Sipulien, mukuloiden yms. hankinta

Sipulien ja mukuloiden hankinta
Kukkasipuleita ostamassa
Sipuleiden ja mukuloiden säilytys ja säilyvyys
Istutusaika
Kasvupaikan valinta kasvin mukaan..
..tai kasvin valinta kasvupaikan mukaan
Sipulit oikein päin..
..ja oikeaan syvyyteen
Istutusetäisyydet


Mistä niitä saa?
Meillä yleisesti kasvatettavia sipulikasveja on syksyisin ja joidenkin lajien osalta keväisin saatavilla sekä marketeista että puutarhamyymälöistä. Myyjästä riippumatta ne ovat lähes poikkeuksetta kotoisin Hollannin suurilta sipulipakkaajilta, joskin alkuperäinen tuotantomaa voi olla jotain aivan muutakin. Suurimmat pakkaajat tuottavat paitsi omalla nimellään myytäviä sipuleja, myös pakkaavat tavaraa eri markettiketjujen omiin pakkauksiin. Marketeissa sipulien säilytysolot ovat harvemmin kohdallaan kuin puutarhamyymälöissä, joten ne saattavat pilaantua nopeammin ja kasvuunlähtö voi jäädä puutarhaliikeen tavaraa huonommaksi. Puutarhamyymälästä saa yleensä sipulien mukaan asiallisia kasvatusohjeita, kun marketista ostaessa ne täytyy selvittää itse. Jotkut puutarhamyymälät myyvät selkeästi parempaa, suurempaa ja laji- ja lajikevalikoilmaltaan laajempaa tavaraa kuin marketit, ja kukkasipulien irtomyynti on puutarhamyymälöissä aikamoinen syksyn vetonaula.

Olisi kiva sanoa, että ehdottomasti aina kannattaa ostaa kukkasipulit puutarhamyymälästä, ja tavallisen mutta laatua arvostavan puutarhanomistajan kyllä yleensä kannattaakin. Marketit myyvät kuitenkin toisinaan pakkausta myöten täsmälleen samaa tavaraa kuin parhaat puutarhamyymälät. Tällöin valikoimiin tutustunut ja sipulien säilyvyyden tunteva harrastaja voi ostaa ainakin parhaiten säilyvät lajit aivan surutta sieltä, mistä ne halvimmalla saa.

Suomessa parhaidenkin puutarhamyymälöiden lajivalikoima syksyllä istutettavien sipuli- ja mukulakasvien osalta on kansainväliseen tarjontaan nähden melko vaatimaton. Erilaisia lajikkeita sen sijaan esimerkiksi narsissista ja tulppaanista saattaa olla myynnissä kohtuullisen paljon. Lajikevalikoima lisäksi vaihtuu vuosittain sen verran, että aina tulee tarjolle jotain, mitä ei ole aiemmin tullut hankittua. Harvinaisempia lajeja ja lajikkeita saa parhaiten netti- ja postimyynnin kautta, Suomessa on muutama alan toimija ja nykyään EU:n alueelta on helppo tilata sipuleja. Hollannissa ei kukkasipulimaan maineestaan huolimatta ole niin paljon netti- ja postimyyntiä kuluttajille kuin voisi luulla, sivujen englanninkieliset osiot ovat usein pettymyksiä ja sielläkään lajivalikoimat eivät usein päätä huimaa. Muutamista muista Euroopan maista löytyy maineikkaita sipulikasveja välittäviä tai/ja kasvattavia yrityksiä, joista sipuleita on varsin vaivatonta hankkia.

Itselläni on kokemusta kotimaan sipulitoimittajien lisäksi pääasiassa Iso-Britannian pienemmistä sipuleja tuottavista tai välittävistä taimistoista. Sikäläistä tarjontaa on helppo tutkia RHS:n Plant Finderin kautta, sieltä löytyy myyjiä harvinaisillekin lajeille ja lajikkeille. Kannattaa selailla useamman toimittajan valikoimia ja toimitusehtoja, sillä kaikki eivät toimita ulkomaille ja sekä hinnat että postituskulut vaihtelevat rajusti. Iso-Britanniassa myydään perinteisesti joitakin huonosti säilyviä sipuleita myös keväällä joko ruukussa tai turpeina, kukkivina tai juuri kukinnan jälkeen ("in the green"). Näiden hankintaa en suosittele siksi, että kasvien mukana tuleva multa lisää suuresti sitä vaaraa, että kasvin lisäksi tuodaan maahan kasvintuhoojia ja ei-toivottuja vieraslajeja. Postituskulut voivat lisäksi olla aika isot ja kasvi usein kärsivät pimeästä matkasta.

Kukkasipuli- ja mukulakaupan ongelmia
Etenkin liljoja olisi hienoa päästä hankkimaan USA:sta ja Kanadasta, mutta postikulut ovat hämmästyttävän isot ja kasvimateriaalin maahantuonti Euroopan ulkopuolelta (ja osittain myös EU:n ulkopuolisesta Euroopasta) vaatii kasvinterveystodistuksen ja on siksi yksityishenkilölle kohtuullisen hintavaa ja hankalaa, joskaan ei missään nimessä mahdotonta. Kaiken kaikkiaan epätavallisempia lajeja ja lajikkeita metsästäessä kannattaa kääntyä Suomen ja muun Euroopan netti- ja postimyynnin puoleen, sillä sipulit kulkevat postissa aivan mukavasti, paremmin kuin taimet, vaikka eivät yhtä helposti kuin siemenet. Tavaran laatua ei netti- ja postimyynnissä tietenkään pääse tarkistamaan ennen ostamista. Toinen yleinen ongelma yhtä lailla sekä nettikaupassa että kotoisessa puutarhakaupassa on se, että myynnissä oleva tavara on melko usein virheellisesti nimettyä joko lajikkeen tai jopa lajin tasolle saakka.

Toinen mielessä pidettävä asia on, että kansainvälinen koristekasvikauppa on suurin vaarallisten kasvitautien ja -tuholaisten levittäjä. Sipulit, mukulat ja siemenet ovat kasvien lisäysaineistoa eikä niiden mukana kulje yleensä multaa. Sipulien ja mukuloiden pinta on lisäksi yleensä käsitelty torjunta-aineilla. Sipulit ja mukulat eivät näistä syistä ole kasvintuhoojien salamatkustuksen suhteen yhtä riskialttiita kuin multineen myytävät taimet, mutta vaara on aina olemassa. Tässäkin on syytä kiinnittää syytä sekä taimiston hyvään maineeseen, kasvipassin kunnossa oloon silloin kun sellainen vaaditaan, sekä siihen, mitä tauteja ja tuholaisia kasvin viljelyalueella esiintyy. Voi pohtia, millainen riski yksityishenkilön versus puutarhaliikkeen tai puutarhamessujen torikauppiaan maahantuomat sipulit ovat kasvintuhoojien maahantuonnin kannalta. Suomessa kukkasipuleita ei tuoteta, joten kotimaista vaihtoehtoa ei ole. Pienemmiltä taimistoilta tilatessa ostaja voi jopa tietää, missä kasvit on tuotettu, toisin kuin Hollannin tukkujen kautta kulkevissa suurissa sipulierissä usein on asia. Luonnosta kerättyjä sipuleita, kuten muitakaan kasveja, ei ole turvallista eikä usein luvallistakaan tuoda Suomeen, mikä on hyvä muistaa maailmalla lomaillessa.

Vielä yksi kukkasipulikaupan vakava ongelma on sipulien, juurakoiden ja mukuloiden kerääminen myyntiin luonnosta. Tämä ei yleensä ole luonnossa yleistenkään lajien kohdalla hyväksyttävää, sillä kyseessä on useimmiten etenkin kehittymättömillä ja köyhillä alueilla ryöstökeräys joka tuhoaa luonnonvaraisia populaatioita. Kannattaa muistaa, että monet sipuli- ja mukulakasvit, joita meillä viljellään, ovat kotoisin esimerkiksi Lähi-Idästä, Etelä-Afrikasta tai Itä-Euroopasta. Myös hyvin harvinaisia ja uhanalaisia sipulikasveja kerätään ikävä kyllä joillakin alueilla varsin suruttomasti luonnosta myyntiin, eikä sellaisia voi missään tapauksessa hyvällä omallatunnolla ostaa. Meikäläisissäkin kaupoissa näkyy myynnissä ainakin joidenkin syklaamien ja lumikellojen luonnosta kerättyjä mukuloita ja sipuleita. Netissä erittäin epäilyttävään tavaraan törmää monien muidenkin lajien ja sukujen kohdalla. Silloin, kun ostaa jalostettuja kasvilajikkeita, voi periaatteessa välttää koko luonnosta keräämisen vaaran, mutta myös eri lajien luonnonvaraisille, ulkonäöltään erottuville kannoille on voitu antaa lajikenimiä. Ja toisaalta monet taimistot ja tuottajat viljelevät täysin hyväksyttävällä tavalla kasvikantoja, jotka ovat alunperin luonnosta kerättyjä.

Luotettavan ja hyvämaineisen myyjän etsimiseen on siis erittäin painavia syitä. Kokemuksia eri toimittajista kannattaa etsiä ja kysellä muilta harrastajilta tai esimerkiksi puutarhafoorumeilta.

Valikoidaan parhaat päältä..
Kun ostaa sipuleita ja mukuloita, kannattaa pääsääntöisesti valita suurimmat mahdolliset sipulit (lisää sipulien koosta täällä). Sipulien pitää tuntua kiinteiltä ja painavilta käteen, suunnilleen kuten hyvälaatuinen raaka peruna, eikä niissä saa olla hometta tai tuoreita arpia. Kuivumaan päässeet sipulit voi tunnistaa joko siitä että mukulat tuntuvat hieman nahkeilta tai kuorellisissa sipuleissa on useita kuivia, irrallisia kerroksia sisällä olevan pienen kiinteän sipulin ympärillä. Kuivumiselle arkoja ovat etenkin lumikellojen ja lumipisaroiden sipulit, home puolestaan on yleinen ongelma esimerkiksi liljoilla, pikarililjoilla ja tähtihyasinteilla. Surullisimmissa tapauksissa sipulit ovat mätiä ja ne tunnistaa jo hajusta ja jos ei siitä, niin sipulien tahnaisesta pehmeydestä.


Jos on tottunut ostamaan perunoita ja ruokasipuleita irtomyynnistä ruokakaupassa, kukkasipulien ja -mukuloiden valinta tapahtuu suunnilleen samoin perustein - vältä homeisia, kuivuneita, kolhuisia, nahistuneita, itäneitä ja arpisia sipuleita ja mukuloita. Monet sipulit ja mukulat erittävät kumimaista tai siirappimaista nestettä kolhuistaan, joten kannattaa myös välttää sipuleja joiden pinnassa näkyy pihkamaisia, joskus lasimaiseksi kuivuneita pisaroita. Parantuneet, pinnalliset arvet ja edellä mainitut kuivuneet pisarat eivät ole kovin suuria laatuvikoja, mutta niitäkin kannattaa välttää jos mahdollista. Jos kunnoltaan epäilyttäviä sipuleita kuitenkin päätyy ostamaan vaikkapa halvan hinnan perusteella, niin esimerkiksi liljoista voi poistaa pahasti homeiset sipulisuomut. Monet homeiset sipulit selviävät hengissä, kunhan ne istutetaan mahdollisimman nopeasti, vaikka kukinta seuraavana keväänä tai kesänä voi jäädä huomattavasti alle odotusten. Pahasti kuivuneet sipulit jäävät epätodennäköisemmin henkiin, ja mädän pehmittämät eivät juuri koskaan enää maassa kevääseen saakka selviä.

Jos ostaa liljan sipuleita keväällä tai syksyllä kukkivia krookuksia tai myrkkyliljan mukuloita elokuussa, niissä usein näkyy jo versoa. Näin ei saisi olla, sillä sipulit pitäisi myydä lepotilaisena, mutta usein sipulit versovat jo ostaessa. Tämä voi johtua liian myöhäisestä myyntiajankohdasta, pitkästä myyntiajasta tai sopimattomista säilytysoloista. Syksyn poistomyyntitarjouksessa olevissa sipuleissa on lokakuun lopulla usein jo jonkin verran versoa. Esimerkiksi krookukset versovat myyntipakkauksessa lähes aina loppusyksyllä, mutta se ei krookusten kukintaa seuraavana keväänä juuri näytä haittaavan. Kun joutuu ostamaan jo versovia sipuleita tai mukuloita, valitaan sipuleita joissa on mahdollisimman lyhyet ja tukevat versot, ja varotaan vahingoittamasta versoja.


Sipulien käsittelyn jälkeen on aina syytä pestä kädet, sillä sipulit on melkoisella varmuudella kylvetetty torjunta-aineessa. Viljellyt sipulit käsitellään joko liottamalla tai pölyttämällä systeemisillä sienitautien torjunta-aineilla lajittelun yhteydessä, jotta taudit eivät jylläisi varastoinnin aikana. Jotkut sipulit ovat myrkyllisiä tai ihoa ärsyttäviä (esim. narsissi), joten kädet on syytä pestä vaikka käsittelisi sipuleita omasta puutarhasta, ja käsineiden käyttö ei ole huono idea sekään. Sellaisten sipulien ja mukulojen kohdalla, jotka kasvavat jossain luonnonvaraisina, täytyy muistaa tarkistaa että sipulit ovat viljeltyjä eivätkä luonnosta kerättyjä. Joskus kielitaito ei riitä pakkaustekstien lukemiseen; olen törmännyt myyntipakkauksiin, joissa tekstit ovat vain hollanniksi. Tällöin sipulin asiallinen alkuperä ilmaistaan yleensä "geteelde bloembollen".


Sipulien, mukuloiden yms. säilytys

Jos sipuleja täytyy säilyttää ennen istutusta, ne pitäisi pitää viileässä, lämpötilaltaan kohtuullisen tasaisessa ja melko kuivassa paikassa. Sellaisia paikkoja ei ole aina tarjolla. Jotkut kuorettomat tai ohutkuoriset ja muuten arat mukulat ja sipulit, kuten syksyllä istutettavat liljat, pikarililjat, lumikello ja talventähti eivät juuri kestä säilytystä vaan ne pitäisi istuttaa välittömästi kun ne tulevat saataville. Useimmat tulppaanit, narsissit ja erityisesti kevätkukkivat krookukset puolestaan sietävät säilytystä varsin hyvin lähinnä sipulia tai mukulaa suojaavan kuoren ansiosta, ja näiden hyvälaatuisia sipuleja voi usein pitää viikon tai pari viileässä huoneenlämmössä ilman suurempaa haittavaikutusta. Itse säilyttelen kellarin puutteessa syksyllä istutusta odottavia sipuleita ja mukuloita ulkona paksulla sanomalehtikerroksella vuoratussa puulaatikossa, joka puolestaan on varjoisassa ja sateelta suojatussa paikassa.

Säilytyksen aikana sipuleita uhkaavat kuivuminen ja sienitaudit, lähinnä homeet. Jos säilytyspaikka ei ole ilmava tai pakkaukset ovat tiivistä muovia, vaarana on myös bakteerien ja sienten aiheuttama mätäneminen. Sipulien kuntoa voi tarkkailla kokeilemalla ovatko sipulin kuoret edelleen yhtä tiiviisti sipulin päällä kuin ostettaessa vai onko niiden alle tullut kuivumisesta kielivää "tyhjää" tilaa, tai onko sipuli tai mukula lähtenyt homehtumaan, pehmenemään tai nahistumaan. Usein kannattaa miettiä, voiko sipuleja ja mukuloita säilyttää itse paremmissa oloissa kuin missä ne myymälässä ovat. Jos ei voi, niin kannattaa lykätä ostoajankohta mahdollisimman lähelle istutusajankohtaa. Myöskin koti- ja ulkomaiset postimyyntifirmat toimittavat lähes poikkeuksetta sipulit ja mukulat syyskuun puolivälin ja lokakuun alun välisenä aikana, jolloin ne voi istuttaa saman tien ja säilyttämisestä ei synny itselle päänvaivaa.

Erityisesti jotkut krookuksen (siis virallisemmin sahramin) mukulat säilyvät syksyllä taimimyymälässä suorastaan käsittämättömän hyvin (vaikka pyrkivät "piikittämään" elikkä versomaan) ja tulppaanitkin voivat olla aivan hyvässä kunnossa vielä naapurimarketin marraskuun puolivälin loppuunmyynnissä. Etenkin juuri tulppaaneja ja krookuksia voi aika rohkeasti ostaa ja istuttaa hyvinkin myöhään syksyllä sekä säilyvyyden että myöhäisen istutuksen siedon puolesta (kukinta voi kärsiä enemmän tai vähemmän, mutta kasvit yleensä kuitenkin selviävät hengissä, kukkivat ja kehittyvät jokseenkin normaalisti). Nämä myöhäiset istutukset toimivat puutarhassa, koska kasvit ehtivät juurtua vielä keväälläkin maan lämpötilan hitaasti noustessa. Hyötöä varten istutetetuilla sipuleilla ja mukuloilla kevät saadaan aikaan varsin nopealla lämpötilan nostolla ja keväällä ei enää oikein ole lisäaikaa juurtumiseen, joten ajoissa istuttaminen on hyödettäessä paljon tärkeämpää.

Kevätistutusta varten aikaisin keväällä ostettavia liljan sipuleja (ja joitakin muitakin sipuleja ja mukuloja) voi säilyttää jääkaapissa muutaman viikon, kunhan ne pakataan hieman kosteaan, puhtaaseen turpeeseen (esimerkiksi kylvöturve toimii hyvin), ja sipulit tarkistetaan homeen ja nahistumisen varalta viikottain. Jos näyttää että versonkasvu karkaa käsistä tai homeongelma taikka kuivuminen alkaa uhkaamaan, sipulit voi istuttaa ruukkuihin ja esikasvattaa sisällä kunnes pahimmat hallat ovat ohi. Esikasvatuksen aikana huoneenlämpöä viileämpi ja hyvin valaistu paikka olisivat eduksi, mutta huoneenlämmössäkin ne pärjäävät. Ruukkuja voi myös pitää pihalla päivisin lämpiminä päivinä ja nostaa yöksi sisään. Oman kokemukseni mukaan nahistuminen haittaa liljojen kehitystä enemmän kuin tavalliset, pinnalliset varastohomeet tai varastossa kasvamaan päässeet kalpeat pitkät versot, ja etenkin kuivumisen uhatessa sipulit on syytä istuttaa pikaisesti ruukkuihin kevättä odottamaan. Esikasvatusta varten sipuleita ei tarvitse istuttaa normaaliin istutussyvyyteen, kunhan edes hieman multaa saa sipuleiden päällekin. Ulos pysyvästi siirrettäessä istutussyvyyden voi korjata kohdalleen.

Alla taulukossa joitakin sipulisukuja sen mukaan miten hyvin ne kestävät säilytystä ennen istutusta. Taulukko perustuu omiin kokemuksiini ilman mitään takeita tiedon oikeellisuudesta. Suomenkielisiä nimiä näille suvuille löytyy täältä sivun alaosasta.

Istutus

Etelä-Suomessa liljojen ulos istuttaminen on usein mahdollista toukokuun puolivälissä tai lopulla, mutta maan pinnalle nousevaa versostoa on suojattava halloilta. Syksyllä kukkivat krookukset ja myrkkyliljat täytyy istuttaa välittömästi kun ne tulevat kauppaan, yleensä elokuun lopulla tai syyskuun alussa. Kyse ei niinkään ole siitä, että mukulat eivät säilyisi, vaan siitä, että nämä syksyllä kukkivat lajit versovat usein jo ostettaessa, ja versot vahingoittuvat sitä helpommin käsiteltäessä mitä isommat versot ovat. Aikainen istutus edesauttaa myös sitä, että myrkkyliljat ja syksyn krookukset ehtisivät kukkimaan ennen talven tuloa.

Eteläisessä Suomessa kevätkukkijoiden sipuleita voi istuttaa pääasiassa syyskuun puolivälistä eteenpäin siihen saakka kun maa jäätyy. Istuttamisen jättäminen hyvin myöhään tuo omat ongelmansa, sillä sipulit eivät ehdi juurtua kunnolla ja voivat kukkia hyvin myöhään. Tämä on harvoin ongelma tulppaaneilla, mutta narsissien pitäisi ehtiä juurtua jo syksyllä. Liian aikaisin istutetut sipulit kuitenkin saattavat lähteä kasvuun liian aikaisin eivätkä ehkä selviä talven tai kevään pakkasista. Parin viikon jakso syyskuun viimeisestä viikosta lokakuun alkupuolelle on ollut useina vuosina varsin turvallista istutusaikaa sipuleille Etelä-Suomessa. Usein sanotaan, että maan pitäisi jäähtyä alle kymmeneen asteeseen ennen sipulien istutusta. Itse en allekirjoita tätä, mutta odottelen kyllä mielelläni, että yölämpötilat ovat tippuneet alle kymmeneen asteeseen vähintään vajaaksi viikoksi ennen istutusta. Joinakin lämpiminä ja kiireisinä syksyinä tämä ei kuitenkaan ole ollut mahdollista.

Tulppaaneja ja krookuksia voi yleensä istuttaa hyvin siihen saakka, että maa jäätyy, mutta mieluummin tietysti ei jätetä istutusta ihan joulukuulle. Myöhäisen istutuksen seurauksena näidenkin lajien kukinta viivästyy ja muitakin ongelmia saattaa ilmetä. Muitakin sipuleita voi usein menestyksekkäästi istuttaa varsin myöhään, mutta tällöin sekä sipulien varastossa pilaatumisen että talvenkestävyyden riskit kasvavat ja kukinta seuraavana keväänä voi olla huono tai myöhässä. Narsissin kukkavarret jäävät joskus tavallista lyhyemmäksi, jos sipulit on istutettu hyvin myöhään. Myöhäisiä istutuksia voi auttaa matkaan kastelemalla lämpimällä vedellä. Jos maa on jo kylmää ja sipulit ovat syvällä, kasteluvesi saa todellakin olla melkoisen kuumaa, jotta se on vielä lämmintä kun se pääsee valumaan sipuleille saakka.

Omia muistiinpanoja katsoessa aikaisimmat istutusajat peruslajeille (tulppaani, narsissi, sahrami eli krookus) ovat olleet viimeisen viiden vuoden aikana 13.9. ja viimeiset marraskuun ensimmäisellä viikolla. Useimpina vuosina valtaosa istutuksista on kuitenkin tehty säätä seuraten noin viikon kuluessa syyskuun 20. päivästä. Jos syksy jatkuu lämpimänä, myöhäiset istutukset ehtivät juurtua ja aikaiset saattavat yrittää lähteä kasvuunkin, kylmänä syksynä toisaalta esimerkiksi narsissin juurtuminen voi jäädä huonoksi. Mutta koska tätä ei voi etukäteen tietää, on tuo syyskuun viimeinen viikko ollut aika hyvä kompromissi. Heikosti säilyvät lajit, kuten talventähdet, koiranhampaat, lumipisarat, lumikellot ym. olen istuttanut heti ne hankittuani, usein joko aivan elokuun lopulla tai syyskuun alkupäivinä. Ylläolevan taulukon "säilyy melko huonosti" ryhmästäkin pääosa on päässyt maahan sipulien kunnosta riippuen viimeistään syyskuun puolivälissä.

Kasvupaikkavaatimuksista yleisesti
Eri sipulikasveilla on hyvin erilaiset kasvupaikkavaatimukset maaperän, maan kosteuden ja valo-olojen puolesta. Tämän sivuston kasvikohtaisissa teksteissä on tietoa kasvupaikkavaatimuksista osalle lajeista (linkit vasemmassa riippuvalikossa, joka aukeaa Sipuli- ja mukulakasvien alta). Mikään sipulikasvi ei viihdy talvisaikaan litimärässä maassa ja useimmat pitävät kevyestä, lämpimästä ja läpäisevästä maasta. Kuivatusta voi edesauttaa esimerkiksi joko salaojittamalla tai rakentamalla kukkatarhat ympäristöä korkeammiksi. Vain harvat sipulikasvit pärjäävät märissä, jäykissä savimaissa, mutta jos jotain sipulikukkaa sellaisessa haluaa kokeilla, kannattaa valita paikka joka on talvella mahdollisimman kuiva ja lajeiksi esimerkiksi lumikello, keltanarsissi, tavallisimpia helmililjoja ja idänsinililja. Keltanarsissi ja lumikello pitävät lihavasta, multavasta savimaasta ja pärjäävät usein vähän huonommassakin savimaassa jotenkuten, kun taas idänsinililja lähisukulaisineen ja hento- ja tummahelmililja ovat sipulikasvien joukossa vaatimattomimmasta päästä ja menestyvät yleensä myös savimaassa. Tarkempaa tietoa eri sipuli- ja mukulakasvien kasvupaikkavaatimuksista löytyy ko. lajin kohdalta.

Savipitoinen maa ei sinänsä ole monellekaan sipuli- ja mukulakasville ongelma, jos maan rakenne on hyvä, kuivatus pystytään järjestämään ja talvimärkyydeltä voidaan välttyä. Savimaata kannattaa yrittää pitää multavana esimerkiksi lisäämällä pintaan kompostia vuosittain. Kun lierot viihtyvät, voi pintaan levitellystä ruohonleikkuujäte- ym. katteestakin huomattava osa päätyä maan multavuutta parantamaan. Maan tiiviyden vähentämisessä voi auttaa myös syväjuuristen kasvien kasvatus ja maan kääntäminen hyvin syvältä sipulien jakamisen yhteydessä, ja polkemisen välttäminen erityisesti maan ollessa märkää.

Jotkut sipulikasvit tarvitsevat kesällä lepokautensa aikana lämmintä ja kuivaa ja vaativat paikan, joka kuivuu kesällä rutikuivaksi, toiset sietävät kasvukauden aikaista märkyyttä paremmin. Esimerkiksi monet kasvitieteelliset tulppaanit ja kevätkurjenmiekka vaativat hyvin kuivuvan paikan, mutta helmililja kaipaa kosteutta kesälläkin. Kesän kuivuuden järjestämisessä voivat auttaa kesällä myöhemmin kasvuun lähtevät, vettä hyvin ahneesti käyttävät kasvit. Omassa puutarhassani kevätkurjenmiekkojen menestymistä edesauttavat naapurina kasvavat päivänliljat, kärhöt ja punalatvat, joiden vedenkäyttö kuivattaa maata erittäin tehokkaasti.

Kesällä aktiivisessa kasvussa olevat lajit, kuten liljat ja monet keväällä istutettavat sipulikasvit vaativat kesällä kosteutta aivan perennojen tapaan, ja monet niistä viihtyvät tavallisessa perennapenkissä. Toivottujen valo-olojen suhteen on myös vaihtelua aivan laidasta laitaan ja lajeja löytyy sekä paahteeseen että kohtalaisen varjoisaan paikkaan, kunhan vain keväällä, ennen puiden ja pensaiden lehteen tuloa, paikka on valoisa. Aikaisimmat kevätkukkijat kannattaa yleensä istuttaa hyvin lämpimiin paikkoihin, joihin pälviä muodostuu aikaisin, koska niissä kukinta alkaa ensimmäisenä ja kiinnittää siksi eniten huomiota.

Kevätkukintaa pensaikkoon ja perennapenkkiin
Aika monet sipuli- ja mukulakasvit sopivat istutettavaksi joko perennapenkkiin tai pensasryhmiin. Perennapenkkejä on olosuhteiltaan monenlaisia ja lähes jokaiseen perennapenkkiin löytyy sopivia sipuli- ja mukulakasvilajeja kevään kukintaa tehostamaan. Perennat ovat siitä mukavia seuralaisia monille, etenkin aikaisimmille sipuli- ja mukulakasveille, että niiden lehdistö peittää myöhemmin kesällä lakastuvien sipulikasvin jättämät aukot istutuksissa. Kuiviin tai ainakin hyvin vettä läpäiseviin, aurinkoisiin kivikkotarhoihin sopivat monenlaiset kuivaa kesää vaativat sipulikasvit, kuten sini- ja kultasahramit ja monet muut sahramit, tulppaanit, laukat, jotkut narsissit ja kevätkurjenmiekat. Normaalikostassa tai kosteammassakin perennapenkissä viihtyvät mm. kelta- ja valkonarsissit, helmililjat, kiurunkannukset, lumikellot ja vuokot. Perennapenkkiin on ehkä helpointa istuttaa sipulit pieniin ryhmiin tai nauhoiksi perennantaimien väleihin, jolloin kummatkaan kasvit eivät ole liikaa toistensa tiellä. Sipulikasvien ja monien etenkin loppukesällä kukkivien perennojen elinkiertojen ajoitus on sellainen, että ne pärjäävät hyvin rinnakkain. Tarkempaa tietoa eri sipuli- ja mukulakasvien kasvupaikkavaatimuksista löytyy tältä sivustolta ko. lajin kohdalta.


Pensasistutuksiin sopivat usein parhaiten pienehköt sipuli- ja mukulakasvilajit, jotka ehkä jopa leviävät pensaiden alla itsekseen. Tällaisia ovat mm. monet Scilla-lajit, posliinihyasintti, jotkut krookukset, talventähti ja lumikellot. Myös monet kelta- ja valkonarsissien tyyppiset "perusnarsissit", menestyvät pensasryhmissä mukavasti. Lähes kaikille meillä kasvatettaville koristepensaille löytyy varmasti sopivaa sipulikasviseuraa. Pensasalueilla menestyvät pikkusipulit sopivat usein hyvin isojen puiden ympärille kesällä usein varjoisille, kuiville ja huononurmisille alueille. Myös marjapensas- ja omenatarhat ovat usein erinomaisia paikkoja sipuli- ja mukulakasvien kasvatukseen. Hyvässä, säännöllisesti leikatussa nurmikossa juuri mikään sipulikasvi ei jaksa kovin pitkään elellä, joten ainakaan kaikkia sipuleitaan ei kannata nurmikkoon istutella. Sipulikasvien kannalta tiheä nurmikko on voimakas kilpailija ja sen leikkuu tappaa sipulikasvien lehdet usein aivan liian aikaisin kasvukaudella, jolloin ne eivät saa kerättyä voimavaroja seuraavan vuoden kukintaan.

Toisaalta kasvupaikan valinnassa pitäisi muistaa, että viljelykasvien leviäminen luontoon ja meikäläisten luonnonlajien syrjäyttäminen ei ole hyvä asia, vaikka sipulikasveja ei haitallisten vieraskasvilajien listalla ainakaan vielä ole (2010). Sipuleina kasvit yleensä leviävät vain lyhyitä matkoja, vaikkakin ne voivat olla puutarhassa aika kiusallisia; esimerkiksi sarjatähdikin ja hentohelmililjan pieniä sipuleita saattaa pyöriä "rikkaruohoina" muiden sipuleiden joukossa. Luontoon ne eivät kuitenkaan kovin helposti leviä, kunhan puutarhajätettä käsittelee asiallisesti. Yleensä luontoon hankaluudeksi saakka leviävät lajit leviävät siemenestä. Jos liiallisen leviämisen vaara tuntuu ilmeiseltä, voi etsiä halutuista lajeista steriilejä, siemeniä tuottamattomia kantoja. Monista sipuli- ja mukulakasveista on sukupolvien kasvullisen lisäyksen myötä valikoitunut viljelyyn myös steriilejä kantoja. Sipuli- ja mukulakasvien joukossa on ylipäätään varsin vähän lajeja, jotka leviävät siemenestä todella runsaasti - idänsinililja on näistä hyvä esimerkki, mutta muita ei sitten niin helposti mieleen tulekaan.

Miten päin?
Useimmista sipuleista, mukuloista ja juurakoista on aika helppo sanoa mikä puoli kuuluu ylös- ja mikä alaspäin. Esimerkiksi tulppaanin ja kevätkurjenmiekan sipuleissa on selvä kärki, joka kuuluu ylöspäin, ja narsissin ja lumikellon sipuleissa on selvän kaulan lisäksi usein sipulin pohjassa vanhoja juuria. Monella mukulalla ja sipulilla on selvä tyvilevy jonka löydettyään osaa osoittaa sen istutuskuopassa alaspäin. Jotkut sipulit ja erityisesti mukulat ovat kumminkin varsin hankalia, kuten talventähti ja kiurunkannukset sekä jotkut pikarililjat ja vuokot. Näiden osalta ei yleensä olekaan niin kriittistä että ne tulevat maahan nokka ylöspäin. Jos verso- ja juuripäätä on hankala tai mahdoton erottaa, usein on parasta istuttaa sipulit sivuttain. Ne osaavat kyllä kääntää itsensä oikein päin muutamassa vuodessa. Itse olen istuttanut näitä hankalia pikkusipuleita täysin satunnaiseen asentoon kylvämällä niitä istutuskuopan pohjalle, ja tämä on näyttänyt toimivan ihan hyvin.

Helpointa istutus on yleensä tehdä kaivamalla koko sipulijoukolle yhteinen istutusalue, jonka pohjalle sipulit sijoitellaan. Ahtaissa paikoissa tai harvaan istutettaessa yksittäiset sipulit voi istuttaa omiin pikku "reikiinsä" vaikkapa voikukkaraudan avulla. Tämä onnistuu etenkin pikkusipuleilla, narsisseja tai tulppaaneja ja muita isoja sipuleja ei juuri kannata istutella muutoin kuin kaivamalla auki kunnollinen istutusalue.

Usein neuvotaan laittamaan sipulien alle muutaman sentin kerros soraa tai karkeaa hiekkaa, jotta sipulit eivät kärsisi niin helposti liiasta märkyydestä. En ole huomannut että tästä olisi juuri hyötyä, mutta hyvin savisilla mailla tätä vanhaa neuvoa saattaa olla hyödyllistä noudattaa. On kyllä aika kyseenalaista, siirtyykö vesi lainkaan alaspäin tällaisesta soran täyttämästä poterosta, vai syntyykö siitä vain märkä painanne. Hiekkakerros voi toisaalta toimia sipulien löytämisessä auttavana merkkinä vuosia myöhemmin, kun ne on aika nostaa ja jakaa. Sen sijaan lannoittaminen istutusvaiheessa on useimmiten turhaa. Mitään nopealiukoista lannoitetta ei kannata laittaa sipuleille syksyllä, vaan vasta seuraavana keväänä, koska syksyllä annettu lannoite ehtii helposti huuhtoutua pois jo ennen kevättä. Luujauhoa, hyvin palanutta kompostia ym. pitkävaikutteista lannoitus- tai maanparannusainetta voi kyllä käyttää jo istutuksen yhteydessä.



Miten syvään?
Istutussyvyys vaihtelee lajin ja sipulin koon mukaan ja kerrotaan usein myyntipakkauksessa. Myyntipakkaus onkin ensimmäinen tietolähde istutussyvyyden suhteen, tosin ohje voi olla tarkoitettu meikäläisistä poikkeaviin ilmasto-oloihin, joten sitä voi pitää suuntaa-antavana. Myös maalaji vaikuttaa hieman niin, että kevyemmillä (hiekkaisilla tai/ja multavilla) mailla sipulit istutetaan yleensä syvempään ja raskaammilla mailla (savisilla) lähemmäs pintaa; raskaassa maassa istutussyvyyttä voi pienentää noin neljänneksellä. Peukalosääntö on 3-4 kertaa sipulin korkeus, mutta tästä on runsaasti poikkeuksia etenkin suurimpien ja pienimpien sipulien joukossa.

Karkeasti sanottuna melko kevyessä, multavassa maassa ison narsissin sipulin pohja tulee noin 20-25 cm:n syvyyteen, pienempien narsissien (esim. syklaami- ja nunnannarsissi) sekä pienehköjen kasvitieteellisten tulppaanien noin 15 cm:n syvyyteen; joka tapauksessa multaa täytyy saada sipulin kärjen päälle vähintään kymmenkunta senttiä. Isojen tulppaanien sipulin pohja olisi hyvä saada 25-30 cm:n syvyyteen. Useimmat pikkusipulit (esim. useimmat helmililjat, sinililjat, kevättähdet, pienemmät laukat, lumikellot, koiranhampaat, talventähdet..) ja krookukset voi istuttaa noin 10 cm syvän istutuskuopan pohjalle, kasvitieteelliset krookukset noin viiteen senttiin. Isot liljat istutetaan aika syvään, 25-30 cm:n tienoille. Myrkkyliljat voi istuttaa lähelle maanpintaa, mukulan kärki vain viitisen senttiä maanpinnan alapuolelle, tosin ne pärjäävät syvempäänkin istutettuna. Sarjatähdikki ja kevät- ja lumikurjenmiekat pitäisi puolestaan istuttaa kokoonsa nähden aika syvälle, ainakin yli kymmeneen, mieluummin yli viiteentoista senttiin. Useimmat pikarililjat istutetaan 10-15 cm:n syvyyteen, suurimmat, kuten keisarinpikarililja, jopa reiluun 30 cm:iin.


Muutamat väärään syvyyteen istutetut lajit voivat itse siirtyä maassa jonkin verran ylös- tai etenkin alaspäin. Krookukset siirtyvät näppärästi maassa ylöspäin, koska ne tekevät uuden mukulan joka vuosi. Uusi mukula voi syntyä kymmenenkin senttiä edellisen yläpuolelle, jos vanha mukula on jostain syystä eksynyt liian syvälle. Istutussyvyys on kumminkin tärkeä saada jokseenkin kohdalleen, koska sillä on vaikutusta talvenkestävyyteen, jakautumiseen ja kukinta-aikaan. Lisäksi valtaosa lajeista ei pysty liikkumaan maassa ylöspäin ja kaikki eivät pääse edes alaspäin. Liian syvään istutetut sipulit kukkivat myöhään, lisääntyvät heikommin jakautumalla ja voivat viihtyä muutenkin huonosti. Toisaalta syvään istuttamisen jakautumista vähentävä vaikutus on usein toivottava etenkin tulppaaneilla, mutta myös joillakin muilla lajeilla, jotka jakaantuvat tuhottomasti ja kukkivat siksi heikosti, kuten jotkut kurjenmiekat, krookukset ja sarjatähdikki. Liian pintaan istutetut sipulit altistuvat paleltumiselle ja liian aikaiselle kasvuunlähdölle ja maan kuivumiselle kesken kasvukauden. Joillakin lajeilla liian lähellä pintaa oleminen voi lisätä sipulin kasvullista lisääntymisintoa eli sivusipulien tai -mukuloiden syntyä.

Kuten muutkin kasvit, myös sipulit ja mukulat tulisi kastella istuttamisen jälkeen, jotta sipulin/mukulan ja maan välille syntyy kunnon kontakti ja sipulit osaavat lähteä juurtumaan. Monet sipuli- ja mukulakasvit kehotetaan talvisuojaamaan havuilla tai lehdillä. Näin voi olla viisasta tehdä, mutta täytyy muistaa, että talvisuojauksen alla on myös myyrillä mukavammat oltavat. Itse en tästä syystä koskaan varsinaisesti talvisuojaa sipuli-istutuksia, mutta levittelen ja poljen kyllä tarhoihin naapureilta haravoituja lehtiä syksyllä lierojen sapuskaksi ja maan multavuutta lisäämään. Nämä voivat toimia hivenen talvisuojanakin, vaikka se ei ole homman ensisijainen tarkoitus.

Istutusetäisyys tarkoituksen mukaan
Istutusetäisyys, kuten istutussyvyyskin, löytyy yleensä myyntipakkauksesta. Jos halutaan heti seuraavana keväänä näyttävä kasvusto keskeiselle paikalle puutarhaa, kannattaa istuttaa sipulit ja mukulat hieman tiheämpään, kun taas pensaiden juurille ja muualle rauhassa leviämään istutettavat sipulit voi istuttaa harvempaankin kuin pakkaus suosittaa. Melko monelle lajille sopiva perusistutusväli on kolmen mukulan/sipulin leveyden välein, tarkoittaen siis sitä, että istutettujen sipulien/mukuloiden väliin jäävään tyhjään tilaan mahtuisi vieri viereen kolme kyseisen sortin sipulia tai mukulaa.

Esimerkiksi kultasahrameilla istuttaminen noin puolentoista tai kahden mukulan leveyden välein antaa tiiviin ja näyttävän kasvuston jo seuraavana keväänä, mutta jakamistarve voi tulla vastaan nopeammin kuin jos noudattaisi yleensä suositeltua viidestä kymmeneen sentin istutusväliä. Jos esimerkiksi tulppaanin kasvatus harvoin onnistuu niin, että ne kukkivat uudelleen, voi ne istuttaa yhden kevään iloksi varsin tiheään, esimerkiksi 7-8 cm välein, kun taas monivuotiseksi tarkoitetussa kasvustossa on parempi noudattaa suositeltua istutustiheyttä, joka aika usein on 15, jopa 20 cm. Edes hyvin lyhytikäistä kasvustoa istutettaessa ei kannata juuri alittaa 1,5 x sipulin leveyttä istutusetäisyytenä. Sipulien on syytä olla kunnolla irti toisistaan jo senkin takia, että mikäli taudit yllättävät talven aikana, ne eivät leviäisi sipulista toiseen. Ruukkuistutuksissa voi yleensä käyttää hyvin tiheää istutusta (1,5, jopa vain yhden sipulinmitan välein tai kerroksittain), koska kasvit saavat niissä hyvää hoitoa.

Sipulia sipulin seuraan
Eri sipuli- ja mukulakasvilajeja voi hyvin istuttaa päällekkäin niin, että alla on esimerkiksi tulppaaneja, liljoja tai muita syvälle maahan istutettavia sipuleita, ja niiden päällä jotain matalampaan istutettavaa (ja yleensä aiemmin kukkivaa) sipulia tai mukulaa. Kukinta-aikojen yhteensopiminen ja lehdistön vaatima tila täytyy kuitenkin suunnitella etukäteen ja lajien kasvupaikkavaatimusten pitäisi sopia yhteen. Narsissien päällä on aika vaikea kasvattaa mitään pikkusipulia, koska narsissin lehdistö on hyvin peittävä ja niiden seuraksi istutetut pikkusipulit voivat menehtyä varjostukseen; parhaiten toiminevat myöhäiset narsissit yhdessä aikaisten, jonkin verran varjostusta sietävien pikkusipulien, kuten Scilla-suvun pikkulajien tai aikaisten helmihyasinttien kanssa. Tulppaanien seurana voi viihtyä esimerkiksi kesän kuivuutta tulppaanien tapaan vaativa kevätkurjenmiekka tai monet krookukset. Esimerkiksi helmililjat, Scilla-lajit sekä krookuksista parhaiten kesäkosteutta sietävät lajit voivat menestyä hyvin liljojen seurassa.

Itselläni hyviä, useamman vuoden hyvin pärjänneitä yhdistelmiä ovat olleet kultasahrami ja raitatulppaani sekä kultasahrami ja buharantulppaani ja myöhäinen kaulusnarsissi isokevättähden kaverina. Liljojen seurassa on kasvateltu kaikenlaista, mm. idänsinililjaa, kultasahramia, tähtisahramia, kevätsahramia, pieniä narsisseja ja erilaisia helmililjoja. Kannattaa kuitenkin muistaa, että myyrille tällainen istutus on todellinen lottovoitto ja näissä tapahtuu nopeasti suuria tuhoja, jos puutarhurin valvova silmä talven mittaan uuvahtaa.

Edellinen:	Seuraava:
Mitä sipuli- ja mukulakasvit ovat	Sipulien ja mukuloiden myyntikoko