doradin puutarhasivut: sipuli- ja mukulakasvit

Sipuli- ja mukulakasvit

Sipuli- ja mukulakasvien lajilista on jaettu muutamaksi eri sivuksi tieteellisen nimen alkukirjaimen mukaan. Muutamilla suuremmilla suvuilla on omat sivunsa. Valokuvat aukeavat suuremmaksi klikkaamalla kuvaa.

Myrkkyliljat (Colchicum)
Sahramit (krookukset,
Crocus)
Lumikellot ja -pisarat
(Galanthus)
Reticulata-
kurjenmiekat (Iris)
Liljat (Lilium)
Narsissit (Narcissus)
Sinililjat ja
kevättähdet (Scilla)
Tulppaanit (Tulipa)

Miten luetaan info-saraketta: esimerkki
[H 45, F VI ] luetaan näin:
H = korkeus sentteinä (jos lehdet ja kukat kovin eri korkuiset, HL=lehtien ja HF=kukkien korkeus), F = kukintakuukausi, n=kukinta ei koristearvon kannalta oleellinen, tai ei kuki. Annetut tiedot perustuvat kokemuksiin omassa puutarhassa ja muualla tekemiini havaintoihin ja voivat pitää tai olla pitämättä paikkaansa muualla ja muissa olosuhteissa. Usko ja sovella omalla vastuulla!

tieteellinen nimi	lajike	suomalainen nimi	info	kuvat

Allium oreophilum		lehtolaukka	H 20, F VI
Euroopassa kasvaa luonnonvaraisena yli sata laukkalajia, ja koko maailmassa lajeja on ehkä noin seitsemänsataa. Monet meillä viljeltävät lajit ovat kotoisin Euroopan ulkopuolelta, esimerkiksi Pohjois-Amerikasta tai Lähi-Idästä. Osa lajeista on kotoisin vuoristoista ja sopeutunut kuiviin, kuumiin kesiin, osa taas on luonnossa metsikköjen kasveja. Lehtolaukka on sitkeä ja vaatimaton kuivahkon, aurinkoisen paikan asukki. Sopivassa paikassa, esimerkiksi aurinkoisessa kivikon reunassa, ei juuri kaipaa hoitoa. Puutarhan alkuasukas, muutama sipuli löytyi rakennustöiden yhteydessä v. 2005 varjoisasta nurkasta ja siirrettiin sopivampaan paikkaan.

Allium schoenoprasum		ruohosipuli	H 25, F VI-VII
Ruohosipuli sopii paitsi kasvimaahan, myös kuivaan perennapenkkiin tai kivikkotarhan syvämultaisempaan, aurinkoiseen kohtaan.

Allium unifolium		oregoninlaukka	H 20, F VI
Vaaleanpunertavakukkainen, monien pienten laukkojen tapaan kohtuullisen helppo laji kesällä kuivuville, kohtuullisen aurinkoisille kasvupaikoille. Lajilla on ikävä taipumus lakata kukkimasta kun kasvusto tihenee, joten pitäisi jakaa usein, jotta kukkisi hyvin.

Allium zebdanense		libanoninlaukka	HL 10, HF 30, F V-VI
Tosi nätti, hento, ja ilmeisen sitkeähenkinen pikku laukka. Kasvin kokoon nähden korkeat ja isot mutta sirot kukinnot ovat ohuiden, pitkien varsien päässä. Kasvupaikka on alkukesästä aurinkoinen, loppukesällä varjoisempi ja aika kuiva. Lisääntyy pikkuhiljaa tytärsipuleiden avulla, mutta sen verran hillitysti, että kasvusto pysyy kukkivana jakamattakin vuosikausia. Oma suosikkini laukkojen joukossa.

Anemone blanda		balkaninvuokko	H 15, F V
Balkaninvuokko päätyi puutarhaani hieman vahingossa, mutta on ottanut jäädäkseen. Mukulat ovat peräisin lajikenimettömästä väriseoksesta jossa oli myös valkoista ja vaaleanpunakukkaista balkaninvuokkoa, mutta näyttää, että vain sinikukkainen sortti jäi jäljelle. Kasvupaikka on melkoisen kostea ja aika varjoinenkin, varjossa balkaninvuokko yleensä pärjää ihan hyvin, mutta yllättävää on ollut että se ei ole märkyydestäkään ottanut liiemmin nokkiinsa. Lehdet lakastuvat valkovuokon tapaan melko aikaisin kesällä ja mättäät kasvavat kokoa pikku hiljaa. Lehtien lakastuttua alkukesällä niitä voisi jakaakin.

Bulbocodium vernum		virvalilja	H 10, F IV
Melko harvinainen ja vähän tunnettu kevätsipulikukka, luonnonvarainen Keski-Euroopan vuoristoisilla seuduilla heinikkoisilla rinteillä ja laitumilla. Menestyy meillä mukavasti ja lisääntyy hillitysti multavassa, kosteudeltaan normaalissa perennapenkissä. Joskus neuvotaan istuttamaan kivikkotarhaan, oman kokemukseni mukaan pärjää paremmin kosteammassa paikassa, mutta tietenkään ei siedä talvimärkyyttä. Läheistä sukua myrkkyliljoille; kukat muistuttavat lähinnä krookuksen kukkia, joskaan virvaliljan väriä ei krookuksista löydy. Lehtiä on vähänlaisesti ja ne eivät juuri pistä silmään myöhemmin kesällä, toisin kuin myrkkyliljalla. Virvaliljan myrkkyliljan näköisiä mukuloita ei kannata istuttaa juuri kymmentä senttiä syvemmälle, omassa puutarhassani parinkymmenen sentin syvyyteen joutuneet mukulat taantuivat, mutta toipuivat kun ne nostettiin ja istutettiin matalampaan. Kuivien ja kuumien kesien 2010-2011 aikana kasvusto on hieman heikentynyt.

Camassia leichtlinii?		isotähtihyasintti	HL 40, HF 70, F VI
Olen ostanut tämän kasvin isotähtihyasinttina, mutta kyseessä saattaa olla myös oregonintähtihyasintti (C. cusickii). Kummastakin lajista on olemassa jokunen eri näköinen lajike. Tähtihyasintit mainitaan usein talvenaroiksi ja ne pitäisi istuttaa talvimärkyydeltä suojattuun paikkaan. Omani ovat pärjänneet ihan hyvin tavallisessa syvämultaisessa perennapenkissä puolivarjoisassa paikassa ilman talvisuojausta ja tehneet tytärsipuleita vähän liikaakin. Runsaiden pikkusipuleiden syntyminen heikentää kukintaintoa varsin pahasti. Tämä tähtihyasintti lähtee kasvuun aikaisin keväällä, lehdistö puskee maasta samaan aikaan narsissien kanssa ja kukinta-aika on kevään säistä riippuen jossain vaiheessa kesäkuuta. Isotähtihyasintin ostettaessa yleensä isot, jopa kahden nyrkin kokoiset sipulit kannattaa istuttaa syvälle, jotta jakaantuminen ei olisi niin mahdotonta. Tähtihyasintit ovat kotoisin Pohjois-Amerikasta.

Camassia quamash		sinitähtihyasintti	H 30, F VI
Sinitähtihyasintin kukan sininen sävy on voi vaihdella paljonkin eri kantojen välillä. Vähemmän elinvoimainen kuin isotähtihyasintti, ainakin minun puutarhassani; johtuuko sitten vain kasvin pienemmästä koosta ja siitä, että se jää helpommin naapureidensa varjoon vai onko muutenkin vaativampi, en tiedä.

Corydalis solida		pysty- kiurunkannus	H 15, F V
Helppo kevätkukkija, joka viihtyy monenlaisissa maaperäoloissa, ei kuitenkaan kuivassa ja paahteisessa paikassa. Kiurunkannukset käyvät läpi koko vuotuisen maanpäällisen elämänsä parissa kuukaudessa; versot nousevat esiin huhtikuulla, kukinta alkaa parin viikon kuluttua, ja kuukautta myöhemmin lehdistö lakastuu ja siemenet kypsyvät. Kylväytyy itsestään aika hyvin ja siementaimia pompsahtelee esiin mitä kummallisimmista paikoista. Siementaimet kukkivat jo aika nuorena, noin 3-vuotiaina. Maailmalla tämä kuvan meidän luonnonmuotoamme väritykseltään muistuttava kanta on huonossa huudossa, koska saatavilla on joukoittain kirkkaamman värisiä lajikkeita. Ne ovat kumminkin aika kalliita, tosin erilaisia kirjavia siementaimiseoksia voi saada melko halvallakin. Kotimaisissa kannoissa on eroja ainakin sen suhteen, miten selvästi kukinnot nousevat lehdistön yläpuolelle. Syksyllä 2016 näin ensimmäisen kerran pystykiurunkannuksen nimettyjen lajikkeiden mukuloita myynissä suomalaisessa puutarhaliikkeessä, joten ehkäpä niitä alkaa meilläkin olla saatavilla.

Corydalis solida	Beth Evans	pysty- kiurunkannus	H 25, F V
Vaalean punakukkainen, roteva ja korkea pystykiurunkannuksen lajike, ensimmäinen lajikenimellä hankkimistani kiurunkannuksista (istutettu syksyllä 2010). Kukkii puutarhassani kiurunkannuksista ensimmäisenä ja kukinnot ovat hyvin kookkaat ja näyttävät nousten reippaasti lehdistön yläpuolelle. Ohikulkijat epäilevät tätä yleensä pikkusydämeksi (Dicentra), mutta on kyllä selkeästi paljon aikaisempi ja näyttävämpi kukinnaltaan. Kukan värissä ei juuri ole violetin sävyjä, vaan aika puhtailla punaroosan sävyillä mennään. Lisääntyy jakautumalla varsin reippaasti.

Corydalis solida	George Baker	pysty- kiurunkannus	H 15, F V
Kukan suuosassa ei juuri ole valkoista kuten Beth Evans-lajikkeella, ja kukan sävy taittuu hieman enemmän siniviolettiin. Kooltaan ja kukinta-ajaltaan suunnilleen kantalajinsa kaltainen. Lisääntyy sivumukuloista ihan kohtalaista tahtia.

Corydalis solida	White Swallow	pysty- kiurunkannus	H 20, F V
Hivenen vähemmän elinvoimainen lajike kuin punakukkaiset kiurunkannukset, varsin puhtaan valkokukkainen. Kauneutta ei käy kiistäminen.

Eranthis cilicica		turkintalventähti	H 10, F (III-)IV
Turkintalventähteä ja italiantalventähteä (E. hyemalis) on vähän hankala erottaa ja vaikuttaa siltä, että kummallakin nimellä myydään nyt meillä yleensä hieman näyttävämpikukkaista turkintalventähteä. Eipä sillä väliä. Molemmat viihtyvät melko kosteassa mutta läpäisevässä paikassa, esimerkiksi lehtipensaiden juurella multavassa maassa. Kukinta-aikaan aikaisin keväällä tarvitaan aurinkoa, myöhemmin varjostus ei haittaa. Lisääntyy aika hyvin kylväytymällä itsekseen, mutta siementaimen kehitys kukkivaksi vie muutamia vuosia (ensimmäiset syksyllä 2007 perustetun kasvuston siementaimet kukkivat keväällä 2011). Lisää talventähdistä täällä.

Eranthis hyemalis		italiantalventähti	H 10, F (III-)IV
Muutama italiantalventähtikin löytyi puutarhastani turkintalventähden seasta (vasen kuva). En tiedä, mistä istutuserästä ensimmäiset kasvit voisivat olla peräisin, kun talventähtiä on istutettu samalle alueelle useampaan kertaan. Syksyllä 2010 hankin lisäksi uuden erän talventähtiä, jotka näyttäisivät olevan tätä lajia (oikeanpuoleinen kuva). Italiantalventähti kukkii muutamaa päivää ennen turkintalventähteä ja kukat ovat aavistuksen verran isommat, mutta eivät yhtä puhtaan väriset ja pyöreämuotoiset. Se tuntuu myös pyrkivän kasvavaan pari senttiä turkintalventähteä korkeammaksi. Italiantalventähti on meillä tiettävästi ollut viljelyssä perinteisesti yleisempi laji ja talventähdellä tarkoitetaan useimmiten tätä lajia.

Erythronium dens-canis	Rose Queen	rusokoiran- hammas	H 20, F V
Yllä olevista kuvista vasemmanpuoleinen on Helsingin Mäyräpuistosta, oikeanpuoleinen omasta pihastani. Mäyräpuiston kasvin lajikkeesta ei ole mitään tietoa. Oma koiranhampaani kasvaa hieman liian kuivassa kohdassa tarhaa, mutta en ole vielä löytänyt sille sopivampaa paikkaa. Se on istutettu syksyllä 2006, ja vei reilun puoli vuosikymmentä, ennenkuin koiranhammas alkoi selvästi asettua paikalleen ja jakautua. Kymmenkunta vuotta myöhemmin sipulien määrä on (vasta!!) noin viisinkertaistunut. Rose Queen lienee tavallisin myynnissä oleva lajike, mutta muitakin voi ulkomailta tilata. Useimmat lajikkeet ovat violetinpunasävyisiä, mutta myös valkoisia lajikkeita löytyy. Koiranhammaslajeja on puutarhakaupassa vuosi vuodelta enemmän ja monet uudemmat lajikkeet ovatkin risteymiä lajien välillä.

Erythronium Tuolumnense-hybr.	Pagoda	tarhakoiran- hammas	H 25, F V
Koiranhampaat eivät yleensä heti istutuksen jälkeisenä keväänä kuki kovin hyvin; myydyt sipulit (rusokoiranhampaalla usein n. 3 cm mittaisia, tarhakoiranhampaalla noin viisisenttisiä) ovat lähes aina vasta juuri ja juuri kukintakokoisia. Yleensä seuraavana vuonna kukinta on jo parempi, etenkin elinvoimaisilla ja kookkailla hybridilajikkeilla. Lajike Pagoda näyttää viihtyvän normaalissa perennapenkissä kohtalaisen kosteassa, syvämultaisessa maassa paikassa, joka on keväällä aurinkoinen, myöhemmin perennojen lähtiessä kasvuun varjoisampi. Pagoda on hyvin elinvoimaisen oloinen ja lisääntyy aikamoista vauhtia jakaantumalla. Kukkia saattaa olla toistakymmentä per kukkavarsi ja lehdet ovat kämmenen levyiset. Syksyllä 2007 istutin vain 3 pienehköä sipulia ja syksyllä 2011 nostin pehkosta jo kymmenkunta isoa, kolmen tuuman mittaista sipulia kaverille. Seuraavana keväänä ei mitenkään huomannut, että pehkon koko tai kukkien määrä olisi vähentynyt, eli lajike tekee runsaasti sivusipuleita ja on helppo lisätä jakamalla. Runsaasta jakaantumisesta huolimatta kukkii kuitenkin hyvin vielä aika tiheänäkin kasvustona.

Edellinen:	Seuraava:
Tulppaanit	Muut lajit F-L