doradin puutarhasivut: perennat

Perennat

Perennalista on jaettu muutamaksi eri sivuksi tieteellisen nimen alkukirjaimen mukaan. Valokuvat aukeavat suuremmaksi klikkaamalla kuvaa.

Miten luetaan info-saraketta: esimerkki
[H 45, F VI ] luetaan näin:
H = korkeus sentteinä (jos lehdet ja kukat kovin eri korkuiset, HL=lehtien ja HF=kukkien korkeus), F = kukintakuukausi, n=kukinta ei koristearvon kannalta oleellinen, tai ei kuki. Annetut tiedot perustuvat kokemuksiin omassa puutarhassa ja muualla tekemiini havaintoihin ja voivat pitää tai olla pitämättä paikkaansa muualla ja muissa olosuhteissa. Usko ja sovella omalla vastuulla!

tieteellinen nimi	lajike	suomalainen nimi	info	kuvat

Oenothera fruticosa	subsp. glauca	kultahelokki	H 40, F VII-VIII
Tunnettu aiemmin tieteellisellä nimellä O. tetragona. Varsin ehdoton lämpimän, läpäisevän ja aurinkoisen paikan perenna.

Omphalodes verna		kevätkaihon- kukka	H 15, F IV-V
Viihtyessään kiihkeästi rönsyillä leviävä perenna, jolla on sukulaisiaan lemmikkejä muistuttavat kukat huhti-toukokuussa. Viihtyy puolivarjossa tuoreessa paikassa parhaiten, mutta kasvaa myös huonommilla ja hyvinkin huonoilla, kuivilla ja varjoisilla tai aurinkoisemmilla paikoilla vaikkei leviä niissä yhtä voimallisesti. Kuivissa paikoissa saattaa vaatia kuitenkin vähän kastelua. Omassa puutarhassani olen siirtänyt kaihonkukkaa kaikkein hankalimpiin ja surkeimpiin varjopaikkoihin, joissa se kyllä sinnittelee ja jopa kukkiikin mutta ei juuri rönsyile. Huono leviäminen ei välttämättä aina ole ikävä asia.

Paradisea liliastrum		paratiisililja	H 45, F VI
Paratiisililja on kukkiessaan todella, todella kaunis paraatipaikan perenna, puutarhan ehdotonta aatelistoa. Lehdet lähtevät kasvuun aikaisin keväällä ja olen suojannut niitä hallalta, en tiedä olisiko tarpeen. Siirtämisen ja häirinnän suhteen paratiisililja on ihan oikeasti tosi herkkänahkainen, mutta paikalleen asetuttuaan se on muuten helppo perenna. Jakamista kannattaa harkita vasta kun se on ihan välttämätöntä ja silloinkin on parasta lohkoa taimen sivusta vain jonkinmoista palaa pois nostamatta koko kasvia; itse olen jakanut paratiisililjaa kerran ja kasvi hädin tuskin selvisi siitä hengissä. Lehdistö lakastuu aikaisin syksyllä, usein jo ennen ensimmäistä hallayötä. Kasvupaikaksi sopii normaali, aurinkoinen tai korkeintaan puolivarjoinen perennapenkki. Ei siedä liikamärkyyttä, kuivatuksen on oltava kunnossa, mutta kasvupaikan pitäisi olla kuitenkin normaalikostea. Kukinta kestää noin pari-kolme viikkoa.

Phlox (douglasii?)	unknown		H 15, F (V-)VI


Phlox stolonifera		rönsyleimu	HL 5, HF 20, F V(-VI)
Vaatimaton, helppo ja sitkeä rönsyleimu sopii maanpeittokasviksi aika hankaliinkin paikkoihin. Viihtyy niin auringossa kuin melko varjoisassakin, multavassa tai hiekkaisessa ja happamassakin maassa ja jopa aika raa'assa turpeessa pienen lannoituksen turvin. Viihtyessään voi levitä vähän liikaakin, ja rönsyleimua on erittäin helppo lisätä juurtuvista rönsynkärjistä, joita voi irrotella kukinnan jälkeen koko loppukesän ajan. Lehdistö on osittain ikivihreä ja vanhat lehdet kuihtuvat vasta keväällä uusien lähdettyä kasvuun; kukinta on kaunis, mutta kestoltaan lyhyt.

Phlox stolonifera	Blue Ridge	rönsyleimu	HL 5, HF 20, F V(-VI)
Hieman päälajia vaativampi lajike, jonka lehdistö ei ole ihan yhtä kaunis mutta kukkien väri on todella, todella kauniin laventelinsininen tai sinivioletti.

Phlox subulata	Amazing Grace	sammalleimu	H 10, F (V-)VI
Aika vaatimaton ja monikäyttöinen sammalleimu on tunnettu kivikkokasvina, mutta sopii itse asiassa maanpeitekasviksi muuallekin suht kuiville ja aurinkoisille tai vähintään puolivarjoisille paikoille. Sammalleimun talvenkestävyys, ja tietenkin myös kukinta, kärsii liian varjoisesta kasvupaikasta. Amazing Grace on puutarhassani hieman huonosti menestynyt, mutta nätti sammalleimun lajike.

Phlox subulata	Maj	sammalleimu	H 10, F (V-)VI
Sammalleimun lajikkeiden talvenkestävyys on pääosin hyvä mutta siinä on eroja, Maj on meillä perinteikäs vanha lajike ja kestävimmästä päästä. Sammalleimuja voi lisätä kasvustoa jakamalla, mutta monien muiden ryömivien kasvien tapaan ongelmana tahtoo olla se, että pitkissä maavarsissa on vähänlaisesti juuria. Juurtumista voi edesauttaa multaamalla loppukesällä jaettavaksi suunniteltua kasvustoa aikaisin keväällä muutamalla multasentillä, jolloin varsistoa jää maan alle ja juuria kehittyy vähän enemmän.

Phlox subulata	Maischnee	sammalleimu	H 10, F (V-)VI
Hankittu joskus kauan kauan sitten yllämainitulla nimellä, mutta en ole yhtään varma, että nimi on oikea. Erittäin sitkeä ja vaatimaton sammalleimu, kasvattamistani lajikkeista elinvoimaisin ja kaikin puolin moitteeton.

Phlox subulata	Morgenstern	sammalleimu	H 10, F (V-)VI
Morgensterninä ostettu sammalleimu on kaunis ja kestävä, ja muistuttaa hieman Amazing Grace-lajiketta, mutta on menestynyt puutarhassani sitä paremmin. Amazing Gracen kehälehtien tyvipilkutus on enemmän violettiin vivahtava ja muodostaa selvemmin renkaan, ja kehälehdet ovat leveämmät kuin Morgensternin.

Phlox subulata	Scarlet Flame	sammalleimu	H 10, F (V-)VI
Hieman talvenarempi sammalleimun lajike, jonka kasvusto on ollut keväisin usein todella surkean näköinen, mutta aina jostakin nurkasta elossa. Lumisuojan alla talvehtii kuitenkin hyvin. Ohutlehtisemmän ja vähemmän "neulasmaisen" oloinen kuin esimerkiksi lajike Maj.

Primula veris		kevät- esikko	HL 10, HF 20, F V
Esikoista helpoimmasta päästä kasvatettava. Toiveissa useimmilla esikoilla on läpi kesän tasakostea, puolivarjoisa paikka. Esikot eivät siedä talvimärkyyttä, joten kuivatuksenkin on oltava kunnossa. Hankala yhtälö on totetutettavissa kohopenkissä ajoittaisen kastelun avulla.

Pulsatilla vulgaris	subsp. vulgaris	tarhakylmän- kukka	H 25, F V
Aurinkoisella, hyvin kuivuvalla multavalla paikalla tarhankylmäkukka ja sen alla mainitut lajikkeet ovat olleet toistaiseksi talvenkestäviä ilman talvisuojausta. Hyvä kuivatus on kylmänkukalle erittäin oleellista, ja sen ollessa kunnossa sietää mielestäni enemmän varjostusta kuin kirjallisuus antaa ymmärtää, etenkin myöhemmin kesällä. Sininen on ilmeisesti lajin perusväri ja sininen muoto on ainakin tässä mainittuja muun värisiä lajikkeita voimakaskasvuisempi. Muodostaa ajan saatossa aika isoja mättäitä, joita ei kuitenkaan oikein pysty jakamaan. Tarhakylmänkukka kasvattaa voimakkaan ja syvälle maahan ulottuvan, jäykän ja jakamista huonosti sietävän juurakon ja siksi lisäys pitäisi ilmeisesti tehdä lähinnä siemeniä kylvämällä. Jostakin muistaisin lukeneeni että lajikkeiden lisäys onnistuu vain juuripistokkaista.

Pulsatilla vulgaris	subsp. vulgaris Alba	tarhakylmän- kukka	H 20, F V
Päälajia ja punaista lajiketta hidaskasvuisempi ja heiveröisempi.

Pulsatilla vulgaris	subsp. vulgaris Röde Klokke	tarhakylmän- kukka	H 20, F V
Pörröiset keväiset kukat ovat tosi söpöjä, lehdistökin on nätti, muistuttaa kevätpikkusydäntä tai porkkanaa mutta on tummemman vihreä. Aika ylivoimaisesti kaunein kolmesta kasvattamastani kylmänkukasta.

Perennat I-N

Perennat Q-S