Tällä sivulla jokunen sana perennojen ja puuvartisten kasvien istuttamisesta ja jälkihoidosta. Sipulikasvien istuttamiseen liittyvät asiat löytyvät omalta sivultaan.

Oikean kasvin valinta oikeaan kasvupaikkaan ja päin vastoin on istutuksen tärkein vaihe. Jotta tämä valinta onnistuisi, voi olla tarpeen tuntea kasvupaikan olosuhteet varsin tarkasti. Täytyy myös osata tulkita ympäristövaatimuksia suhteessa siihen, mitä kasvupaikkavaatimuksissa ilmoitetaan. Esimerkiksi suojaisaa paikkaa vaativa kasvi voi vaatia suojaisuutta joko siinä suhteessa, että paikka ei ole hallanarka, tai että paikka ei ole tuulinen, tai molemmilla tavoilla. Kasvupaikan valo-olot ja maan kosteusolot etenkin talvimärkyyden osalta ovat lähes aina hyvin tärkeitä talvenkestävyysvyöhykkeen ja yleisen ilmaston lisäksi. Maan pH, ravinnetila ja maalaji ovat yleensä myös tärkeitä. Kasvin täytyy myös mahtua kehittymään täysikokoiseksi sille varatussa tilassa; tämä koskee erityisesti puita ja muita puuvartisia kasveja. Kasvupaikkavaatimuksiin voi tutustua puutarhakirjojen tai netin avulla etukäteen tai viimeistään puutarhamyymälässä lukemalla infokyltit tai kysymällä myymälän henkilökunnalta. Sopimaton kasvupaikka johtaa yleensä joko kasvin ennenaikaiseen kuolemaan, runsaisiin tuholaisongelmiin tai siihen, että kasvi ei jaksa kukkia tai ole muuten yhtä näyttävä kuin oltiin toivottu.

Astiataimia voi istuttaa lähes mihin aikaan vuodesta tahansa, kunhan niitä on saatavilla ja maa ei ole roudassa. Itse olen istuttanut lähinnä touko-syyskuussa ja lähinnä astiataimia, koska vähittäismyynnissä on kotipuutarhaan pääasiassa tarjolla astiataimia. Astiataimen istutuksen jälkeinen hoito on aika helppoa. Taimia on kuitenkin tärkeää kastella erityisellä huolella muutaman kuukauden ajan.

Perennat
Perennoja istuttaessa voi säästää rahaa ja taimia jakamalla kasvit ennen istutusta. Useimmat perennat, jotka eivät ole erityisen arkoja jakamiselle ja joilla jakaminen on tavallinen lisäystapa, voi jakaa ennen istutusta kesän ja kevään aikana. Tämä edellyttää kyllä huolellista jälkihoitoa, kastelua ja joskus taimien varjostusta istutuksen jälkeen. Jotkut kasvit eivät tietenkään siedä turhanpäiväistä jakamista, paratiisililja tai ruusunätkelmä on tällaisesta tunnettu esimerkki.

Kuunliljat ovat yleensä helppoja jaettavia ja sietävät toimenpidettä hyvin. Yllä olevissa valokuvissa kaksi kuunliljan astiatainta on jaettu kahdeksaksi taimeksi. Jos vaan on mahdollista, jakaminen on parempi tehdä käsin kuin mätästä suoraan halkoen terävällä työkalulla. Käsin tunnustellen on helpointa löytää ne kohdat juurakosta joista kasvi jakautuu helpoimmin ja vähimmin vaurioin. Toisaalta hyvin isoa ja tiivistä mätästä ei yksinkertaisesti käsivoimin saa palasiksi, joten sen voi hyvin jakaa ensin lapiolla käsiteltävän kokoisiin palasiin ja sitten käsipelillä vaikkapa veitsen kanssa eteenpäin. Lapiolla tai muulla terävällä työkalulla jaettaessa mätästä on hyvä vähän katsella ylhäältä päin ja sovittaa ensimmäinen lapionisku sellaiseen kohtaan, jossa mättään sisällä on vähemmän tai heikompia versoja. Työkalun avulla jakaessa lähimmäs leikkuupintaa jääviä versoja usein vaurioituu tai ne voivat jäädä vaille juuria, ja tällaiset versot kannattaa poistaa jakotaimesta ennen istutusta.

Monilla hyvin mehevä- ja vähemmän tiivisjuurakkoisilla lajeilla, kuten pioneilla ja joillakin iiriksillä, on parasta etsiä oikea jakokohta käsin ja sitten leikata juurakko veitsellä oikeasta kohdasta. Pelkkä käsin jakaminen voi meheväjuurisilla lajeilla aiheuttaa juurakkoon turhan suuria repeämiä, jotka sitten helposti aiheuttavat taimen sairastumisen ja hidastavat kasvuun lähtöä.

Kun ollaan ostamassa taimia jotka aiotaan jakaa ennen istutusta, kannattaa valita astioita joissa versostoa kasvaa hyvin eri puolilla astiaa ja astian reunoilla. Tällaiset taimet muodostuvat usein itse asiassa jo valmiiksi useammasta eri taimesta jotka on melko helppoa erottaa toisistaan, tai ainakin tällaisen taimen jakaminen on helpompaa.

Sopivan kasvupaikan valinnan jälkeen olen yleensä jakanut taimet kahteen tai kolmeen palaan ennen istutusta ja huolellista kastelua. Kasvin juuret pitää varovaisesti levitellä kunnollisen kokoisen istutuskuopan pohjalle siten, että ne eivät jää myttyyn taimen alle. Reilu kastelu istutuksen jälkeen tuo juuriston hyvään kosketukseen maan kanssa ja helpottaa sen vedenottoa. Vastaistutettuja taimia olen kastellut säästä riippuen kerran tai kahdesti viikossa noin ensimmäisen kuukauden ajan ja sen jälkeen vielä ainakin toisen kuukauden tarpeen mukaan. Pienessä puutarhassa tästä ei ole suurta vaivaa.



Pensaiden ja köynnösten istuttaminen
Puuvartisten kasvien leikkaaminen istutuksen yhteydessä eli istutusleikkaus on toimenpide, jonka tarpeellisuus ja hyödyllisyys jakaa puutarha-alan ammattilaisten mielipiteitä. Ainakin astiataimilla leikkaaminen on mielestäni turhaa. Vain vaurioituneet oksat pitäisi poistaa tässä vaiheessa ja jättää muu leikkaaminen tehtäväksi sen jälkeen, kun kasvi on kotiutunut paikalleen. Puuvartisten kasvien istutuksessa tärkeää on tarkistaa juuripaakku mahdollisimman hyvin kuristusjuurien varalta ja leikata pois tai oikaista tällaiset kiertävät juuret. Astiataimen juuripaakkua on hyvä myös viiltää hieman kahdelta sivulta esimerkiksi veitsellä, jotta paakun pinnan alla kulkevat kiertävät juuret saadaan katkaistua. Kasvit pitäisi istuttaa samaan syvyyteen kuin jossa ne ovat taimistolla kasvaneet, taikka jos juurenniska on löydettävissä, sen pitäisi jäädä aivan maanpinnan tasalle. Liian syvään istuttaminen on tyypillinen istutusvirhe joka usein osoittautuu pitkällä aikavälillä kohtalokkaaksi ja jota on jälkikäteen hyvin vaikea korjata. Myös puuvartisia kasveja pitää kastella reippaasti heti istutuksen jälkeen ja kastelusta on huolehdittava ainakin parin kuukauden ajan. Suomen ilmastossa suositellaan kärhöjen istuttamista syvään eli ruukun maapinnan jättämistä 20-50 cm:n syvyyteen. Itse käytän hienohkoa soraa (hiekoitussepeliä) mullan sijaan kärhöjen juuripaakkujen päällä lakastumistautien välttämiseksi.

Hoito istutuksen jälkeen
Istutuksen jälkeisen kastelun tärkeyttä ei voi korostaa liikaa. Vaikka kasvia ei olisi jaettu taikka juuripaakkua muutoin häiritty istutuksen yhteydessä, kasvia täytyy kastella. Sade ei anna tarpeeksi vettä ellei sitä sada kaatamalla viikkokausia. Tämä on helppo havaita kaivelemalla maata lehtevän pensaan tai perennan alla loppukesällä kunnon sateen jälkeen. Tällöinkin yleensä vain muutama sentti pintamaasta on kunnolla kastunut. Erityisesti astiataimia istuttaessa on syytä muistaa, että maa astiassa on yleensä hyvin erilaista (tyypillisesti turvevoittoista) kuin ympäröivä puutarhamaa ja sen käyttäytyminen veden suhteen eroaa ympäröivästä maasta. Pahimmassa tapauksessa ympäröivä maa imee vettä pois juuripaakusta ja kun juuristo aluksi sijaitsee pääasiassa alkuperäisessä juuripaakussa, kasvi voi kärsiä kuivuudesta vaikka ympäröivä maa on suhteellisen märkää.

Alussa kasveja kannattaa kastella niin suoraan juuripaakkuun kuin vain mahdollista. Näin kasvi ei pääse kuivumaan sillä välin kun sen juuristo on vielä rajoittunut hyvin pienelle alalle maassa. Kokemukseni mukaan perennoiden ja pensaiden osalta ei ole tarpeen kastella pikku hiljaa kauemmas juuripaakusta juurtumisen rohkaisemiseksi, vaan kun maa ei ole pölykuivaa ja on suhteellisen hyvälaatuista, juuristo kehittyy nopeasti juuripaakun ulkopuolelle joka tapauksessa. Reilut kasteluannokset varmistavat maan kostumisen juuripaakun ulkopuoleltakin ja tekevät ympäristön juuripaakun ulkopuolella juurtumiseen houkuttelevaksi.



Istuttaminen omassa puutarhassani
Ensimmäiset kasvit puutarhassani olivat pussillinen sinililjan ja narsissin sipuleja jotka kiireesti istutin ikkunan alle marraskuussa 2004. Sinililjat tästä istutuksesta elelevät puutarhassa edelleen. Pihan uudisrakentamisen suunnittelun yhteydessä keväällä 2005 tein yleisluontoisen suunnitelman kasvillisuudesta, lähinnä lajilistoja ja piirroksia siitä, minne pensaita ja köynnöksiä saisi mahtumaan. Ensimmäiset istutukset remontin jälkeen olivat 10 kuukausimansikkaa jotka sain kaverilta toukokuun 2005 lopulla.

Pensaat ja puuvartiset köynnökset istutettiin ensin, mikä onkin siinä mielessä järkevää, että niiden kehittyminen kestää pisimpään. Puut tietenkin pitäisi istuttaa aivan ensimmäisenä, mutta niitä ei juuri tästä pihasta löydy. Puutarhainnostus iskee yleensä keväällä ja tavallisimmat istutuskuukaudet ovat olleet touko-kesäkuu, jonkin verran heinä-elokuun istutuksia löytyy myös. Sipulikasvit istutettiin tyypillisesti syyskuussa. Erinomaisia löytöjä etenkin hinnan puolesta voi tehdä puutarhamyymälöissä syksyllä, syys- ja vielä lokakuussakin, ja näitä syysistutuksia puutarhasta löytyy myös kohtuullisessa määrin. Pitkän linjan puutarhaharrastajalle ja suuren puutarhan perustajalle puutarhamyymälöiden syksyn alennus- ja poistomyyntien kiertäminen voi tuoda huomattavat säästöt, joten kevään istutusintoa kannattaa yrittää hillitä.