doradin puutarhasivut: perennat

Perennat

Perennalista on jaettu muutamaksi eri sivuksi tieteellisen nimen alkukirjaimen mukaan. Valokuvat aukeavat suuremmaksi klikkaamalla kuvaa.

Miten luetaan info-saraketta: esimerkki
[H 45, F VI ] luetaan näin:
H = korkeus sentteinä (jos lehdet ja kukat kovin eri korkuiset, HL=lehtien ja HF=kukkien korkeus), F = kukintakuukausi, n=kukinta ei koristearvon kannalta oleellinen, tai ei kuki. Annetut tiedot perustuvat kokemuksiin omassa puutarhassa ja muualla tekemiini havaintoihin ja voivat pitää tai olla pitämättä paikkaansa muualla ja muissa olosuhteissa. Usko ja sovella omalla vastuulla!

tieteellinen nimi	lajike	suomalainen nimi	info	kuvat

Epimedium x youngianum	Niveum	valkovarjohiippa	05-08, H 25, F V-VI
Puolivarjossa tai hieman syvemmässäkin varjossa viihtyvä kaunislehdistöinen, hienostunut perenna, jolla on puhtaanvalkoiset kukat. Viihtyy läpäisevässä, multavassa ja tuoreessa maassa, mutta on osoittautunut yllättävän talvenkestäväksi hieman talvimärässäkin kohdassa.

Eupatorium maculatum ?	Atropur- pureum	täpläpunalatva	H 150, F (VII-)VIII-IX
Suurikokoinen perenna, joka on erinomainen perhos- ja kimalaiskasvi ja kukat ovat monien muidenkin pörriäisten suuressa suosiossa. Hyönteisharrastajan puutarhan parhaita kasveja. Viihtyy kosteassa maassa ja kuluttaa valtavasti vettä, josta syystä kosteassakin paikassa saattaa tarvita toisinaan kastelua. Lievästi varjoisa paikka hillitsee hieman vedenkulutusta. Korkeudestaan huolimatta pysyy pystyssä ihan omin voimin, toki saattaa hurjimmissa syysmyrskyissä kaatuakin, mutta yleisesti ottaen ei tarvitse tukemista.

Eupatorium purpureum ?		purppurapuna- latva	H 150, F VIII-IX
Kuten täpläpunalatva. Punalatvat tekevät lämpiminä syksyinä runsaasti hyvin itävää siementä, josta saa kukkivan mutta vielä aika pienen kasvin kahdessa vuodessa. Lisääminen jakamalla on työlästä, suuren juurakon jakaminen vaatii voimakeinoja ja terävää lapiota, mutta jakotaimet ovat isompia ja hyvällä kastelulla kukkivat yleensä runsaasti samana vuonna. Jakaminen on helpointa joko myöhään syksyllä versoston lähtiessä lakastumaan, tai sitten aikaisin keväällä, ennen versoston kasvuunlähtöä.

Gillenia trifoliata		enkeli- perhoangervo	H 75, F VI
Normaalissa perennapenkissä pärjäävä suurehko kasvi. Kukkii melko aikaisin kesällä ja sen jälkeen toimii kaunislehdistöisenä perennaryhmän taustakasvina. Joinakin syksyinä lehdistö saa keltaista tai jopa viininpunertavaa syysväriä. Voi lisätä jakamalla hyvin aikaisin keväällä tai kukinnan jälkeen. Sietää näin kookkaaksi kasviksi melko hyvin varjostusta ja kuivuutta.

Helianthus	Lemon Queen	jaloauringon- kukka	H 150, F VIII-IX
Monivuotinen, korkea auringonkukka, jolla on halkaisijaltaan noin viisisenttiset kukat loppukesällä. Kukkii kuitenkin hyvin vain kuumien kesien jälkeen ja hyvin aurinkoisella paikalla. Lehdistö on terve ja peittävä.

Helleborus niger		vaaleajoulu- ruusu	HL 35, HF 20, F IV-V (-VI)
Puolivarjossa tai varjossa, tuoreessa multavassa ja ravinteikkaassa maassa viihtyvä ikivihreä perenna. Omani kasvaa keväällä melko valoisassa mutta pensaiden tultua lehteen hyvinkin syvässä varjossa paikassa, joka kesällä kuivuu samaisten pensaiden toimesta huolestuttavan kuivaksi. Loppukesän suoranaisesta pimeydestä ja kuivuudesta huolimatta kasvi pärjää hienosti. Kukkanuput syntyvät jo syksyllä ja saattavat hiukan vaurioitua talven aikana, joten ilmava talvisuojaus olisi hyödyksi. Itse en ole talvisuojausta jouluruusulleni tehnyt, kukkanuput yleensä hieman kärsivät talviahavasta mutta muuten kasvi on ollut talvenkestävä. Kukat ovat halkaisijaltaan noin viisisenttiset tai vähän ylikin, ja niitä on vuosi vuodelta enemmän hieman lehdistöä matalammissa varsissa. Kukinta voi kestää kohtalaisen pitkään, mutta sen kesto ja ajankohta vaihtelevat kovasti kevään säiden mukaan. Aika hidaskasvuinen kasvi jota ei pidä turhan päiten siirrellä tai muuten häiritä. Tekee ainakin lämpiminä keväinä siementä, joka itää makoiltuaan talven yli maassa. Siementuotto tuntuu rasittavan emokasvia aika tavalla, joten poistan valtaosan kukkineista varsista, kun kukkalehdet ovat muuttuneet valkoisesta vihreiksi. Siementaimet, joita noin kymmenvuotiaan emontaimen ympäriltä löytyy säännöllisesti, kehittyvät hyvin hitaasti.

Hemerocallis lilio-asphodelus		keltapäivänlilja	HL 55, HF 100, F VI
Perennapenkin perinteikäs peruslaji, jonka vaatimukset täyttyvät normaalikosteassa hyvämultaisessa kukkapenkissä. Päivänliljaksi aika rauhallinen leviäjä ja ahkera kukkija; ei pyri juuri mätästämään, vaan tekee rönsytaimia kymmenen tai parinkymmenen sentin päähän emokasvista. Kukat tuoksuvat, omaan nenääni aika samantapaiselta kuin syreeni.

Hemerocallis	Hyperion	tarhapäivänlilja	HL 60, HF 100, F VII-IX
Iso ja myöhään, mielestäni kokoonsa nähden aika laiskasti kukkiva tarhapäivänliljalajike, jota kasvatin ehkä viitisen vuotta.

Hemerocallis	Sammy Russell	tarhapäivänlilja	HL 45, HF 60, F VIII
Erittäin elinvoimainen, melko mätästävä tarhapäivänlilja, joka leviää vähän liiankin aggressiivisesti ja leviämisinnossaan joskus unohtaa panostaa kukintaan. Kannattaa kasvattaa paikassa, jossa se ei pääse maarönsyillään leviämään, jolloin kukkii paremmin. Kasvupaikkavaatimukset täyttyvät normaalissa perennapenkissä. Tämä lajike lienee meillä aika yleinen ja sitä tai hyvin saman näköisiä kantoja on ilmeisesti liikkeellä useammalla nimellä.

Hemerocallis	Stella d'Oro	tarhapäivänlilja	H 40, F (VI-)VIII-IX
Pienikokoinen uudehko, tiiviin mätästävä päivänliljalajike. Lehdistö on töpäkkä ja nätti, kukat joskus jäävät hieman kasvuston sisään eivätkä muutenkaan tunnu olevan niin runsaat kuin mainoskuvat antavat olettaa, mutta silti ihan mukava pikku päivänlilja, joka kukkii joinakin vuosina lähes läpi kesän, mutta usein lähinnä loppukesällä. Mahdollisimman aurinkoinen kasvupaikka edesauttaa kovasti runsasta kukintaa. Ei leviä rönsyillä, mutta mättään koko kyllä lisääntyy kovasti vuosittain ja kasvia voi jakaa hyvinkin kolmen vuoden välein.

Hepatica nobilis		lehtosinivuokko	H 15, F IV(-V)
Tuttu Etelä-Suomen luonnonkasvi, joka löytyy myös monesta puutarhasta. Multava, tuoreehko ja puolivarjoinen kasvupaikka on paras, mutta sinnittelee kuivemmillakin paikoilla paremmassa valossa pienen kastelun avulla. Leviää aika helposti siemenestä ja siementaimien kehitys on melko hidasta. Siementaimet voivat kyllä kukkia muutamalla kukalla jo ehkä 3-vuotiaina, mutta näyttävän mättään synty vie vuosia.

Hosta venusta		kääpiökuunlilja	HL 10, HF 20, F VIII
Kuunliljoista pienimpiä, yllättävän sitkeä ja selviää hankalassakin paikassa. Lehdistö on hyvin matala, kukkavarret siihen nähden pitkät ja kukat isot.

Hosta	Blue Cadet	tarhakuunlilja	HL 25, HF 40, F VI
Varsin tavallinen, sinertävälehtinen ja pienehkö kuunliljalajike, jonka kasvutapa on vahvasti ruusukkeinen.

Hosta	Snowflakes?	jalokuunlilja	HL 15, HF ?, F ?
Hyvin leviävä kuunliljalajike, joka viihtyy puolivarjossa aika kuivassakin, mutta menestyisi paremmin tasatuoreessa maassa. Kuunliljat sopivat esimerkiksi maanpeitekasviksi ja tämä pienehkö lajike on leviämisensä puolesta siihen aika hyvä. Ei muodosta kovin isoja ruusukkeita, kuten monet muut kuunliljat, vaan pienempiä lehtiryppäitä sinne tänne.

Hyssopus officinalis		iisoppi	H 40, F VIII-IX
Osittain ikivihreä, tyveltä puutuva varpumainen perenna ja maustekasvi, jonka lehdistö tuoksuu miellyttävästi. Näyttää viihtyvän kuivahkossa, lämpimässä paikassa ilta-auringon paisteessa. Saatavilla on yleisesti myös valko- ja vaaleanpunakukkaista iisoppia.

Perennat D

Perennat I-N