Sipuli- ja mukulakasvien lajilista on jaettu muutamaksi eri sivuksi tieteellisen nimen alkukirjaimen mukaan. Krookuksilla, narsisseilla, liljoilla ja tulppaaneilla on omat sivunsa. Lista joistakin minulle tutummista tulppaanin lajeista ja lajikkeista valokuvineen sivun lopussa. Valokuvat aukeavat suuremmaksi klikkaamalla kuvaa.

Myrkkyliljat (Colchicum) Sahramit (krookukset, Crocus) Lumikellot ja -pisarat (Galanthus) Reticulata- kurjenmiekat (Iris) Liljat (Lilium) Narsissit (Narcissus) Sinililjat ja kevättähdet (Scilla) Tulppaanit (Tulipa)

Muut lajit A-E Muut lajit F-L Muut lajit M-Z Keväällä istutettavat Mitä sipuli- ja mukulakasvit ovat? Valinta ja istutus Sipulien hankintakoko Sipulikuvat A-D Sipulikuvat E-Z

Muutama sana tulppaneista

Kuten monet muutkin meillä puutarhassa viljeltävät sipulikasvit, ovat tulppaanit eli Tulipa-suku kotoisin Euroopasta, Pohjois-Afrikasta ja Aasian länsi- ja keskiosista. Tulppaaneja viljeltiin Persiassa jo ennen sen saapumista Eurooppaan 1500-luvulla. Tulppaanin historia on varmaankin viljelykasvien tunnetuimpia ja aiheesta löytyy useita kokonaisia kirjoja. Tulppaanien suosio vuosisatojen varrella on vaihdellut. Sekä leikkokukkana että sipulina tulppaanit ovat Suomessa nykyisinkin kappalemyynniltään suuria artikkeleita. Sipulien osalta se tosin ei ehkä kerro muusta kuin siitä, että tulppaanit jäävät useimmissa puutarhoissa lyhytikäisiksi.

Tulppaanille on olemassa samantapainen lajikeryhmittely ja -rekisteri kuin narsissille. Näiden nettisivujen syntyaikoina sitä ei oltu suomennettu eikä se ollut kovin helposti löydettävissä myöskään englanniksi, sillä lajikerekisterin pito on hollantilaisten kukkasipulituottajien (KAVB eli De Koninklijke Algemeene Vereeniging voor Bloembollencultuur) vastuulla. Onneksi Viljelykasvien nimistön uusin (2012) painos on ottanut mukaan ja suomentanut joitakin tärkeimpien koristekasvien lajikeryhmittelyjä, kuten tulppaanit. Samalla tulppaanien suomenkielinen nimistö yksinkertaistui aika asiallisesti. En kuitenkaan ihan kaikille ryhmänimien suomennoksille aplodeja antaisi.

Tulppaanilajikkeiden ryhmittely (Viljelykasvien nimistö 2012, toim. E. Räty)

Aikaiset lajikkeet
1. Yksinkertaiset aikaiset -Ryhmä
2. Kerrannaiset aikaiset -Ryhmä

Keskiaikaiset lajikkeet
3. Triumph -Ryhmä, triumftulppaani
4. Darwinhybridi -Ryhmä, darwinhybriditulppaani

Myöhäiset lajikkeet
5. Yksinkertaiset myöhäiset -Ryhmä
6. Liljakukkaiset -Ryhmä, liljatulppaani
7. Crispa -Ryhmä, ripsureunatulppaani
8. Viridiflora -Ryhmä, viherraitatulppaani
9. Rembrandt -Ryhmä, rembrandttulppaani
10. Papukaija -Ryhmä, papukaijatulppaani
11. Kerrannaiset myöhäiset -Ryhmä

Lajiryhmät
12. Kaufmanniana -Ryhmä, lummetulppaani
13. Fosteriana -Ryhmä, tulitulppaani
14. Greigii -Ryhmä, raitatulppaani
15. Muut tulppaanit


Lisäys 06/2012: Itse asiassa tämä luokittelu + ryhmäksi 16 lisätty "multiflowering" löytyy nykyään englanninkielisenä myös Wikipediasta.

Tulppaaneista tunnetuimpia suurelle yleisölle ovat erilaiset tarhatulppaanit (Tulipa Gesneriana-risteymät). Monien lajikkeiden menestyksekäs ja pitkäikäinen kasvattaminen puutarhassa edellyttää yleensä sitä, että ne nostetaan lehtien lakastuttua ylös, kuivataan ja lajitellaan, ja vain kukintakokoiset sipulit istutetaan tarhaan uudelleen syksyllä. Pienempiä sipuleita tulisi lihottaa kukintakokoon toisessa tarhassa. Kaikki tulppaanit, myös tarhatulppaanit, kaipaavat kesällä kuivaa lepokautta, jollainen meidän sateisessa ilmastossamme ei ihan helposti järjesty. Tulppaanit ovat myös hyvin arkoja talvimärkyydelle, ja vaativat kasvupaikkaa, joka on märän syksyn mittaan ja etenkin talvella suhteellisen kuiva. Hankalat kivijalan reunat ja rutikuivat eteläseinän vieret ovat usein yllättävän sopivia tulppaanien kasvatukseeen.

Tulppaanin sipulit ovat yksivuotisia. Tämä tarkoittaa, että kukittuaan sipuli muodostaa vaihtelevan määrän tytärsipuleja mutta kuolee itse. Toistuvan kukinnan kannalta on oleellista, että tytärsipulit ehtivät riittävän isoksi jaksaakseen kukkia heti seuraavana vuonna. Tietyt lajikkeet (esimerkiksi osa meillä tavallisista Apeldoorn-ryhmän lajikkeista) pystyvät tähän ilmastossamme ilman että niitä nostetaan kesällä maasta ja tytärsipuleista valikoidaan parhaat, mutta useimmat lajikkeet jakautuvat liian moneksi pieneksi sipuliksi ja toisen vuoden kukinta jää heikoksi. Myös ne lajikkeet jotka meillä jaksavat kukkia toistuvasti, vaativat pikkusipulien erottelua isommista aika usein, jotta tarha ei käy liian ahtaaksi. Toinen hyvä syy nostaa sipulit kesäksi pois tarhasta on se, että ne kaipaisivat kuivempia olosuhteita kesän lepokaudellaan kuin mitä meillä tavallisesti on tarjolla.

Tarhatulppaanien kasvatus ylipäätään vaatii siis aika intensiivisiä hoitotoimia, kuten runsasta lannoitusta, ajoittaista maasta nostoa ja lajittelua, puhumattakaan sopivasta kasvupaikasta, jollaista ei aina ole helppo järjestää. Nostetut sipulit tarvitsevat kesäksi ilmanvaihdoltaan hyvän, kuivan ja lämpimän paikan, ja pienempien sipulien kasvatukseen kukintakokoon tarvitaan sopiva tarha. Lajikkeiden erillään pitäminen varastoinnin aikana on myös toisinaan hankalaa. Koska sipulit ovat suhteellisen halpoja, monikaan ei vaivaudu selvittämään miten tulppaania voisi viljellä monivuotisena, tai mahdollisuuksia monivuotiseen viljelyyn ei löydy. Itse kasvatan kaikkien sipuli-istutusteni päällä ja seassa perennoja, joten vuotuinen ylöskaivelu ei sovi puutarhan hoitopolitiikkaan. Tästä syystä en kasvata nykyään tarhatulppaneja juuri lainkaan. Tulppaanit ovat myös meidän vähemmän kuin optimaalisissa olosuhteissamme aika herkkiä erilaisille sieni- ja bakteeritaudeille, joita tulppanilla on useita. Niiden seurauksena sipuleja kuolee maahan ja keväällä nousevien varsien määrä saattaa jäädä pieneksi etenkin märän kesän jälkeen. Tulppaanit kaipaavat enemmän tai vähemmän lämmintä ja kuivaa kesää, jollaisia meillä ei aina ole tarjolla. Nostamalla sipulit kesäksi maasta tällaiset olosuhteet on helpompi tarjota. Tulppaanit saattavat menestyä myös hyvin janoisten, tarhan kesänaikaisesta kuivatuksesta huolehtivien perennojen naapurina samaan tapaan kuin jotkut muutkin kesäkuivaa vaativat sipulikukat.

"Kasvitieteelliset" tulppaanit

Muita tulppaaneja kuin tarhatulppaaneja myydään usein nimityksellä kasvitieteelliset tulppaanit. Ryhmä kattaa hyvin erilaisia ja vaatimuksiltaan vaihtelevia lajeja, joten viljelyohjeet pitäisi joka lajille selvittää erikseen. Joukkoon kuuluvista tulppaaneista lumme-, tuli- ja raitatulppaanit (T. Kaufmanniana-, T. Fosteriana-ja T. Greigii-hybridit) muistuttavat ulkonäöltään ja kooltaan eniten tarhatulppaaneja. Näistä lajeista löytyy melko runsaasti lajikkeita, jotka myös käytöltään ja vaatimuksiltaan muistuttavat hieman tarhatulppaaneja, mutta voivat menestyä paikallaan useampia vuosia ilman että sipuleja nostetaan, lajitellaan ja harvennetaan. Kooltaan nämä ovat useimmiten vähän matalampia kuin tarhatulppaanit, mutta kukan koko ei välttämättä jää kovin paljon jälkeen tarhatulppaanista. Kasvupaikaksi kannattaa valita läpäisevä maa ja kesän kuivuus edesauttaisi näidenkin lajien elämää.
Parvitulppaani (T. tarda) saattaa hyvinkin olla meillä pitkäikäisin ja tavallisin kasvitieteellinen tulppaani. Kunhan kasvupaikka on aurinkoinen ja läpäisevä eikä turhan märkä, laji on aika helppo kasvatettava. Muita meillä aika yleisesti saatavilla olevia ovat terttutulppaani (T. praestans), metsätulppaani (T. sylvestris), kultatulppaani (T. stellata var. chrysantha) ja buharantulppaani (T. linifolia). Näistä kultatulppaani lienee hankalin ja helpoimmin puutarhasta häviävä, terttu- ja buharantulppaani puolestaan ovat mielestäni kohtuullisen sitkeitä.


Itse olen pitänyt helpoimpina muutamia tähtitulppaanin (T. humilis) lajikkeita, jotka ovat pieniä, 10-15 cm korkeita, vähän rentovartisia ja vaatimattomia.Ne tuntuvat kukkivan uskollisesti vuodesta toiseen ja viihtyvät perennapenkissä hyvin. Näitä pieniä tulppaaneja onkin tullut markkinoille uusien lajikkeiden voimin lähes vuosittain. Myös T. linifolia eli buharantulppaani kukkii melko helposti vuodesta toiseen kuivahkossa perennapenkissä. Pääsääntöisesti kasvitieteelliset tulppaanit kehotetaan istuttamaan kivikkotarhaan siitä hyvästä syystä, että ne vaativat erittäin hyvin läpäisevää maata. Talvimärkyys on niille kovaa myrkkyä. Kesälläkin ne vaativat tarhatulppaanin tapaan lämmintä ja kuivaa, jotkut lajit ovat tämän suhteen vähän vähemmän tarkkoja ja niitä onkin meillä helpompi viljellä. Plussapuolena kasvitieteellisissä tulppaaneissa on, että niitä voi pääsääntöisesti kasvattaa perennojen tapaan, eli niiden voi antaa olla kasvupaikallaan rauhassa ilman vuotuista nosto- ja lajittelutyötä. Silti ne jaksavat kukkia ja menestyessään saattavat myös levitä.



Lista tuntemistani tulppaanilajeista ja -lajikkeista

tieteellinen nimi	lajike	suomalainen nimi	info	kuvat
Tulipa Fosteriana- hybr.	Princeps	tulitulppaani	H 35, F V
Kukkii aika mukavasti muutaman vuoden nostamatta.
Tulipa Fosteriana- hybr.	Purissima (White Emperor)	tulitulppaani	H 35, F V
Omista tarhatulppaania muistuttavista tulppaaneistani helpoimmin uudelleen ilman nostamista kukkiva ja aika sitkeä esimerkiksi talvimärkyyden suhteen. Siis kokeilemisen arvoinen lajike.
Tulipa Greigii-hybr.	Red Riding Hood	raitatulppaani	H 40, F V
Meillä varsin yleinen lajike, eikä ikävä kyllä helpoimmasta päästä kasvattaa. Jakaantuu runsaasti ja muuttuu muutamassa vuodessa lehtipehkoiksi. Tytärsipulit kukkivat kyllä toisena vuonnaan, jos niillä on tilaa ja valoa kasvaa, mutta tämä edellyttää tiheään toistuvaa sipulien jakamista. Tuntuu olevan myös melkoisen arka talvimärkyyden suhteen. Raitatulppaanien entinen suomenkielinen nimi on riikinkukkotulppaanit, kumpikin nimi viitannee niiden punaruskearaitaisiin tai -pilkkuisiin lehtiin.
Tulipa Greigii-hybr.	Toronto	raitatulppaani	H 35, F V
Riikinkukkotulppaani, joka jaksaa kukkia aika pienestäkin sipulista. Varmaankin lähinnä tästä syystä kukkii useampana vuonna peräkkäin ilman nostamista; raitatulppaaneista itselläni parhaiten menestynyt (ikää kymmenkunta vuotta), tosin kyllä on osunut parhaalle kasvupaikallekin..
Tulipa Greigii-hybr.	Tsar Peter	raitatulppaani	H 35, F V
Helpompi ja paremmin menestyvä kuin Red Riding Hood, mutta ei yhtä helppo kukittaa uudelleen kuin Toronto.
Tulipa humilis	Little Beauty	tähtitulppaani	H 15, F V-VI
Tähtitulppaanit tuntuvat olevan helppoja ja hyvin harvoin nostamista vaativia. Little Beauty on puutarhaan ensimmäisten joukossa istutettuja tulppaaneja ja on kukkinut hyvin vuodesta toiseen.
Tulipa humilis?	Little Princess	tähtitulppaani	H 20, F V-VI
Muistuttaa kukan muodon ja pohjakuvion puolesta Little Beautyä, mutta kukan pääväri on oranssi ja pohjan tumma läikkä ei ole sinertävä vaan musta. En ole onnistunut selvittämään mitkä lajit ovat tämän lajikkeen vanhempia, mutta sitä myydään yleensä tähtitulppaanina. Itse voisin ihan lonkalta heittää arvauksen että tähtitulppaanin lisäksi kreikantulppaanilla saattaisi olla osuutta tämän lajikkeen perimässä.
Tulipa humilis	Persian Pearl	tähtitulppaani	H 25, F V
Tulipa humilis	Violacea ?	tähtitulppaani	H 15, F V
Kohtuullisen hyvin säilyvä, nostamista harvoin vaativa tulppaani, jonka väri on aika hurja. Mahdollisesti tämä on hieman epätyypillinen Violacea Black Base tai jokin sen tyyppinen, sillä Violacealla (jolla nimellä tämä on hankittu) pitäisi ilmeisesti olla keltainen keskusta.
Tulipa humilis	Violacea Black Base	tähtitulppaani	H 20, F V
Muistuttaa hyvin, hyvin paljon edellistä, mutta kukan muoto on pyöreämpi ja heteet hieman eri väriset. Kannattaa tosin huomioida, että heteiden väri vaihtuu kukan kehittyessä ja siitepölyn kypsyessä. Tämä lienee aito Black Base.
Tulipa Kaufmanniana- hybr.	Heart's Delight	lummetulppaani	H 30, F IV-V
Lummetulppaanit ovat tulppaaneista aikaisimmasta päästä. Tämä lajike kukkii ainakin vielä kolmantena vuonna istutuksen jälkeen nostamatta, tosin kukat ovat pienempiä. Kukat aluksi vaaleanpuna-valkoisia, punertavat sävyt lisääntyvät kukinnan mittaan. Selvinnyt puutarhassani lähes vuosikymmenen.
Tulipa Kaufmanniana- hybr.	Show- winner	lummetulppaani	H 30, F IV-V
Ilmeisesti lummetulppaanin ja raitatulppaanin risteymä, kukan muoto on enemmän riikinkukkotulppaania muistuttava. Huomattavasti huonommin menestynyt kuin Heart's Delight.
Tulipa linifolia	Bright Gem	buharantulppaani	H 30, F VI
Muuten vaalean keltakukkaisen Bright Gem-lajikkeen kukissa on usein aika selvät punasävyiset raidat kehälehtien keskellä ja punertavaa sävyä voi löytyä myös kehälehtien laidoilta. Tämä tulppaani taisi säilyä puutarhassani viitisen vuotta.
Tulipa linifolia?	Red Hunter		0 H 30, F V-VI
Red Hunter ja Bright Gem ovat kasvitieteellisten tulppaanien joukossa aika helppoja kasvatteja jotka jaksavat kukkia vuodesta toiseen. Red Hunter on kuitenkin hieman vaativampi kuin Bright Gem.
Tulipa orphanidea	Hageri Splendens	kreikantulppaani	H 20, F V-VI
Kreikantulppaani aiheutti pientä hämmästystä selviämällä kesästä ja talvesta ja kukkimalla uudelleen toisena ja kolmantena vuonnaan, sillä paikka ei ole ihan optimaalinen, kuten oheisen kuvan taustalla näkyvistä esikoista voi päätellä. Vaikuttaa siltä, että tämä saattaa olla tähtitulppaanin tapaan helpohko laji. Kukan väri on erikoisen tumman ruskeanpunainen ja miellyttää silmääni kovasti.
Tulipa polychroma(?)			H 20, F V
Tulipa polychroma-nimellä puutarhaan tullut pieni, varsin nätti kasvitieteellinen tulppaani. Hieman saman oloinen kuin T. turkestanica, mutta kukat ovat selvästi isommat, halkaisijaltaan ehkä 4 cm, kun turkestanicalla kukat ovat vain muutaman sentin läpimittaiset. On kuitenkin T. turkestanicaa jonkin verran vaativampi ja viihtyy aurinkoisella, lämpimällä paikalla.
Tulipa praestans	Fusilier	terttutulppaani	H 30, F IV-V
Kukkii useamman vuoden ilman nostamista, jopa viitisen vuotta. Liekinpunainen väri on erittäin ärhäkkä. Tulppaaniksi vaatimaton ja helppo kasvatettava, mutta ei niinkään helppo sijoittaa puutarhassa niin, että kukkien väri ei riitele naapureiden kanssa..
Tulipa praestans	Van Tubergen's Variety	terttutulppaani	H 25, F IV-V
Kukkii useamman vuoden ilman nostamista. Pienikokoisempi ja -kukkaisempi sekä aavistuksen verran sopuisampi värisävy kuin Fusilierilla, mutta harvemmin saatavilla.
Tulipa stellata	var. chrysantha	kultatulppaani	H 20, F V-VI
Viihtyessään piskuinen kultatulppaani kukkii vuosittain eikä juuri kaipaa nostamista, mutta vaatii hyvän, aurinkoisen ja kesällä kuivuvan paikan. Puutarhassani kultatulppaani tyypillisesti häviää muutamassa vuodessa.
Tulipa sylvestris		metsätulppaani	H 35, F V-VI
Kun kasvupaikalla on hyvä kevätkosteus ja kohtuullisen kuivaa kesällä, kukkii ja leviääkin jonkin verran ilman isompia toimenpiteitä; ehkäpä parvitulppaanin jälkeen helpoin kasvitieteellinen tulppaani Suomen oloissa. Kukat ovat hauskan malliset, niistä ei tule tulppaani mieleen ihan ensimmäisenä.
Tulipa tarda		parvitulppaani	H 20, F V
Kasvitieteellisistä tulppaaneista vaatimattomimpia. Parhaimmillaan aurinkoisessa ja kuivuvassa paikassa, mutta menestyy ja lisääntyy varsin vaatimattomissa oloissa.
Tulipa turkestanica		kääpiötulppaani	H 25, F IV-V
Vaatimaton ja luotettava joka kevään aikainen pikku tulppaani, jota ei ehkä heti edes tulppaaniksi tunnista. Säilyy ja kukkii vuodesta toiseen ilman sen kummempaa hoitoa.

Edellinen:	Seuraava:
Sinililjat ja kevättähdet	Muut lajit A-E