doradin puutarhasivut: perennat

Perennat

Perennalista on jaettu muutamaksi eri sivuksi tieteellisen nimen alkukirjaimen mukaan. Valokuvat aukeavat suuremmaksi klikkaamalla kuvaa.

Miten luetaan info-saraketta: esimerkki
[H 45, F VI ] luetaan näin:
H = korkeus sentteinä (jos lehdet ja kukat kovin eri korkuiset, HL=lehtien ja HF=kukkien korkeus), F = kukintakuukausi, n=kukinta ei koristearvon kannalta oleellinen, tai ei kuki. Annetut tiedot perustuvat kokemuksiin omassa puutarhassa ja muualla tekemiini havaintoihin ja voivat pitää tai olla pitämättä paikkaansa muualla ja muissa olosuhteissa. Usko ja sovella omalla vastuulla!

tieteellinen nimi	lajike	suomalainen nimi	info	kuvat

Dianthus deltoides	Arctic Fire	ketoneilikka	HL 10, HF 20, F VII
Ketoneilikka on aurinkoisen paikan rentovartinen ja matala peittokasvi, jolla on aika lyhyt mutta tosi komea kukinta. Tarvitsee läpäisevän, mielellään hiekkaisen kasvupaikan, ja viihtyy melkoisen kuivassakin. Arctic Fire -lajike on hivenen aran puoleinen, mutta on kyllä talvehtinut kohtuullisesti.

Dianthus deltoides	Leuchtfunk	ketoneilikka	HL 10, HF 20, F VII
Ehkä tavallisin ketoneilikka puutarhamyymälöissä, aivan kelpo lajike.

Dianthus deltoides	unknown	ketoneilikka	HL 10, HF 20, F VII
Ketoneilikka tekee runsaasti siementä, joka itää hyvin melkein missä tahansa. Tästä seuraa, että puutarhan ketoneilikkojen sukupuusta ei muutaman vuoden kuluttua ota millään selkoa. Tämä jostain kulkeutunut lajike on selvästi vaaleamman ruusunpunakukkainen kuin Leuchtfunk, mutta kasvusto alkaa olla aika sekoittunut.

Dicentra Formosa-hybr.	Aurora	purppurapikku- sydän	H 40, F VI-VIII
Melkein valkoinen purppurapikkusydämen lajike. Kasvupaikkatoiveiltaan ja muilta ominaisuuksiltaan samanlainen kuin punaisetkin sortit.

Dicentra Formosa-hybr.	Bacchanal	purppurapikku- sydän	H 40, F VI-VIII
Purppurapikkusydän -nimen alle kuuluu joukko lähellä kesäpikkusydäntä olevia Dicentra-lajikkeita. Bacchanal on väriltään tummemman purppuranpunainen kuin lajikkeista tavallisimmin saatavilla oleva Luxuriant. Se ei muodosta yhtä siistejä, pallomaisia mättäitä kuin Luxuriant, vaan muistuttaa kasvutavaltaan enemmän perinteistä pikkusydäntä; kukat jäävät osin lehdistön alle. Lehdet eivät säily aivan yhtä hyvin loppukesään saakka kuin esimerkiksi Luxuriant-lajikkeella, mutta toisaalta sietää sitä enemmän varjostusta jo alkukesästä. Mantukimalaiset ryöväävät mettä purppurapikkusydänten kukista puremalla reikiä kukan yläosaan, ja punakukkaisissa lajikkeissa nämä vaaleat purujäljet näyttävät vähän ikäviltä jos niitä on kovin runsaasti. Bacchanal-lajike tekee helposti siementä ainakin toisten lajin lajikkeiden seurassa kasvaessaan. Siemenet itävät yleensä vietettyään talven mullassa ja porkkanan taimia muistuttavat taimet kasvavat kukintakokoon melko nopeasti, ehkä kolmessa vuodessa. Omassa puutarhassani useimmat siementaimet näyttäisivät olevan Bacchanalin ja Auroran lemmenlapsia, väriltään pääosin vanhempiensa väliltä eli erilaisia punaisen ja valkoisen välisiä sävyjä, lähinnä melko vaalean vaaleanpunaisia. Jokunen lähes Bacchanalin värinenkin joukosta löytyy. Tavalliseen kesäpikkusydämeen verrattuna Bacchanalin siementaimet kuitenkin ovat sävyltään puhtaamman punaisia, violettiin taittuvat sävyt näyttävät puuttuvan.

Dicentra Formosa-hybr.	Luxuriant	purppurapikku- sydän	H 30, VI-VIII
Kesäpikkusydämen kompaktimpi ja syvemmän punainen, myös lehdistöltään hyvin kaunis lajike. Purppurapikkusydämet kukkivat lähes koko kesän ja ovat siksi arvokkaita perennatarhojen reunuskasveja. Luxuriant sopii tarhan reunoihin erityisen hyvin, koska sen lehdistö mätästää nätisti ja säilyy kauniina läpi kesän paremmin kuin peruslajilla. Menestyy tavallisessa puutarhamaassa puolivarjossa tai auringossa, ei pidä talvimärkyydestä mutta muuten ei ole vaativa. Aurinkoisella paikalla saattaa tarvita kastelua, toisaalta hyvin märässä paikassa talvehtii huonosti ja lehtiruodit venyvät. Hyvin kasvavaa kasvustoa saa jakaa keväällä ehkä noin joka kolmas tai neljäs vuosi. Kun kastelua ja lannoitusta ei liioittele, pysyy kompaktina ja kukat nousevat etenkin alkukesällä hyvin lehdistön yläpuolelle. Reilulla kastelulla ja lannoituksella tämänkin lajikkeen saa toki venähtämään lähes puolimetriseksi rotjakkeeksi.

Dracocephalum grandiflorum		altainampiais- yrtti	HL 20, HF 35, (V-)VI
Alkukesällä kukkiva, matala kasvi, joka näyttää viihtyvän aurinkoisessa, kosteudeltaan normaalissa perennatarhan reunassa. Kukkien väri on yksi kauneimpia ja puhtaimpia näkemiäni sinisiä, vaikka värisanastoni on sen verran puutteellinen että en tiedä miten sitä kuvaisi (vasemmassa valokuvassa väri on ainakin oman tietokoneeni ruudulla aika kohdallaan). Lehdet maistuvat etanoille uskomattoman hyvin, ja ne yleensä torjuntatoimista huolimatta verottavat lehdistöä niin raskaasti, että kasvi on jo pian kukinnan jälkeen aika surullisen näköinen. Tästä syystä sitä ei ehkä kannata laittaa ihan tarhan etureunaan, vaikka yleensä pystyy uusimaan lehdistöään kohtuullisen hyvin syödyksi tulemisen jälkeenkin. Kasvattaa maan pintaa paksua maavarsistoa, josta versot kohoavat. Kasvia voi lisätä maavarren haaroista, kunhan joka palaan jää juuria ja versoa.

Dracocephalum rupestre		kallio- ampiaisyrtti	HL 20, HF 35, F VII-VIII
Aurinkoisen ja kuivahkon paikan mätästävä, kaunislehtinen perenna, jolla on pitkään kestävä ja viehättävän sininen kukinta. Kukinnon verholehdet ovat punaruskean sävyiset ja tuovat mukavan lisän kukintojen ulkonäköön. Puutuva tyviosa hankaloittaa hieman jakamista, mutta lisäys jakamalla tuntuu silti onnistuvan. Kukkavarret ovat rentoja ja pyrkivät lamoamaan vähän hankalasti. Etanat ovat jonkun verran kiinnostuneita kallioampiaisyrtistäkin, mutta samanlaista täystuhoa sille ei ole sattunut kuin altainampiaisyrtti on joutunut kokemaan lähes vuosittain.

Dracocephalum ryuschiana		iso- ampiaisyrtti	H 40, F VI-VII
Nimestään huolimatta selvästi siperianampiaisyrttiä pienempi ja sirompi, lehdistöltään kapean neulasmainen ampiaisyrtti aurinkoiselle paikalle. Kukkien väri aika puhtaan sininen, mutta ei ihan vedä vertoja altainampiaisyrtin kukkien värille.

Dracocephalum sibiricum		siperian- ampiaisyrtti	H 80, F VII-VIII
Aromikas siperianampiaisyrtti kukkii pitkään, etenkin jos kukkineita varren latvoja viitsii poistaa. Se leviää erittäin voimallisesti maarönsyjen avulla ja vaatii aika paljon kurissa pitämistä sekatarhassa. Saattaisi olla parhaimmillaan omana ryhmänään, missä saisi levitä rauhassa. Kasvupaikan pitäisi olla aurinkoinen ja multava, mutta pärjää aika kuivassakin paikassa. Sateisina vuosina ja kosteassa paikassa muutenkin saattaa rehottaa niin riemukkaasti, että ei pysy pystyssä omin avuin. Toisin kuin altainampiaisyrtti, tämä ei tunnu kelpaavan millekään tuholaiselle. En tiedä onko oma kasvini hivenen huonoa kantaa vai onko lajille tyypillistä, että kuihtuneet kukat eivät putoa pois, vaan jäävät kukintoihin kiinni ja ovat sitten aika ikävän näköisiä. Mehiläiset pitävät siperianampiaisyrtistä kovasti ja vierailevat ahkerasti, mutta lyhytnokkaiset kimalaiset pureksivat pitkään kukkatorveen reikiä mettä saadakseen.

Dryas x suendermannii		tarha- lapinvuokko	HL 5, HF 10, F VI
Aloin jo hieman epäillä suostuuko tarhalapinvuokko minulle kukkimaan, mutta viimeinkin märän kevään 2010 päätteeksi lapinvuokkoon tuli muutama kukka. Kasvupaikka saattaa siis olla liian kuiva.. Lapinvuokko on lehdistöltään kaunis kyllä kukattomanakin.

Perennat C

Perennat E-H