doradin puutarhasivut: perennat

Perennat

Perennalista on jaettu muutamaksi eri sivuksi tieteellisen nimen alkukirjaimen mukaan. Valokuvat aukeavat suuremmaksi klikkaamalla kuvaa.

Miten luetaan info-saraketta: esimerkki
[H 45, F VI ] luetaan näin:
H = korkeus sentteinä (jos lehdet ja kukat kovin eri korkuiset, HL=lehtien ja HF=kukkien korkeus), F = kukintakuukausi, n=kukinta ei koristearvon kannalta oleellinen, tai ei kuki. Annetut tiedot perustuvat kokemuksiin omassa puutarhassa ja muualla tekemiini havaintoihin ja voivat pitää tai olla pitämättä paikkaansa muualla ja muissa olosuhteissa. Usko ja sovella omalla vastuulla!

tieteellinen nimi	lajike	suomalainen nimi	info	kuvat

Thymus praecox	var. pseudo- lanuginosus	harmaa-ajuruoho	H 5, F VI-VII
Ajuruohojen lajintunnistus ja -määritys on vähän sekavaa. Kasvatuksen kannalta ajuruohot ovat aika samankaltaisia. Tämä ajuruoho on vähän arempi ja lehdistö saattaa kärsiä hieman homeesta kosteina kausina ja keväällä se saattaa kuivua auringossa. Ilmava talvisuojaus olisi avuksi. Tällä ajuruoholla versosto on tiiviisti aivan maata vasten, eli korkeutta maan pinnasta ei versostolla ole kuin sentti tai pari, kukkia ei yleensä ole kovin runsaasti ja ne nousevat lehdistöä hieman korkeammalle. Kaikki ajuruohot tarvitsevat aurinkoista, hyvin läpäisevää, mielellään hiekkaista ja kalkittua kasvupaikkaa.

Thymus pulegioides (?)		nurmiaju- ruoho (?)	H 10, F VI
Hieman harmaa-ajuruohoa korkeampi ja talvenkestävyydeltään ongelmaton. Kesäkuussa koko kasvusto peittyy kukkiin, ja niissä vierailee runsaasti hyönteisiä.

Thymus serpyllum (?)	Alba	kangasaju- ruoho (?)	H 10, F VI
Kestävyys ei ole ihan paras mahdollinen, mutta pärjäilee kohtuullisesti. Istutettuna yllämainitun nurmiajuruohon (?) sekaan häviää kilpailussa ja katoaa muutamassa vuodessa, joten kannattaa istuttaa erilleen muista elinvoimaisemmista ajuruohoista.

Tiarella	Pink Skyrocket	tiarella	H 15, F V-VII
Tämä mätästävä tiarella on yksi parhaita varjoperennojani. Se näyttää pärjäävän hyvinkin syvässä varjossa kosteassa taikka vähintäänkin kosteudeltaan normaalissa paikassa, muutama taimi porskuttelee myös kevätkostealla mutta kesällä hyvin kuivaksi kuivuvalla erittäin varjoisella paikalla. Osittain ikivihreä, edellisen kesän lehdet näyttävät kuolevan vasta seuraavana keväänä uusien lehtien kehityttyä. Keväällä aurinkoa saadessaan sen lehdistö punertuu ja yleensäkin kasvu kärsii liiasta valosta. Lehtien sormijakoisuus- tai osaisuus vaihtelee valo-olojen mukaan ja lehtien keskellä on yleensä tummempi kuvio, jota ei näy valokuvan taimessa. Kukkii alkukesällä ja jos kuihtuneet kukinnot poistaa, jatkaa pientä kukintaa lähes läpi kesän. Mätästävää kasvia voi lisätä loppukesällä varovaisesti jakamalla; mättäät kasvavat kokoa nopeasti, mutta jakotaimiin on hankala saada juuria mukaan. Kaikki tiarellani ovat peräisin yhdestä taimesta. Ostamani taimi osoittautui kokonaan juurettomaksi, sillä sen tyveltä löytyi viitisen ahnetta toukkaa eikä lainkaan juuria. Pulleat otukset vaikuttivat sepän toukilta. Peittelin juurettomien lehtiruusukkeiden tyvet multaan kaikkein kosteimpaan ja varjoisimpaan paikkaan mitä vain löytyi ja ihme kyllä, ne jäivät henkiin ja juurtuivat.

Trollius Cultorum-hybr.		tarhakullero	H 40, F V-VI
Kullerot ovat päässeet hieman unohtumaan uudemmissa puutarhoissa, mikä on ikävää, sillä ne ovat todella kauniita alkukesän kukkijoita. Tämä lajikenimettä jäänyt tarhakullero pärjäilee kosteahkossa ja multavassa perennaryhmän iltapäivällä aurinkoa saavassa reunassa. Kullerot tarvitsevat aika paljon kosteutta eivätkä siedä kuivumista varsinkaan ennen kukintaa tai sen aikana, ja viihtyvät parhaiten lievässä varjossa. Lehdistö saattaa kuihtua loppukesällä taikka ainakin usein muuttuu aika ikävän näköiseksi akileijojen tapaan.

Verbascum chaixii	(Album) Milkshake	ranskantuli- kukka	H 130, F VII-VIII
Ranskantulikukka on vaatimaton ja monivuotinen, taikka ainakin tekee uusia tyviruusukkeita samaan paikkaan kukittuaan eli käyttäytyy kuten monivuotinen. Sen pitäisi myös levitä siemenestä, tosin meillä tällaista ei ole havaittu. Ranskantulikukka jaksaa kukkia yllättävänkin varjoisassa paikassa, vaikka tulikukat yleensä vaativat hyvin aurinkoista, kuivaa ja aika ravinteikasta paikkaa. Kaikki viisi tainta ovat selvinneet puolen vuosikymmentä ilman talvisuojausta, vaikka English Gardensin siemenpussi, josta nämä ovat peräisin, neuvoo talvisuojaamaan kasvit. Kukinta kestää varsin pitkään.

Veronica filiformis		kaukasian- tädyke	H 5, F V
Kaukasiantädyke on osoittautunut taloksi asetuttuaan ja muutaman hyvälumisen talven jälkeen erittäin aggressiivikseksi leviäjäksi, joka rönsyilee juurehtivilla lamoavilla versoillaan hyvinkin varjoisien paikkojen läpi kukkiakseen jossain aurinkoisemmissa laikuissa. Sen kanssa täytyy olla hyvin huolellinen, ettei se pääse leviämään luontoon. Tarhasta kitketyt versopehkot juurtuvat erittäin helposti uudelleen esimerkiksi kompostikasan päällä. Kitkentäjäte täytyy biojätepussittaa ja laittaa biojäteastiaan tai haudata reilusti maahan, sillä kompostista se pääsee liian helposti leviämään eteenpäin. En ole ainakaan vielä huomannut, että se kuitenkaan leviäisi siemenestä; tämä voi johtua siitä, että puutarhassani on kasvista vain yhtä kloonia. Ehkä on onnekasta, että kasvi ei ole täysin talvenkestävä. Osa kasvustosta usein kuolee talvella, mutta jonkun hieman suojaa antavan isomman kasvin tyveltä se lähtee aina keväällä uudelleen liikkeelle. Kasvi on sinänsä erittäin nätti ja helppo tarhan aukkopaikkojen täyttäjä, mutta näin voimallista leviäjää en voi hyvällä omallatunnolla suositella puutarhaan. Saattaa olla, että kasvi pysyisi kurissa köyhemmällä ja kuivemmalla kasvupaikalla; itselläni se kasvaa melkoisen villisti multavassa ja ravinteikkaassa tarhassa.

Veronica gentianoides		unelma- tädyke	HL 15, HF 35, F V-VI
Unelmatädyke kukkii alkukesällä aika lyhyesti mutta kauniisti. Matalat lehtiruusukkeet ovat nahkeita ja osittain ainavihreitä. Aurinkoinen tai lievästi varjoinen paikka, kukinta-aikana ja sitä ennen kosteutta pitää olla reilusti, myöhemmin kesällä kestää pientä kuivuuttakin. Tavallinen puutarhamulta kelpaa. Unelmatädykkeestä on yleisesti liikkeellä myös lehdiltään valkokirjavaa muotoa.

Veronica prostrata		mätästädyke	H 20, F VI
Läpäisevään ja kuivahkoon paikkaan tavalliseen puutarhamultaan sopiva lamoavan mätästävä, tyveltä puutumaan pyrkivä, maanpeitekasvinakin käytettävä perenna, jonka varret kannattaa leikata alas viimeistään keväällä. Useimpien tädykkeiden tapaan kukinta on kaunis mutta aika lyhyt.

Veronica spicata	Nana	(kääpiö)tähkä- tädyke	HL 5, HF 15, F VII-VIII
Aika talvenarka ja erityisen arka talvimärkyydelle, mutta ehdottomasti kasvattamisen arvoinen perenna. Lehdistö on tällä kääpiölajikkeella aivan maanmyötäinen, kukkavarret nousevat siitä noin 10-20 sentin korkeuteen. Kukinta-aika on useimmista tädykkeistä poiketen kohtuullisen pitkä. Kukat ovat kauniin siniset, myös vaaleanpunaisia ja valkoisia lajikkeita löytyy. Läpäisevä, aurinkoinen, suojaisa ja hyvämultainen kasvupaikka.

Vinca minor		pikkutalvio	H 10, F V-VI
Kestävä ikivihreä maanpeiteperenna. Jonkinasteinen varjostus ja multava maa ovat perusvaatimukset, menestyy ainakin normaalikosteassa ja myös hyvinkin kuivassa paikassa. Leviää pitkien juurehtivien versojen avulla varsin nopeasti. Liian ison kasvuston kurissapito on vähän hankalaa, sillä varret ovat lankamaisia ja tosi sitkeitä. Kasvi on tiettävästi myrkyllinen, mutta myyrät saattavat silti tehdä talvituhoja kasvustossa. Varsin kätevä ja vaatimaton maanpeitekasvi esimerkiksi pensaiden alle.

Zigadenus elegans		tähtililja	HL 30, HF 60, F VII-VIII
Puutarhoissa aika harvinainen tähtililja menestyy puolivarjoisella, melko kostealla paikalla syvä- ja hyvämultaisessa perennaryhmässä. Kaikin puolin vaivattoman oloinen kasvatti, josta itse tykkään kovasti. Ainoa mieleen tuleva miinuspuoli on, että lehdistö saa jonkinlaisen tumman pilkutuksen, ehkä nokisienen, jokseenkin joka loppukesä. Tähtililjan vihreävalkoiset, jäykät ja ilmavat kukinnot nousevat heinämäisen lehdistön yläpuolelle ja kestävät pitkään. Nuput ovat näkyvissä pitkään ennen kukkien avautumista ja itse odotan kukkien aukenemista joka vuosi ainakin kaksi viikkoa ennen kuin se oikeasti tapahtuu. Tähtililjan lehdistö lähtee myös kasvuun aika aikaisin keväällä ja itse olen suojannut sitä hallalta, en tiedä onko suojaus todella tarpeen vai ei. Kyseessä on totta puhuen sipulikasvi, mutta koska olen hankkinut sen astiataimena, niin päätyköön perennalistaan. Olen lisännyt tähtililjaa jakamalla aikaisin keväällä ihan menestyksellisesti, jakaminen on aika helppoa, jokaisen lehtiruusukkeen voi erotella omaksi taimekseen.

Perennat Q-S

Perennat, etusivu