Omenapuu kuuluu oleellisesti suomalaiseen pihaan. Pienillä kaupunkipihoilla omenapuun kasvatuksen voi mahdollistaa sen sijoittaminen säleikköön seinän vierelle, missä puun tilantarve pienenee oleellisesti, kun se leikataan lähes litteäksi. Historiallisesti hedelmäpuiden säleikkökasvattelun taustalla lienee enemmänkin ollut se, että seinustat ovat lämpimiä ja säleikkökasvatus lisää usein huomattavasti hedelmäpuiden talvenkestävyyttä ja satoa.

Istutin loppukesällä 2005 kaksi omenapuun tainta kasvamaan matalaa, vajaa 2 metriä korkeaa säleikköä vasten. Seinusta on ilta-aurinkoon päin ja räystään alla. Taimet on istutettu noin 30 cm päähän säleiköstä vinoittain säleikköä kohti käännettynä. Taimet olivat saman vuoden vartteita, noin 50 cm korkeita ja vielä varreltaan hyvin notkeita, joten ne saatiin näppärästi kiinni säleikköön. Istutetut omenapuut olivat lajikkeita Sandra ja Pirja, molemmat kääpiöivälle perusrungolle vartettuna. Näiden puiden hoidosta ja myöhemmistä vaiheista opittua lisää alla.

Säleikköomenapuun lajikkeen valinta on aika kriittinen vaihe. Mitä pienempänä puu täytyy pitää, sitä oleellisempaa on, että perusrunko on kääpiöivä ja itse lajikekin hillittykasvuinen. Koko seinustan peittävään säleikköön voisi ehkä jo istuttaa vain puolikääpiöivän puun, mutta 2-3 m korkeassa säleikössä kääpiöivä perusrunko vähentää jo tosi oleellisesti hoitotyötä. Lisäksi kääpiöivästä puusta saa yleensä selvästi aiemmin satoa kuin normaalille perusrungolle vartetusta. Lajikevalinnassa säleikkökasvatus antaa siinä mielessä lisää pelivaraa, että yleensä aurinkoisella seinustalla lajikkeita voi viedä useamman viljelyvyöhykkeen pohjoiseen päin suositellulta vyöhykkeeltä.

Puiden hankinnassa ongelmaksi tulee, että puutarhamyymälän puut ovat jo liian suuria säleikkökasvatuksen aloittamiseen, ellei kyse ole todellakin koko seinän kokoisesta säleiköstä. Kannattaa suunnata katse kohti niitä kotimaisia taimistoja, jotka itse tuottavat omenapuita. Vaikka säleikköpuuksi sopiva saman tai edellisen vuoden varte on vielä liian pieni normaaliksi myyntitaimeksi, niitä tietenkin löytyy taimitarhoilta ja monet taimistot niitä suostuvat myös myymään. Jos pieneen säleikköön joutuu ostamaan suuren taimen normaalista puutarhamyymälästä, täytyy varautua siihen, että rungon alaosa voi jäädä paljaaksi ja puuta täytyy alkuvaiheessa leikata varsin paljon. Kokenut puutarhaharrastaja voi tietenkin varttaa haluamansa säleikkötaimen itse, mikä on varmasti varmin tapa saada sopiva perusrunko, lajike ja taimikoko.

Säleikkö sijaitsee tyypillisesti rakennuksen ulkoseinää vasten ja on sen seurauksena räystään alla ja usein vieläpä rakennuksen seinustan salaojitus kuivattaa paikkaa lisää. Siksi säleikköomenat, kuten muutkin säleikköön ohjattavat kasvit, kannattaa istuttaa räystäänreunan ulkopuolelle (ainakin 30..50 cm päähän seinästä) ja kääntää latva kasvamaan kohti säleikköä. Kääpiöivälle perusrungolle vartetut omenat ovat lisäksi tavallisia herkempiä kuivuudelle, sillä puun juuristo on myös hidaskasvuinen ja pieni. Siksikin on oleellista, että puuta ei istuteta räystään alle, tai kuivaa kasvupaikkaa vähintäänkin kastellaan runsaasti ja säännöllisesti.

Tavallisesti säleikköpuut ohjataan oksia säleikköön sitomalla ja leikkaamalla noudattamaan erilaisia geometrisia muotoja, tavallisesti siten, että ne ovat rungon molemmin puolin myös symmetrisiä. Nettihaulla "espalier" löytyy paljon kuvia erilaisista säleikköpuiden muodoista ja muotoiluista. Niistä voi varsin vapaasti valita omaa silmää miellyttävän mallin, vaikkakin säleikköpuun muodossaan pitämäisen vaikeus riippuu jonkin verran valitusta mallista.

Pääsääntöisesti oksien tukeminen pystysuoraan edistää niiden pituuskasvua ja vähentää haaromista. Oksien kiinnitys ja pakottaminen vaakasuoraan puolestaan hidastaa oksien pituuskasvua, lisää haaromista ja omenapuulla myös kukintaa. Itse valitsin puiden muodoksi hyvin yksinkertaisen mallin, missä pyritään saamaan aikaiseksi vaakasuoria sivuhaaroja mahdollisimman säännöllisesti kumpaankin suuntaan rungolta. Tämä on hankalaa, ellei mahdotontakin, mikäli puu on jo istutettaessa toista metriä korkea; tällöin alarungolle ei enää oikein saa syntymään uusia haaroja muutoin kuin katkaisemalla koko runko 5-10 cm ensimmäisten haluttujen haarojen korkeuden yläpuolelta. Tämä on aika raaka temppu isolle taimelle ja voi tuottaa puun joka on aika rujon näköinen pitkään, joten pienen, parivuotisen taimen hankinta on todellakin suositeltavaa.

Omenapuun muokkaamisessa tiettyyn malliin kasvullisten (vegetatiivisten) pitkäversojen kehitystä rajoitetaan kesäleikkauksilla ja niitä annetaan kehittyä vain määrättyihin paikkoihin, sinne mihin suuntaan puun halutaan kasvavan. Kevätleikkauksissa poistetaan ei-toivotut pitkäversot ja jätetään sopiviin paikkoihin ne silmut, joista halutaan uusia pitkäversoja. Puun saavutettua haluttu koko ja muoto pitkäversojen synty pyritään estämään jokseenkin kokonaan ja puun energia yritetään ohjata lyhytversoihin, jotka muodostavat kukkasilmut ja sadon.

Säleikköpuita leikataan voimakkaasti keväisin ja helläkätisemmin läpi koko kesän ehkä noin heinäkuun loppuun saakka, pidempäänkin jos seuraavan kesän sato ei suuremmin kiinnosta. Lisäksi oksia taivutetaan sekä säleikköön kiinnittämällä että taivuttamalla vasta kehittyneitä sivuhaaroja pyykkipoikien avulla. Kevätleikkaus tyypillisesti lisää kasvullisten versojen kasvua, juhannuksen jälkeen leikkaus lähinnä hillitsee vegetatiivista kasvua ja parantaa kukkaversojen kehittymistä. Kevätleikkauksen päätarkoitus on edistää haaromista ja muotoilla puu haluttuun muotoon. Vääriin suuntiin ja väärältä kohtaa kasvavat oksat leikataan pois ja lisäksi taimen latvaa typistetään siten, että haaratonta kasvua jää vain 10-15 senttiä. Latva haaroo usein aivan leikkuukohdan alta, joten se kannattaa sijoittaa juuri tukiriman yläpuolelle. Tällöin haarat todennäköisemmin osuvat riman kohdalle. Edellisen vuoden latvakasvussa on myös ihan helposti nähtävillä silmut. Niiden kasvukohta ja korkeus kertoo jo, mihin kohtiin sivuhaaroja ylipäätään voi syntyä. Yleensä ylin jäljelle jäänyt silmu kehittyy uudeksi latvaversoksi. Sitä voi olla syytä tukea kasvamaan suoraan ylöspäin säleikköön kiinnittämällä jo aikaisessa vaiheessa.

Kesällä versoja voi sekä leikata että "pinseerata" väärään suuntaan kehittyvien pitkäversojen hillitsemiseksi. Jälkimmäisellä termillä tarkoitan verson kärjen katkaisemista pois muutaman lehden takaa silloin, kun verso on vielä pehmeä ja vihreä. Tämä onnistuu ilman mitään työkaluja sormin nipistämällä ja hillitsee puiden vegetatiivista kasvua. Se myös edistää haaromista ja etenkin kukkakannusten syntyä. Vääriin suuntiin ja kohtiin kehittyviä oksia voi kesän aikana poistaa ihan oksasaksillakin, mutta taimien tsekkaaminen 2-3 viikon välein ja ei-toivottujen versojen pinseeraus hoitaa saman asian ja siinä menee puulta vähän vähemmän voimavaroja hukkaan. Erityisesti kesän aikana kannattaa poistaa aina saman tien ylöspäin kasvavat versot, ellei puun toivottu malli sellaista kyseiseen kohtaan kaipaa. Puu itse pyrkii ensisijaisesti kasvattamaan näitä kukkaversojen kustannuksella, erityisesti nuorena.

Toisen vuoden ja vanhempia oksia voi taivutella sitomalla ne kiinni säleikköön haluttuun asentoon. Oksien kasvaessa oikean suuntaisten ja jo jäykkien oksien kiinnitykset kannattaa irrotella, etteivät ne unohdu ja jää kuristamaan puuta. Uusien haarojen kehittyessä halutulle kohtaa ne on kuitenkin helpointa saada kasvamaan suoraan oikeaan, lähes 90 asteen oksakulmaan laittamalla pyykkipoika rungolle aivan uuden verson yläpuolelle ja työntämällä uusi verso kasvamaan sivulle pyykkipojan alareunaa vasten. Kuvia sekä tarkempaa tietoa tästä ja muistakin tarvittavista taivutus- ja leikkaustekniikoista löytyy mm. Krannilan ja Paalon erinomaisesta Omenapuu-kirjasta (Multikustannus 2008). Kirjassa kerrotaan myös säleikköpuiden kasvatuksesta ja listataan siihen sopivia lajikkeita.

Tässä jonkinlainen kuvitettu opas siihen, miten omat puuni on muotoiltu ja leikattu, ja mitä niistä tuli.