doradin puutarhasivut: perennat

Perennat

Perennalista on jaettu muutamaksi eri sivuksi tieteellisen nimen alkukirjaimen mukaan. Valokuvat aukeavat suuremmaksi klikkaamalla kuvaa.

Miten luetaan info-saraketta: esimerkki
[H 45, F VI ] luetaan näin:
H = korkeus sentteinä (jos lehdet ja kukat kovin eri korkuiset, HL=lehtien ja HF=kukkien korkeus), F = kukintakuukausi, n=kukinta ei koristearvon kannalta oleellinen, tai ei kuki. Annetut tiedot perustuvat kokemuksiin omassa puutarhassa ja muualla tekemiini havaintoihin ja voivat pitää tai olla pitämättä paikkaansa muualla ja muissa olosuhteissa. Usko ja sovella omalla vastuulla!

tieteellinen nimi	lajike	suomalainen nimi	info	kuvat

Ranunculus aconitifolius	Flore Pleno	morsiusleinikki	HL 30, HF 60, F VI
Morsiusleinikille sopii hieman varjoinen ja kostea, hyvämultainen kasvupaikka. Ei ole kovin kummoisen näköinen yksistään, mutta muiden perennojen seurassa edukseen. Helppo kasvatti, jonka lehdistö on kukinnan jälkeen aika matala ja huomaamaton, ja sietää hyvin varjostusta. Kasvaa puutarhassani kulleron naapurina.

Sanguinaria canadensis		lumikki	H 15, F V
Puolivarjon kevätkukkija, joka kasvaa luonnollisella levinneisyysalueellaan metsänpohjalla aluskasvina. Lehdet isot ja muistuttavat vähän kaljuja, sormireunaisia leskenlehden lehtiä, lakastuvat aika aikaisin kesällä. Hidaskasvuisen oloinen paksujuurakkoinen kasvi, jonka voisi katsoa olevan mukulakasvikin. Viihtyy toisten lähteiden mukaan neutraalissa, toisten mukaan happamassa maassa. Omani kasvaa lievästi happamassa multavassa, todennäköisesti vähän liian kuivassa maassa hyvin syvässä varjossa, eikä alkuvuosina pärjännyt kovinkaan pulskasti. Vuosien 2011-2012 keväinä on ollut runsaskukkaisempi ja näyttävämpi, johtuuko säästä vai vain kasvin paikoilleen asettumisesta, en tiedä.

Saponaria ocymoides		kivikkosuopa- yrtti	H 15, F VI-VII
Kuivan ja aurinkoisen paikan aika vaatimaton peittokasvi, jota on saatavilla huonosti. Tekee pitkiä lamoavia versoja, joiden leikkaaminen saattaa olla vähän riskialtista, sillä se ei aina veso tyvestä kovin hyvin uudelleen.

Saxifraga Arendsii-hybr.		patjarikko	HL 5, HF 15, F V(-VI)
Patjarikko on nätti alkukesällä kukkiva hieman varjoisen, hyvin kuivuvan mutta multavan paikan kasvi. Kasvusto tulee pikku hiljaa keskeltä reikäiseksi ja pitää siksi ajoittain jakaa. Mättään usein reilun kymmenen sentin vuosivauhtia eteenpäin leviävä ulkoreuna tukahduttaa tehokkaasti alleen muita matalia kivikkokasveja, mutta laji ei todellakaan ole riittävän nopeakasvuinen että siitä olisi oikeaa harmia.

Saxifraga rotundifolia		lehtorikko	HL 15, HF 25, F VI-VII
Lehtorikko on mielestäni varsin hyvä, lehdistöltään kaunis puolivarjoisen paikan osin ikivihreä maanpeitekasvi, joka kaupanpäällisiksi kukkiikin vielä aika kivasti. Muutaman muun puoli-ikivihreän kasvin tavoin edellisvuotiset lehdet säilyvät useina vuosina siihen saakka, että uudet lehdet kehittyvät. Ei ole kovin tarkka maan laadusta ja pärjää kosteassa ja vähän kuivemmassakin maassa, kunhan paikka ei ole talvimärkä. Kasvutapa mätästävä, mättäitä voi jakaa keväällä ennen kukintaa ja loppukesällä kukinnan jälkeen.

Saxifraga x urbium		posliinirikko	HL 10, HF 25, F VI
Osittain ikivihreä, lähes varpumainen puolivarjon ja aika syvänkin varjon peittokasvi. Viihtyy normaalikosteudessa mutta pärjää melko kuivassakin eikä ole järin vaativa maan laadun suhteen, tavallinen puutarhamulta kelpaa erinomaisesti. Jos kasvupaikka on hieman valoisampi ainakin alkukesästä, niin posliinirikko kukkii melko näyttävästi harsomaisin vaaleanpunaisin kukinnoin. Posliinirikot leviävät melko hitaasti mutta tasaisesti ryömimällä, uudet lehtiruusukkeet tosin tuntuvat olevan harmillisen laiskoja juurtumaan.

Saxifraga x urbium	Aureo- punctata (?)	posliinirikko	HL 10, HF 25, F VI
Ensimmäinen hankkimani posliinirikko oli puolivahingossa keltakirjavalehtinen. Se on aika kivan näköinen lajike, lehtien vaaleat laikut näyttävät varjoisassa paikassa hauskoilta. Lajike on levinnyt melkeinpä paremmin kuin päälajinsa. Lajikkeen nimestä ei ole varmuutta, keltakirjavalehtisiä lajikkeita on ilmeisesti olemassa ainakin kaksi.

Sedum album		valkomaksa- ruoho	H 10, F VII-VIII
Maksaruohot ovat tunnettuja kivikkokasveja. Ne viihtyvätkin hyvin kuivilla tai normaalikosteilla aurinkoisilla paikoilla, varjoisassa talvenkestävyys kärsii. Monet lajit ovat tosi vaatimattomia maan laadun suhteen. Valkomaksaruoho on hieman vaeltelevaa sorttia ja viihtyy kuivassa aurinkoisessa paikassa tavallisessa puutarhamullassa.

Sedum ewersii		turkestanin- maksaruoho	H 10, F VII-VIII
Sietää maksaruohoksi aika hyvin varjostusta.

Sedum pachyclados		himalajan- maksaruoho	H 10, F VI
Lehdistöltään nätti maksaruoho. Kukkii harvoin, kukkavarret ovat matalia, kukat valkoisia ja niitä on aika vähän. Lehdistön koristearvo kumminkin takaa tälle paikan muiden maksaruohojen seurassa.

Sedum spurium	Leningrad White	kaukasian- maksaruoho	H 20, F VII
Maksaruohoista sitkeimpiä, pysyy hengissä hyvinkin hankalissa paikoissa. Suorastaan viihtyy esimerkiksi raa'assa turpeessa. Leviää maan myötäisillä, juurtuvilla versoilla tehokkaasti. Hyvä laji kokeiltaviksi niihin kaikkein hankalimpiin seinänvieriin.

Sedum telephium	Carl		H 35, F VIII-IX
Pienehkö ja aika vaalean punakukkainen isomaksaruohon lajike. Muodostaa tukevan juurakon ja siitä vuosi vuodelta enemmän versoja.

Sedum ternatum		tähti- maksaruoho	HL 5, HF 15, F VI
Aika harvinainen vaatimaton maksaruoho, joka olisi kasvattamisen arvoinen. Kukinnot ovat hauskan säännöllisen muotoiset ja kukat melkeinpä helmenvalkoiset.

Sempervivum arachnoideum		seittimehitähti	HL 5, HF 20, F VII
Kivikkoryhmien peruslaji, jonka talvenkestävyys kärsii pahasti varjoisesta kasvupaikasta ja talvikosteudesta.

Silene schafta		syyskohokki	H 20, F VIII-IX
Hieman arka ja aika harvinainen syyskohokki on niitä harvoja matalia punasävyisiä perennoja, jotka kukkivat myöhään syksyllä. Talvenkestävyys voisi olla parempikin, mutta syyskohokki selvisi useita vuosia ilman talvisuojausta multavassa, melko aurinkoisessa perennapenkin laidassa. Talvenkestävyydeltään epäilyttäville perennoille kannattaa pääsääntöisesti valita ne kaikkien parhaiten läpäisevät ja talvimärkyydeltä turvassa olevat paikat.

Soldanella montana		metsäalppi- kello	H 10, F V
Keväällä 2009 istutettu alppikello kukki ensimmäistä kertaa toukokuussa 2010. Todella suloinen pikku perenna, jonka kerrotaan viihtyvän hyvin metsäpuutarhoissa. Aika mukavasti se on pärjännyt täälläkin varjoisalla ja muhevalla perennapenkin reunalla pikkutöyhtöangervon naapurina, vaikka paikka ei ole ehkä sille kovin optimaalinen. Lehdet ovat ikivihreät, ja olen suojannut niitä keväällä auringolta sekalaisilla havuilla ja risuilla siihen saakka, että nuppuja alkaa pilkottaa.. Jaoin taimia hyvin, hyvin varovaisesti syksyllä 2016, katsotaan miten käy..

Perennat O-P

Perennat T-Z