doradin puutarhasivut: sipuli- ja mukulakasvit

Sipuli- ja mukulakasvit

Sipuli- ja mukulakasvien lajilista on jaettu eri sivuiksi tieteellisen nimen alkukirjaimen mukaan. Muutamalla suuremmalla suvulla on omat sivunsa. Valokuvat aukeavat suuremmaksi klikkaamalla kuvaa.

Myrkkyliljat (Colchicum)
Sahramit (krookukset,
Crocus)
Lumikellot ja -pisarat
(Galanthus)
Reticulata-
kurjenmiekat (Iris)
Liljat (Lilium)
Narsissit (Narcissus)
Sinililjat ja
kevättähdet (Scilla)
Tulppaanit (Tulipa)

Miten luetaan info-saraketta: esimerkki
[H 45, F VI ] luetaan näin:
H = korkeus sentteinä (jos lehdet ja kukat kovin eri korkuiset, HL=lehtien ja HF=kukkien korkeus), F = kukintakuukausi, n=kukinta ei koristearvon kannalta oleellinen, tai ei kuki. Annetut tiedot perustuvat kokemuksiin omassa puutarhassa ja muualla tekemiini havaintoihin ja voivat pitää tai olla pitämättä paikkaansa muualla ja muissa olosuhteissa. Usko ja sovella omalla vastuulla!

tieteellinen nimi	lajike	suomalainen nimi	info	kuvat

Fritillaria acmopetala		anatolianpikarililja	H 30, F V
Puutarhakasveissa, niin kuin kaikessa muussakin, muoti vaihtuu ja uusia kasveja tulee viljelyyn kun vanhoja häviää. Innostus uusiin kasvisukuihin ja -lajeihin voi kestää vain hetkisen. Pikarililjoja on tullut valtavasti lisää Euroopan ja Suomenkin markkinoille, meillä ehkäpä yhdeksänkymmentäluvulta lähtien. Tällöin pikarililjat perinteisiä keisarin- ja kirjopikarililjaa lukuun ottamatta olivat vielä erikoisliikkeiden markkina-aluetta; säilyttämissäni 90-luvun loppuvuosien sipuliluetteloissa oli melkeinpä vuosittain muutama pikarililja-uutuus. Nykyään noita 90-luvun erikoisuuksia saa jo tavallisesta puutarhamyymälästä. Englannissa monien pikarililjojen saatavuus on jo parantunut niin paljon, että keräilijän ei tarvitse enää tyhjätä kukkaroaan aivan pohjaan saakka. Monia pikarililjoja voi lisätä itsekin aika helposti joko siemenestä, jota monet lajit tekevät runsaasti, tai sivusipuleista, joita niitäkin useilla lajeilla kehittyy reippaasti. Ilmeisesti kaikki pikarililjat (ainakin kaikki itse kokeilemani lajit) kelpaavat sapuskaksi liljakukoille, jotka keväällä aikaisin liikkeellä ollessaan joskus käyvät pikarililjojen kimppuun jo ennen kuin varsinaiset liljat ovat nousseet maan pintaan. Liljakukosta ja sen torjunnasta enemmät Liljat-sivulla. Anatolianpikarililja on noin kolmekymmensenttinen, hoikka ja väreiltään mukavan rauhallinen kasvi, joka monen muun pikarililjan tapaan tekee paljon pieniä sivusipuleita eli "riisiryynejä". Melko helpon lajin maineessa, mutta kaipaa hyvää maan kuivatusta. Lajin kukkien väritys vaihtelee aika tavalla. Syvään istututtaminen edesauttaa kukkimista sivusipulien tuoton kustannuksella, kuten useimmilla muillakin sipuli- ja mukulakasveilla.

Fritillaria meleagris		kirjopikarililja	H 45, F V
Kerran taloksi asetuttuaan luotettava ja pitkäikäinen kasvi, joka leviää siemenestä aika hyvin, joskin siementaimien kukintaa saa odottaa aika monta vuotta. Jakaantuu viihtyessään myös kohtuullisen runsaasti. Yleensä on saatavilla seosta, jossa sekä violetin punaruskeaa että valkoista muotoa. Saattaa piileskellä istutusta seuraavan vuoden sipulina ja nousta pintaan vasta toisena keväänä. Multava, kosteahko mutta ei talvimärkä paikka ja puolivarjo sopivat kirjopikarililjalle. Tämä hento ja hoikkavartinen kasvi ei juuri vie tilaa kukittuaan ja sopii varsin hyvin tavalliseen perennatarhaan, viihtyykin keskimääräisen perennatarhan oloissa ihan hyvin. Sopii myös kosteahkolle niitylle vähän luonnontilaisemmille alueille oikein mukavasti. Valkoinen muoto on halutumpi ja siementaimien joukossa sitä on yleensä varsin vähän, mutta violetin punaruskea perusmuoto on sekin komea. Kannattaa kokeilla kontrastiksi kullankeltaisten narsissien joukkoon; kukkii narsissien kanssa yhtä aikaa ja viihtyy samanlaisella kasvupaikalla. Liljakukot saattavat syödä lehtiä ja varsia kukinnan jälkeen varsin pahastikin, joten niitä kannattaa pitää silmällä.

Fritillaria michailovskyi		keltareunapikarililja	H 35, F V
Yksi meillä aikaisin saataville tulleita lajeja ja tätä nykyä varsin yleisesti myymälöistä löytyvä, melko helppo pikarililja. Erikoisen värisillä kukilla on oma viehätyksensä.

Fritillaria pallidiflora		kalvaspikarililja	H 40, F V
Hillityn vaalea, isokukkainen pikarililja, joka viihtyy lievässä varjossa multavassa kosteassa, mutta ei talvimärässä maassa. Talvenkestävyysongelmia ei ole ollut, mutta ei pidä vähääkään siirtelystä tai muusta häirinnästä. En ole myöskään saanut tätä lajia lisääntymään.

Fritillaria pontica			H 20, F V
Tämän melko pienen pikarililjan vihreäsävyiset kukat viehättävät minua kovasti. Lajilla ei liene vielä suomalaista nimeä. Viihtyy melko kosteassa paikassa, lievässä varjossa.

Fritillaria uva-vulpis		assyrianpikarililja	H 40, F V
Yksi tavallisimmin saatavilla olevia pikarililjoja. Se luetaan joskus samaan lajiin läheisen F. assyriacan kanssa. Pitkä, hoikka kukkavarsi, hoikat kukat yksittäin tai kaksittain kukkavarsissa. Viihtyy kosteissa, hieman varjoisissa paikoissa, mutta pärjää monenlaisilla vähemmän optimaalisillakin paikoilla ihan hyvin.

Gagea minima		pikkukäen- rieska	H 10, F IV-V
Käenrieskoja ei ikävä kyllä oikein saa kaupasta vaan niitä täytyy yrittää hankkia tuttavilta. Meikäläisistä puutarhoista saattaa löytyä kahta tai kolmea eri lajia (G. minima sekä G. lutea, isokäenrieska ja harvoin myös G. pratensis, puistokäenrieska), joista tämä on pienin. Isokäenrieska on meillä mitä ilmeisimmin luonnonvarainen ja pikkukäenrieskakin vähintäänkin muinaistulokas. Menestyessään käenrieskat leviävät iloisesti, pikkukäenrieska ilmeisesti pääasiassa mullan mukana, sillä sipulit ovat olemattoman pieniä ja huomaamattomia. Tiheä käenrieskamatto näyttää aikaisin keväällä raikkaan vihreältä rairuoholta, joka sitten yllättäen auringon paistaessa kukkii keltaisena. Kosteahko kasvupaikka ja ainakin kohtuullisesti aurinkoa lienee käenrieskojen toivomuslistalla.

Hyacinthoides hispanica		espanjansinililja	H 40, F V
Jossain vaiheessa espanjansinililja on luettu Scilla-sukuun eli idänsinililjan kanssa samaan sakkiin. Vaatimaton kasvi, menestyy Scilla-suvun tapaan monenlaisissa oloissa, mieluiten kohtuullisen kosteassa paikassa lievässä varjossa. Kuvan kasvi on hankittu v. 2007 englanninsinililjana, H. non-scripta, mutta olen aika varma että kysessä on espanjansinililja tai risteymä. Ensimmäisellä pitäisi olla eripituiset, vaaleaponsiset heteet, kun taas jälkimmäisellä keskenään samanpituiset ja siniset. Lajit myös risteytyvät keskenään.

Hyacinthoides non-scripta		englanninsinililja	H 40, F V
Olen toistaiseksi siinä uskossa, että tämä 2009 hankittu kasvi oli aitoa englanninsinililjaa. Vaikka hoidon ja käytön kannaltahan sillä ei ole mitään väliä, että kumpaa ovat. Molemmat lajit lähtevät keväällä kasvuun sipulikasvien häntäpäässä ja kukkivat yleensä toukokuun loppupuolella. Kasvupaikan pitäisi vielä tällöinkin olla jokseenkin valoisa tai korkeintaan puolivarjoinen, vaikka useimmissa pensaissa onkin jo lehdet. Paahteisella paikalla ne eivät kuitenkaan viihdy. Englannin- ja espanjansinililja jakautuvat kohtuullisen hillitysti.

Hyacinthus orientalis		hyasintti	H 30, F V(-VI)
Olen istutellut puutarhaan sekä puutarhalajikkeena hankittuja hyasintteja että vanhoja jouluhyasintteja. Menestys on ollut vaihteleva. Pisimpään säilyneitä lajikkeita ovat olleet Blue Jacket ja Festival Pink, jotka molemmat ovat pikemminkin puutarha- kuin hyötölajikkeita. Moniin muihin puutarhan sipuli-ja mukulakasveihin verrattuna hyasintti vaatii kesän kuivan, lehdettömän lepokauden aikana melko korkeita maan lämpötiloja kukka-aiheiden muodostumiseen. Tämä lienee heikohkon talvenkestävyyden lisäksi meillä yksi hyasinttien puutarhakasvatuksen mahdollisuuksia heikentävä tekijä. Vuosien 2010-2011 aikana hyasintit menestyivät puutarhassani tosi hyvin, varmaan koska kesät olivat kuumia ja talvet paksun lumipeitteen alla lämpimiä.

Edellinen:	Seuraava:
Muut lajit A-E	Muut lajit M-Z