla lehtolaukka, Allium oreophilum, kokoa 4/+. Seulasta on tainnut kyllä mennä läpi vähän pienempääkin kokoa. Keskellä libanoninlaukka, Allium zebdanense, ja vasemmalla irtomyynnissä hyvän näköistä oregoninlaukkaa (A. unifolium).


Sinilaukan (Allium caeruleum) valkoisissa sipuleissa on usein hivenen vihertävää sävyä, jota joskus näkyy muutamilla muillakin laukoilla.


Valkovuokon juurakkoja. Olisi aikamoinen yllätys jos nämä olisivat elossa, niin kuivuneilta näyttävät.


Balkaninvuokon, Anemone blanda, mukuloita kokoa 4/5.


Bulbocodium vernum eli virvalilja, vasemmalla koko 6/+ suoraan kaupan hyllystä, oikealla maasta nostettuna. Huomaa miten verso kasvaa mukulan sivulta, ei sen päältä, kuten myös myrkkyliljoilla. Väri on märkänä aika erilainen, ks. myös Scilla.


Camassia quamash, sinitähtihyasintti. Harvinaisen hyväkuntoisia sipuleita; tähtihyasintin sipulit ovat lähes aina hankittaessa enemmän tai vähemmän homeisia.


Vasemmalla Corydalis solida, pystykiurunkannus, koko 5/+ kaupan hyllyltä, ja keskellä samaista kasvia vasta nostettuna kolme tai neljä vuotta istutuksen jälkeen. Vasemmalla oikein nättiä ja hyvän kokoista C. solidan lajiketta Beth Evans.


Crocus ancyrensis, ankaransahrami. Mukulat ovat aika vaaleita ja niiden kuori on karkea- ja harvakuituinen, verkkomainen. Vasemmassa ja keskikuvassa yksi erä (lajiketta Golden Bunch), oikealla toinen, lajikenimetön erä.


Vasemmalla ylempänä Crocus Yellow Mammoth (koko 8/9). Alempana C. angustifolius, armeniansahrami. Keskikuvassa vasemmalla kevätsahramin mukula (C. vernus) ja oikealla nimellä Grand Yellow ostetun krookuslajikkeen mukula. Vasemmalla kahdessa kuvassa C. flavus, jota suomenkielinen viljelykasvien nimistö ei tunne.

Mukulan kuoren kuidut keskikuvan oikenapuoleisessa mukulassa ovat paksut ja lähes suorat, kun C. vernuksella ne ovat hienommat ja harvakseltaan verkkomaisesti yhteenkiertyneet. Tämän "Ison Keltaisen" alkuperää on etsitty pitkään, ja kirjallisuudessa nimet C.flavus x C.angustifolius eli C. x stellaris ja C. vernus, C. luteus ja C. flavus ovat tulleet vastaan. Lajikenimenäkin on monenlaista isoon kokoon ja keltaiseen väriin viittaavaa, ehkäpä kaikki eivät kuitenkaan ole ihan samaa kantaa. Tai sitten ovat..

Kromosomiston tutkailuun perustuen on päätelty [1], että "iso keltainen" olisi risteymä C.flavus x C.angustifolius, vieläpä niin päin, että jälkimmäinen laji olisi "äiti". Mukuloita katsellessa asiaa voi tuumia suuntaan ja toiseenkin..


Krookusten mukuloista ja erityisesti mukuloiden kuorista löytyy lajituntomerkkejä, jos niitä osaa lukea. Aika hankalaa se on. Vasemmalla C. angustifolius, jonka kuori on karkea- ja suorakuituinen. Sitten C. sieberin ja c. tommasinianuksen hienokuituisia mukuloita. C. tommasinianuksen mukulat ovat litteänpyöreitä, C. sieberin mukuloissa on selvempi "nokka". Sieberinsahramista on mukuloiltaan ihan toisenkin näköinen alalaji (subsp. atticus), mutta tämännäköistä sorttia meillä tavallisesti myydään. Viimeisenä oikealla C. bifloruksen tai C. chrysanthuksen renkaisia mukuloita. Mukulan alaosassa kuoressa näkyy useampia renkaita. Kultasahramilla kuoren pitäisi olla kalvomainen ja tyveltä renkainen, sinisahramilla puolestaan vain renkainen. Näitä kahta mukulatyyppiä en edelleenkään oikein aina erota.


Vasemmalla Crocus 'Blue Pearl', koko 5/+. Kuuluu joko lajiin C. biflorus tai C. chrysanthus riippuen mistä lähteestä katsoo. Keskellä C. 'Prins Klaus' (koko 5/6), jonka asemasta on samanlaista epäselvyyttä. Monet kulta- ja sinisahramin lajikkeet ovat näiden kahden risteymiä, joten epäselvyydet ovat aika ymmärrettäviä.


Crocus etruscus, etruskisahrami.


Crocus kotschyanus eli syyriansyyssahrami, usein myynnissä nimellä C. zonatus, koko 8/9. Mukulat ovat krookukseksi erikoisen pahkuraisia ja litteitä, ja niiden kuori on säikeetön, ikäänkuin kalvomainen.


Vasemmalla ylhäällä Crocus versicolor, ranskansahrami, ja sen alla C. korolkowii, korolkowinsahrami. Jälkimmäisellä on sahramiksi aika isot mukulat, hitusen kevätsahramiakin suuremmat. Oikealla Crocus olivieri balansae. Mukulan kuori on kova ja kalvomainen, vaikka siinä näkyy kuituisuutta muistuttavaa raitakuviota.


Vasemmalla Crocus sieberi subsp. sublimis (lajike Tricolor), koko 5/6. Oikealla C.sieberi subsp. atticus (lajike Firefly). Mukulat ovat niin eri näköiset, että voisi luulla kyseessä olevan kaksi eri lajia, ja joidenkin mielestä näin onkin.


Vasemmalla ylhäällä Crocus goylimyi, kreikansyyssahrami. Sen alla Crocus speciosus, syyssahrami, ja oikeanpuoleisessa kuvassa sitä hieman ohutkuorisemman oloinen C. pulchellus, makedoniansyyssahrami.


Crocus tommasinianus 'Ruby Giant', koko 5/+. Kukkia näistä saadaan keskimäärin noin 3 per mukula.


Vasemmalla Crocus vernus eli tavallinen kevätsahrami, kokoa 10/+. Oikealla vasta nostettu versova C. vernus tytärmukuloineen.


Vasta kevät paljastaa, mitä tämä "kasvitieteellisten" krookusten seos sisältää. Mukuloista löytyy vähintäänkin neljää eri tyyppiä. (Kuva seuraavalta keväältä tässä. Kyseinen sipulierä löytyy kuvan keskeltä hieman oikealla olevista sinisävyisistä, harvemmassa olevista kukista oikealle päin. Joukossa oli kahta (tummempi ja vaaleampi lila) tähtisahramin lajiketta ja neljää tai viittä kultasahramin lajiketta.)


Kaksi vasenta kuvaa: kahta eri lajiketta tarhamyrkkyliljaa (Colchicum Speciosum-ryhmä), vasemmalla koko 13/+, toisena vasemmalta paketin mukaan 16/+. Tarhamyrkkyliljan mukulat ovat usein aika isoja, syysmyrkkyliljaa isompia, mutta loistomyrkkyliljasta poiketen litteän leveitä tai pyöreähköjä. Seuraavana tuntematon myrkkylilja. Myrkkyliljat voi todellakin syksyllä kukittaa sisällä ikkunalaudalla ihan ilman multaa. Oikealla C. autumnale, syysmyrkkylilja. Myrkkylilja on yksi niitä harvoja sipuli- ja mukulakasveja, joiden mukulat ovat aika usein isompia kuin paketissa ilmoitetaan. Ja sehän on pelkästään positiivista, ainakin silloin kun väärä koko ei anna viitettä siitä, että lajikin on eri kuin paketissa ilmoitettu. Syysmyrkkylilja (C. autumnale) on harvemmin oikean reunan kuvassa näkyviä selvästi suurempaa, isompi koko voi olla viite siitä, että kyseessä onkin tarha- tai loistomyrkkylilja.


Lisää myrkkyliljoja: Vasemmalla Colchicum speciosum, loistomyrkkylilja, perusmuotoa; lajille on tyypillistä, että mukulat ovat pitkiä ja hoikkia. Keskellä hivenen alamittainen C. autumnale 'Nancy Lindsay', jota en ehkä itse lukisi syysmyrkkyliljaksi mutta luotamme tällä kertaa viisaampien sanaan, ja oikealla puutarhasta juuri kaivettu, kukintakokoa selvästi pienempi C.cilicicum, turkinmyrkkylilja. Tässä viimeisessä näkyy hyvin, että vanhat lehdet muodostavat myrkkyliljan mukulan kuoreen maan pintaan asti ulottuvan käytävän, jota pitkin kukat pääsevät nousemaan ehjänä. Tämä vanhojen lehtien muodostama "torvi" siivotaan mukuloista ilmeisesti yleensä pois, kun ne lähtevät tuottajalta maailmalle, joten sen pääsee näkemään lähinnä omia kasveja jakaessa.


Lisää myrkkyliljoja: Vasemmalla vasta hankittuja turkinmyrkkyliljan mukuloita, jotka ovat kukintakokoisia, mutta jostain syystä melkein kuorettomia. Versonaiheet ovat vielä tosi pieniä. Oikealla bysantinmyrkkyliljan (C.byzantinum) mukuloita, jotka tuskin eroavat kuorensa alla juuri millään tavalla turkinmyrkkyliljan ulkonäöstä. Mukulan malli muistuttaa tarhamyrkkyliljoja. Mukulan koon ja ulkonäön perusteella voi jonkinmoisella todennäköisyydellä erottaa syys- ja loistomyrkkyliljan näistä isoista ja litteänpyöreistä mukuloista, mutta tätä litteänpyöreää sakkia en kyllä osaa mukuloista erotella. Lisäksi on olemassa paljon harvemmin kaupan olevia lajeja, joiden mukulat sekoittavat soppaa muistuttaen kuka mitäkin.


Kuvassa harvinaisempien pienten, keväällä kukkivien myrkkyliljojen mukuloita: Yllä kaksi C. kesselringii -lajin mukulaa ja alla muutama C. hungaricum.

Edellinen:	Seuraava:
Sipulien ja mukuloiden myyntikoko	Sipuli- ja mukula- kuvia, E-Z

[1] Brighton, C.A., Scarlett, C.J., Mathew, B. 1980. Cytological studies and origins of some Crocus cultivars. In: Petaloid monocotyledons. Linnaean Society Symposium series 8.